Härkäviikko edessä. Suorastaan sairaasti hommia. Ei niistä sen enempää. Hommat sujuu paremmin, ku antaa itelleen hetken aikaa nauttia. Mä oon nyt istunu varmaan viis päivää putkeen kotona tehden töitä. Onhan sieltä tullut snookeria, mut samalla oon virkannu. Ja ei! Älkää käsittäkö, että virkkailusta on tullut mulle työtä, ei oo. Olis vaan pitänyt tehdä jotain aivan muuta jossain välissä.
Nyt se on työntäny pihalle joku 15 senttiä lunta, mut siitäkin suli ehkä 5cm pois heti eilen illalla. Tänään on hyvä pakkaspäivä ja lisää lunta tiedossa. Jospa soisin hetken itselleni, menen pihalle snoukan kanssa leikkimään. Mitään rinteitä täällä ei oo auki, mut voihan sitä ihan muitakin paikkoja laskea. Eli tänään on se päivä, jolloin Tero kiristää uuden Weekendin Heikki Sorsa Pro Modelin uusilla SP:n siteillä uusiin DC:n monoihin. Pistän päälle vielä uuden Bonfiren takin ja päähän uuden 244.pipon. Nappas!!!
Oon tässä virkkaillu varmaan parisenkymmentä pipoa parissa viikossa ja ens torstaina saa ihastella pipoja meidän koululla Lutakossa. Tulkaahan kaikki moikkaamaan 244.ständiä siis torstaina 15.12. klo 10-14 Dynamon toimipisteeseen. Kerrotaan siellä, että mikä meininki meillä on, mitä me lähetään tästä tekemään ja miten. Sitten kaikki ideat ja avut otetaan vastaan ja niistä voidaan myös keskustella. Tulee hienot messut! Se on osa mun koulua ja jos ei 244 kiinnosta, ni siellä markkinoidaan myös raveja, jotka on ens keväänä. Ne on ainakin asialliset ja ihan perusravimeininki on kaukana (hevoset sentään on edelleen mukana).
Ei mulla kait tässä vaiheessa muuta. Ostakaa joululahjaks pipo 244:ltä, hintaa piposta riippuen 15-25€ ja voit olla kyl salettiin varma, ettei tolla hinnalla löydy muualta omaa "fantasia"pipoa.
sunnuntai 11. joulukuuta 2011
torstai 17. marraskuuta 2011
Talven odottelua
Onpas mun viime kirjoituksesta taas vierähtänyt tovi.
Niin kuin Tero tossa aiemmin kirjoittelikin, niin tosissaan saatiin onnellisesti syksyn isoin projekti päätökseen lokakuun lopussa. Savon Hää- ja Juhlamessut. Tää puolen vuoden projekti oli aika haastava ja vaikee, mutta oppien kannalta erittäin palkitseva. Tästä ollaan nyt pikkuhiljaa toivuttu normaali elämään takaisin. :) isot kiitokset kaikille messuilla mukana olleille vapaaehtoisille Terolle, Heidille, Juulille, Sannalle, Lissulle ja Emmalle. Toivottavasti joskus toisinkin päin hommissa. ;) tässä linkki blogiin, missä mun kirjotelma messuista: http://ideafly.wordpress.com/2011/10/27/tapahtumajarjestaminen/
Nyt oon viimesen kuukauden ollut hyvin pitkälti kiinni baskiopiskelijoiden valmentamisessa. Meille tuli akatemialle perinteisesti 60 vaihtaria kuudeksi viikoksi ja sanonpa vaan, että tässä on ollut jos jonkinlaista hommaa mihin on pitänyt venyä. Mutta once again, opit tästä on ollut kultaakin arvokkaampia ja pääseehän siinä kokeilemaan hieman vastuullisempaa roolia johtamisesta. Vielä kaksi tehokasta viikkoa heidän kanssaan ja sitten saakin rauhoittua omien rästihommien parissa....
Oltiin tosissaan tuossa marraskuun ihan alussa Helsingissä BoardExpoilla orientoitumassa tulevaan snoukkakauteen. Eipä ne messut taaskaan tuottanut pettymystä (paitsi kaikki nuuskaläjät lattioilla) ja jotain konkreettista jäi sieltä käteenkin! Terolle löydettiin hyvä ja hieno lumilauta (Heikki Sorsa's Adventure Island) edullisesti, DC:n lumilautakengät ja Slammer-lehti. Ite ostin pari paitaa prokirppikseltä ja DC:n komeen snoukkatakin. Nyt vaan lunta tupaan niin Terokin pääsee testaileen uutta settiään! ;)
Muuten ollaan tässä koitettu laittaa kotia hieman enemmän kodin tuntuiseksi, muutto ja sen jälkeinen aika aina tähän saakka kun meni niin hätäisesti. Pyykkikone päätti pamahtaa rikki yksi päivä ja uus kone löysi aika nopeesti uuden kodin meiltä. Ostettiin myös vihdoinkin kunnon iso kirjahylly, jonka myötä saatiin lattioilta kaikki pikkukrääsä siirrettyä hyllyyn. Hankittiin myös pienempää sisustustavaraa: jouluvaloja ja tuolien päälliset. Nyt pitäisi vielä ehtiä verhokangasostoksille niin anoppi saa tehtyä meille verhot ikkunoihin.
Tää koti tuntuu joululta. <3
tiistai 25. lokakuuta 2011
Unelmani on olla onnellinen ja elän unelmaani.
Savon hää- ja juhlamessut järjestettiin tämän vuoden osalta viime viikonloppuna. Olin messuilla työläisenä, koska Kaisa oli projektiryhmässä, joka niitä järjesti. Sanon heti alkuun: tapahtumajärjestäminen ei todellakaan sovi heikkohermoisille! Mielettömästi eri asioiden hoitamista ja paljon ongelmanratkaisua, venymistä paikasta toiseen sekä esimiestyötä. Wau tytöt!
Mulla ei sinällään noista messuista ole mitään valittamisen aihetta. Tiedostan, että te ja minä oltiin tuolla opettelemassa ja kuten aina, paljon oli opittavaa tästäkin viikonlopusta. Kehitys alkaa aina itsestä. Jotta kehitystä voi tapahtua, niin sun on itse oltava valmis siihen. Se vaatii usein uhrauksia sekä aikaa työn merkeissä ja toisaalta myös onnea siinä mielessä, ettei ympärillä vallitsevat olosuhteet hankaloita kehitystä. Kehitymmehän varmasti tästä viikonlopusta?! Itse huomasin monia kehittymistarpeita itsessäni. Mainitaan vaikka asiakaspalvelutyö, jossa mun pitää pysyä skarpimpana koko työajan aikana.
UNELMA
Viikonloppuna tuli taas havaittua se, kuinka pitkälle unelmat kantaa. Näin jo ennen häämatkaa eli viime keväänä Kaisasta, että nämä messut aiheuttaa stressiä ja paineita kovasti. Kuitenkin Kaisaa ajoi kokoajan unelma messujen järjestämisestä. Nyt ne tuli järjestettyä ja oli tulos sitten taloudellisesti mikä tahansa, niin väitän tuosta saadun opin olevan tulevaisuudessa isossa arvossa ja sitä kautta auttamaan Kaisaa saavuttamaan unelmiaan.
Omasta tarinastani voi lukea jotain, ainakin alustuksen. Unelmat on kuitenkin suuren suuri asia minulle. Asetan itselleni tietoisesti tietyllä priorisoinnilla unelmia. Seuraava pikku-unelmani on BoardExpot, väliunelmani joulu ja suur-unelmani seuraava snoukkareissu. Jättiunelmana pyörii 244.liiketilan avajaiset. Siinä joitakin. Kysymykseni ja johdantoni on: onko sinulla unelmia tarpeeksi?
Olen havainnut, että monella ihmisellä on unelma matkustaa maailmaa. Hyvä! Mutta.. olettehan realisoineet sen, että teette suurimman osan valveillaoloajastanne työtä. "Työ" sanana varmaan kavahtaa hieman, mutta itselleni työ tarkoittaa unelmaa. Uskot tai et, niin näin se on. Tiedän viettäväni suuren osan ajastani työnteon merkeissä, joten kannustan vahvasti huom! VAHVASTI asettamaan tavotteita työntekoon liittyen. Kesällä tein töitä paljon rahan motivoimana enkä näe sitä pahana. Se oli nimittäin tiedostettu ja väliaikainen ajanjakso ja vaikka välillä tuntui muulta, niin oikeastaan nautin siitä melko hyvin.
Unelmoi ihmeessä lomasta paratiisissa, mutta minä itse kannustan pitämään sitä "vain" "väliunelmana". Aseta tavoitteita siihen, joka eniten sinua koskettaa ja pyri siihen unelmaan parhaasi mukaan.
Siinä pätkä ajatusmaailmani mukaista positiivista elämäntapaa. Pyrin siis kaikessa hankalassakin tilanteessa miettimään: "miten kummassa tämä auttaa unelmieni saavuttamisessa?" Lähes aina löydän jotain hyvää.
Mulla ei sinällään noista messuista ole mitään valittamisen aihetta. Tiedostan, että te ja minä oltiin tuolla opettelemassa ja kuten aina, paljon oli opittavaa tästäkin viikonlopusta. Kehitys alkaa aina itsestä. Jotta kehitystä voi tapahtua, niin sun on itse oltava valmis siihen. Se vaatii usein uhrauksia sekä aikaa työn merkeissä ja toisaalta myös onnea siinä mielessä, ettei ympärillä vallitsevat olosuhteet hankaloita kehitystä. Kehitymmehän varmasti tästä viikonlopusta?! Itse huomasin monia kehittymistarpeita itsessäni. Mainitaan vaikka asiakaspalvelutyö, jossa mun pitää pysyä skarpimpana koko työajan aikana.
UNELMA
Viikonloppuna tuli taas havaittua se, kuinka pitkälle unelmat kantaa. Näin jo ennen häämatkaa eli viime keväänä Kaisasta, että nämä messut aiheuttaa stressiä ja paineita kovasti. Kuitenkin Kaisaa ajoi kokoajan unelma messujen järjestämisestä. Nyt ne tuli järjestettyä ja oli tulos sitten taloudellisesti mikä tahansa, niin väitän tuosta saadun opin olevan tulevaisuudessa isossa arvossa ja sitä kautta auttamaan Kaisaa saavuttamaan unelmiaan.
Omasta tarinastani voi lukea jotain, ainakin alustuksen. Unelmat on kuitenkin suuren suuri asia minulle. Asetan itselleni tietoisesti tietyllä priorisoinnilla unelmia. Seuraava pikku-unelmani on BoardExpot, väliunelmani joulu ja suur-unelmani seuraava snoukkareissu. Jättiunelmana pyörii 244.liiketilan avajaiset. Siinä joitakin. Kysymykseni ja johdantoni on: onko sinulla unelmia tarpeeksi?
Olen havainnut, että monella ihmisellä on unelma matkustaa maailmaa. Hyvä! Mutta.. olettehan realisoineet sen, että teette suurimman osan valveillaoloajastanne työtä. "Työ" sanana varmaan kavahtaa hieman, mutta itselleni työ tarkoittaa unelmaa. Uskot tai et, niin näin se on. Tiedän viettäväni suuren osan ajastani työnteon merkeissä, joten kannustan vahvasti huom! VAHVASTI asettamaan tavotteita työntekoon liittyen. Kesällä tein töitä paljon rahan motivoimana enkä näe sitä pahana. Se oli nimittäin tiedostettu ja väliaikainen ajanjakso ja vaikka välillä tuntui muulta, niin oikeastaan nautin siitä melko hyvin.
Unelmoi ihmeessä lomasta paratiisissa, mutta minä itse kannustan pitämään sitä "vain" "väliunelmana". Aseta tavoitteita siihen, joka eniten sinua koskettaa ja pyri siihen unelmaan parhaasi mukaan.
Siinä pätkä ajatusmaailmani mukaista positiivista elämäntapaa. Pyrin siis kaikessa hankalassakin tilanteessa miettimään: "miten kummassa tämä auttaa unelmieni saavuttamisessa?" Lähes aina löydän jotain hyvää.
keskiviikko 19. lokakuuta 2011
Syksyn lumoa
Eipä näy lunta vielä. Talvi on kuitenkin tuloillaan. Toivonpa vaan yhtä hyvää talvea kuin viime talvikin. Nyt tähän hetkeen. Pihalla on just nyt todella kaunista, wau! Tällä puolen Jyväskylää on todella siistit maisemat ja parvekkeeltakin näkee jotenkuten järvelle, joten ei käy moittimaan.
Elellään syyslomaa. Tai mä elelen. Kaisa duunaa Savon hää- ja juhlamessuja täysillä ja h-hetki on ens viikonloppuna. KAIKKI TULEE SIT SINNE, eikö? Mä oon kans hommissa siellä ja auttelen tyttöjä.
Viikonloppuna oli tuparit julkkisteemalla. Olipahan menoa ja meininkiä. Mullakin puhelin hukku taksiin sinä ehtoona, mut onneks tänään oli tullu viestiä, että se löyty sieltä taksista. Alku pirskeille ei mikään hyvä ollu ku alakerran johtotähti, mr. Manu oli vetänyt pavunkorren syvälle sieraimiin ja päätti avautua hieman tupareista. Eli siis laitoin ilmotuksen alaovelle, jossa ilmotin, että meitä on aika monta ja siitä voi johtua pientä ylimääräistä meteliä. Kuitenkin hiljenemme viimeistään klo 23. Tästä Manu-mies ei tykännyt vaan päätti ilmoittaa mahdollisilla poliiseilla ja muillakin, mikäli emme todella ole hiljaa. Voi, Manu, törmäsimmepä joku päivä rappukäytävässä. Kertoisin sinulle vähän asioita tosielämästä.
No niin. Kaikki siis meni enemmän kuin hyvin ja täällä voin kiittää tuhannesti kaikkia vieraita, jotka oli keksinyt mitä hauskimpia pukeutumisia. Big Thumb Up!
Kiireistä syksyä viedään ja lähes joka viikonlopulle on jotain suunnitelmaa. Eniten kuitenkin kihelmöi BoardExpot. Ne on vaan kertakaikkisen huikeet messut ja siellä talvi suorastaan pamahtaa käyntiin. O-DO-TAN. Sit on parit pikkujoulut ja synttärit ja sen sellasta. hehheijaa. Pihakirppiskin pitäis kyetä pitämään. Että tällasta.
JA NYT SITTEN ISTAHTAKAA HETKEKSI ALAS JA VARTIN VERRAN TIIRAILKAA MEIDÄN HÄÄMATKAKUVIA. TOSSA VIDEOO KAS NOIN!
Elellään syyslomaa. Tai mä elelen. Kaisa duunaa Savon hää- ja juhlamessuja täysillä ja h-hetki on ens viikonloppuna. KAIKKI TULEE SIT SINNE, eikö? Mä oon kans hommissa siellä ja auttelen tyttöjä.
Viikonloppuna oli tuparit julkkisteemalla. Olipahan menoa ja meininkiä. Mullakin puhelin hukku taksiin sinä ehtoona, mut onneks tänään oli tullu viestiä, että se löyty sieltä taksista. Alku pirskeille ei mikään hyvä ollu ku alakerran johtotähti, mr. Manu oli vetänyt pavunkorren syvälle sieraimiin ja päätti avautua hieman tupareista. Eli siis laitoin ilmotuksen alaovelle, jossa ilmotin, että meitä on aika monta ja siitä voi johtua pientä ylimääräistä meteliä. Kuitenkin hiljenemme viimeistään klo 23. Tästä Manu-mies ei tykännyt vaan päätti ilmoittaa mahdollisilla poliiseilla ja muillakin, mikäli emme todella ole hiljaa. Voi, Manu, törmäsimmepä joku päivä rappukäytävässä. Kertoisin sinulle vähän asioita tosielämästä.
No niin. Kaikki siis meni enemmän kuin hyvin ja täällä voin kiittää tuhannesti kaikkia vieraita, jotka oli keksinyt mitä hauskimpia pukeutumisia. Big Thumb Up!
Kiireistä syksyä viedään ja lähes joka viikonlopulle on jotain suunnitelmaa. Eniten kuitenkin kihelmöi BoardExpot. Ne on vaan kertakaikkisen huikeet messut ja siellä talvi suorastaan pamahtaa käyntiin. O-DO-TAN. Sit on parit pikkujoulut ja synttärit ja sen sellasta. hehheijaa. Pihakirppiskin pitäis kyetä pitämään. Että tällasta.
JA NYT SITTEN ISTAHTAKAA HETKEKSI ALAS JA VARTIN VERRAN TIIRAILKAA MEIDÄN HÄÄMATKAKUVIA. TOSSA VIDEOO KAS NOIN!
maanantai 3. lokakuuta 2011
Yrittäjyys
Istuin äsken uuden kodin saunassa. Hei, meillä on sauna! JEP!!!
Siinä istuskellessa mietin, josko kirjottaisin nyt sen blogin, jota facebook-statuksessakin huutelin. Vähän rakennetta tälle keskustelulle ja ja.. no pakkohan mun on puhuu Suomen Yrittäjäyhteisön Tuottava vastuullisuus-seminaarista. Se saattaakin olla pitkän blogin paikka. Mutta mennääs ensin ihan perinteisiin kuulumisiin.
Kaisalta tuli äsken viesti, että "me voitettiin asiakasviikot". Täytyy sanoo, etten oo ihan hetkeen tuntenut niin suurta ylpeyttä ku tosta uutisesta. Kaisa tekee niin paljon töitä joka päivä, että vähän hävettää ku en kehu siitä ihan joka päivä. Onnea IdeaFly ! ! ! btw. Jos ette oo huomannu, niin oon ehkä suurin TiimiAkatemia-fani, joka ei opiskele siellä. heh!
No tää muutto. Joo. Ihan alkuun sitten ison luokan kiitos muuttoavusta Juusolle, Mikalle, Simballe, Jussille, Lassille ja Minnalle. Kiitos kiitos kiitos! Jotain vikinää tuli siivoomisesti, mut sääntöjen mukainen se oli. Ja vähän enemmänkin ku annettiin yks hyllykkö vahingossa ja lampunpaikkoihin laitoin pistorasioita. No se siitä, ku kuitenkin kaikki on ok. Käyn vielä fiksaamassa parit listat ku Kirppu pentuna pahoinpiteli. Kiitos silti siitä kämpästäkin, ku se oli niin upeella sijainnilla. Tosin taitaa hävitä pikkusen nykyiselle. heh! Tää on jo upee!
Eilen tuli käytyä Helsingissä. Ainiin, ja tässä kohtaa kiitokset Juusolle Kirpun hoitamisesta ja sori niistä sontasista, mitkä se jätti! Eli käytiin Forumin Intersportin eli MyBoardin lautakauden avajaisissa Joskin ja Lassin kanssa + Minna kierteli muissa liikkeissä. Mulla menee koko setti uusiks ja puku kanssa, ni nyt tarttu mukaan siteet ja takki. Expoilta sitten lauta, monot ja housut. Lappiinki on jo luvattu lunta eli talvi se tulee!
Sit siihen seminaariin. Vhoa, mikä tapahtuma. Alustettakoon se, että olin siellä vip-lipullisten kuskina vapaaehtosena. Sen suomana etuutena sain seurata melkein kaikki puhujat. Muuton takia piti jättää joitakin väliin, mutta ne mitkä halusin erityisesti nähdä, ne myös näin. Kokonaisuutena vois sanoa, että opin enemmän ku koko opiskeluajassa yhteensä. Tarkotan toki sitä, että sain niin paljon ajateltavaa ja ajattelin kaiken 244:n kautta ja sen hyväksi.
Ajattelin, että mä voisin tässä kertoa yhden jutun kultakin puhujalta, minkä lennosta muistan. Ja saattaa olla, etten kerro puhujan omaa sanomaa, vaan mun taajuuksilleni käännettyä juttua. Sanoessani oppineeni enemmän kuin opinnoissani, tarkoitin sitä, että huomasin seminaarissa meneväni juuri sitä kohti, mitä itse haluan eniten haluan. Kohti yrittäjyyttä eikä pelkästään yrittäjyyttä vaan merkitykselliseen yrittäjyyteen. Merkityksellisyydellä en niinkään tarkoita sitä, että tarjoaisin tulevaisuudessa tuhansia työpaikkoja vaan sitä, että omalla tekemiselläni on merkitys itselleni ja perheelleni. Sitä, että tulen siitä onnelliseksi. Tämän koin seminaarissa ja se sai minut jopa liikuttumaan.
Vaikka puhuinkin edellä omasta yrittäjyydestä, niin tarkoituksemmehan on Kaisan kanssa kuitenkin lähteä yhdessä yritystaipaleelle. Kaisahan sitä jo on ja vieläpä kahden yrityksen muodossa, mutta tässä on helpompi kirjoitella omista ajatuksistani, siksi minä-muodon käyttö.
Edellä puhuin jo merkityksellisyydestä ja sen opin Hans-Peter Siefeniltä. Hieno puheenvuoro ja tärkeä alustus koko seminaarille. Miten me olemme merkityksellisiä itsellemme? Käytämme kuitenkin suurimman osan valveillaoloajasta työhön, joten eikö olekin hirvittävän tärkeää pystyä tekemään työtä, jonka kokee merkitykselliseksi? Miettikää, mistä nautitte ja missä olette hyviä. Lähtekää rohkeasti toteuttamaan sitä ja yrittäjyys on tähän yksi hieno keino! Kaisan kanssa olemme ihmetelleet, kun joku on sanonut yrityksen perustamisen olevan vaikeaa. Pyh pah. Älkää kuitenkaa suinpäin perustako yritystä. Miettikää, ajatelkaa ja kirjoittakaa paperille ylös (tämänkin opin seminaarista; kaikki paperille ylös tai ihan mihin vaan muistiin).
Tästäpä tulee pitkä tekstinpätkä. No, sitten sanon Esko Aholta lyhyesti. POISTAKAA STAND BY-toiminnot elektroniikkalaitteista. Eli tässä muuton yhteydessä kytkin kaikki tv:n, stereon, digiboksin, näytön ja tietokoneen kuuden pistorasian jatkotroikkaan ja napsautan napista kaikki pois, kun talo tyhjenee. AINA! Olipa lyhyesti. Hah!
Pekka Himasesta isowov! Hölmö sana, mutta se nyt kuvastaa sitä. Pekka meni ihmisyyden syvyyksiin ja kertoi, miten unelma ajaa meitä parempiin suorituksiin. Tämän allekirjoitan niin kuin vain voi! UNELMAT, muistakaa se! Ilman unelmia ei haluta todellisesti tehdä asioita. Tämän blogin nimi on ensueño = unelma. Se tehtiin meidän Balin reissua varten ja seurattiin matkaa sinne (ne kuvat/videot muuten tulee vielä!!!). Nyt meidän unelma on 244-yritys ja sen kehittäminen. Se on unelma numero yksi. Kaisan kanssa jutellaan välillä väli-,iso-,jätti- ja pikku-unelmista. Ne ovat toisinaan joku viikonloppu, ensilumi tai uusi lumilauta. Ne pitää meidät positiivisena ja onnellisena.
Al Gore. Mies sai minut viimeistään tajuamaan ilmastonmuutoksen. Älkää väittäkö muuta! Tulen tekemään tästä eteenpäin kaikessa päivittäisessä elämisessäni asioita ilmaston hyväksi, mutta annan muutaman helpon jutun teille. Kierrättäkää KAIKKI! Jos teillä ei oo lajitteluastioita roskakaapissa, niin aika peijakkaan pienellä investoinnilla voitte sen hankkia tai mikä parasta: kierrättää roska-astiatkin.
Seuraavaan päivään ja aamulla aloitin Sauli Niinistöllä. Sauli puhui asenteesta. Oon varmaan maininnut, mutta ihastuin Kaisassa asenteeseen. Se oli jotain uskomatonta, mikä asenne Kaisalla oli silloin eikä se mitenkään ainakaan huonompaan suuntaan ole mennyt. Kaisa oli kuolemanväsynyt lauantaina aivan älyttömän raskaan viikon jälkeen (Kaisa varmaan erittelee jatkossa tuota viikkoa), mutta Kaisa jaksoi kuunnella mun innostuneisuutta. Paasasin varmaan tunnin seminaarista ja siitä, miten innoissani olin koko viikonlopusta ja miten paljon opin ja mitä tulen konkreettisesti tekemään tästä eteen päin jne jne jne. Mutta Kaisa KUUNTELI. Kaisan asenne antoi sille voimia vielä kuunnella minua, vaikka väsymys lähestulkoon painoi hänen silmänsä kiinni.
Saulin jälkeen oli Anssi Vanjoen vuoro. Olen aina halunnut kuulla Nokian Dream Teamin jäseniä ja tavoitteeni on kuulla jokaista sen jäsentä joskus. Vanjoki puhui arvoista. On nimittäin niin, että arvot ohjaa meidän elämää. Yrityksen tasolla arvot saatetaan määrittää johdon tasolla, mutta kuka niitä toteuttaa? KAIKKI YRITYKSEN JÄSENET! Kaikkien tulee toimia yrityksen arvojen mukaisesti, ainakin suurimmilta osin. Vastuu arvojen toteutumisesta yleisön silmin on esim. Dressmannilla kuitenkin myyjällä. Asiakas näkee vain tietyn puolen siitä.
Jari Sarasvuosta en taida sanoa mitään. Se oli niin loistava! Voi veljet! Jari antoi niin paljon sisältöä puheenvuorolaan, etten kykene erottelemaan tässä mitään yksittäistä. No ok. Yhden ja aivan VITUN tärkeän asian. Tässä tulee:
"Suomen Akatemia on tutkinut vuonna 1987 syntyneiden nuorten elämää laajasti. Siinä on seurattu yhden ikäluokan elämää 21 vuoden ajan. Mukana ovat kaikki Suomessa vuonna 1987 syntyneet lapset eli noin 60 000 lasta. Heitä on seurattu sikiöasteelta aina vuoden 2008 loppuun asti. He täyttävät tänä vuonna 24 vuotta. Eikä hyvältä näytä: Mielenterveysongelmia on joka viidennellä (12000), psyykelääkkeitä popsii 13 prosenttia (7 800), toimeentulotuen varassa elää 23 prosenttia (13800), merkintä rikosrekisterissä on joka neljännellä (15000)."
Miettikää hyvänen aika! 25%:lla "kasiseiskoista" on rikosrekisteri!!!
Les Brown on positiivispsykologian esikuva. Jätkä on voittanut kahdesti syövän, oli varmasti uupunut työviikostaan, mutta tuli moikkaamaan meitä vapaaehtoisia opiskelijoita vielä koko seminaarin päätteeksi. Kerrassaan positiivinen heppu ja hänestä sanotaan sen verran, että tulen kirjoittamaan positiivispsykologiasta jatkossa vielä, ja siinä käytän paljon saamiani vaikutteita Les Brownilta.
Teitä ehkä mietityttää, onko tästä tullut Teron blogi, mutta Kaisa varmasti tulee kirjoittamaan vielä. Kaisalla on ollut rankkoja viikkoja ja työ on vienyt paljon mehuja, joten ei siinä vaiheessa ole muistunut bloginkirjoittelu mieliin. Se kuitenkin helpottaa jossain vaiheessa ja varmasti bloggailuideoita on Kaisallakin iso kasa.
Taidan jättää oikolukemisen väliin, kun tuli sen verran kovaa tahtia kirjoiteltua. Korjailen virheitä sitten jossakin välissä. Niistä saa toki muistuttaa ja palautetta tästä yhtä paljon, kuin Oma tarinani-tekstistä, niin olen todella iloinen.
Hyvää lokakuun ensimmäistä viikkoa!
Siinä istuskellessa mietin, josko kirjottaisin nyt sen blogin, jota facebook-statuksessakin huutelin. Vähän rakennetta tälle keskustelulle ja ja.. no pakkohan mun on puhuu Suomen Yrittäjäyhteisön Tuottava vastuullisuus-seminaarista. Se saattaakin olla pitkän blogin paikka. Mutta mennääs ensin ihan perinteisiin kuulumisiin.
Kaisalta tuli äsken viesti, että "me voitettiin asiakasviikot". Täytyy sanoo, etten oo ihan hetkeen tuntenut niin suurta ylpeyttä ku tosta uutisesta. Kaisa tekee niin paljon töitä joka päivä, että vähän hävettää ku en kehu siitä ihan joka päivä. Onnea IdeaFly ! ! ! btw. Jos ette oo huomannu, niin oon ehkä suurin TiimiAkatemia-fani, joka ei opiskele siellä. heh!
No tää muutto. Joo. Ihan alkuun sitten ison luokan kiitos muuttoavusta Juusolle, Mikalle, Simballe, Jussille, Lassille ja Minnalle. Kiitos kiitos kiitos! Jotain vikinää tuli siivoomisesti, mut sääntöjen mukainen se oli. Ja vähän enemmänkin ku annettiin yks hyllykkö vahingossa ja lampunpaikkoihin laitoin pistorasioita. No se siitä, ku kuitenkin kaikki on ok. Käyn vielä fiksaamassa parit listat ku Kirppu pentuna pahoinpiteli. Kiitos silti siitä kämpästäkin, ku se oli niin upeella sijainnilla. Tosin taitaa hävitä pikkusen nykyiselle. heh! Tää on jo upee!
Eilen tuli käytyä Helsingissä. Ainiin, ja tässä kohtaa kiitokset Juusolle Kirpun hoitamisesta ja sori niistä sontasista, mitkä se jätti! Eli käytiin Forumin Intersportin eli MyBoardin lautakauden avajaisissa Joskin ja Lassin kanssa + Minna kierteli muissa liikkeissä. Mulla menee koko setti uusiks ja puku kanssa, ni nyt tarttu mukaan siteet ja takki. Expoilta sitten lauta, monot ja housut. Lappiinki on jo luvattu lunta eli talvi se tulee!
Sit siihen seminaariin. Vhoa, mikä tapahtuma. Alustettakoon se, että olin siellä vip-lipullisten kuskina vapaaehtosena. Sen suomana etuutena sain seurata melkein kaikki puhujat. Muuton takia piti jättää joitakin väliin, mutta ne mitkä halusin erityisesti nähdä, ne myös näin. Kokonaisuutena vois sanoa, että opin enemmän ku koko opiskeluajassa yhteensä. Tarkotan toki sitä, että sain niin paljon ajateltavaa ja ajattelin kaiken 244:n kautta ja sen hyväksi.
Ajattelin, että mä voisin tässä kertoa yhden jutun kultakin puhujalta, minkä lennosta muistan. Ja saattaa olla, etten kerro puhujan omaa sanomaa, vaan mun taajuuksilleni käännettyä juttua. Sanoessani oppineeni enemmän kuin opinnoissani, tarkoitin sitä, että huomasin seminaarissa meneväni juuri sitä kohti, mitä itse haluan eniten haluan. Kohti yrittäjyyttä eikä pelkästään yrittäjyyttä vaan merkitykselliseen yrittäjyyteen. Merkityksellisyydellä en niinkään tarkoita sitä, että tarjoaisin tulevaisuudessa tuhansia työpaikkoja vaan sitä, että omalla tekemiselläni on merkitys itselleni ja perheelleni. Sitä, että tulen siitä onnelliseksi. Tämän koin seminaarissa ja se sai minut jopa liikuttumaan.
Vaikka puhuinkin edellä omasta yrittäjyydestä, niin tarkoituksemmehan on Kaisan kanssa kuitenkin lähteä yhdessä yritystaipaleelle. Kaisahan sitä jo on ja vieläpä kahden yrityksen muodossa, mutta tässä on helpompi kirjoitella omista ajatuksistani, siksi minä-muodon käyttö.
Edellä puhuin jo merkityksellisyydestä ja sen opin Hans-Peter Siefeniltä. Hieno puheenvuoro ja tärkeä alustus koko seminaarille. Miten me olemme merkityksellisiä itsellemme? Käytämme kuitenkin suurimman osan valveillaoloajasta työhön, joten eikö olekin hirvittävän tärkeää pystyä tekemään työtä, jonka kokee merkitykselliseksi? Miettikää, mistä nautitte ja missä olette hyviä. Lähtekää rohkeasti toteuttamaan sitä ja yrittäjyys on tähän yksi hieno keino! Kaisan kanssa olemme ihmetelleet, kun joku on sanonut yrityksen perustamisen olevan vaikeaa. Pyh pah. Älkää kuitenkaa suinpäin perustako yritystä. Miettikää, ajatelkaa ja kirjoittakaa paperille ylös (tämänkin opin seminaarista; kaikki paperille ylös tai ihan mihin vaan muistiin).
Tästäpä tulee pitkä tekstinpätkä. No, sitten sanon Esko Aholta lyhyesti. POISTAKAA STAND BY-toiminnot elektroniikkalaitteista. Eli tässä muuton yhteydessä kytkin kaikki tv:n, stereon, digiboksin, näytön ja tietokoneen kuuden pistorasian jatkotroikkaan ja napsautan napista kaikki pois, kun talo tyhjenee. AINA! Olipa lyhyesti. Hah!
Pekka Himasesta isowov! Hölmö sana, mutta se nyt kuvastaa sitä. Pekka meni ihmisyyden syvyyksiin ja kertoi, miten unelma ajaa meitä parempiin suorituksiin. Tämän allekirjoitan niin kuin vain voi! UNELMAT, muistakaa se! Ilman unelmia ei haluta todellisesti tehdä asioita. Tämän blogin nimi on ensueño = unelma. Se tehtiin meidän Balin reissua varten ja seurattiin matkaa sinne (ne kuvat/videot muuten tulee vielä!!!). Nyt meidän unelma on 244-yritys ja sen kehittäminen. Se on unelma numero yksi. Kaisan kanssa jutellaan välillä väli-,iso-,jätti- ja pikku-unelmista. Ne ovat toisinaan joku viikonloppu, ensilumi tai uusi lumilauta. Ne pitää meidät positiivisena ja onnellisena.
Al Gore. Mies sai minut viimeistään tajuamaan ilmastonmuutoksen. Älkää väittäkö muuta! Tulen tekemään tästä eteenpäin kaikessa päivittäisessä elämisessäni asioita ilmaston hyväksi, mutta annan muutaman helpon jutun teille. Kierrättäkää KAIKKI! Jos teillä ei oo lajitteluastioita roskakaapissa, niin aika peijakkaan pienellä investoinnilla voitte sen hankkia tai mikä parasta: kierrättää roska-astiatkin.
Seuraavaan päivään ja aamulla aloitin Sauli Niinistöllä. Sauli puhui asenteesta. Oon varmaan maininnut, mutta ihastuin Kaisassa asenteeseen. Se oli jotain uskomatonta, mikä asenne Kaisalla oli silloin eikä se mitenkään ainakaan huonompaan suuntaan ole mennyt. Kaisa oli kuolemanväsynyt lauantaina aivan älyttömän raskaan viikon jälkeen (Kaisa varmaan erittelee jatkossa tuota viikkoa), mutta Kaisa jaksoi kuunnella mun innostuneisuutta. Paasasin varmaan tunnin seminaarista ja siitä, miten innoissani olin koko viikonlopusta ja miten paljon opin ja mitä tulen konkreettisesti tekemään tästä eteen päin jne jne jne. Mutta Kaisa KUUNTELI. Kaisan asenne antoi sille voimia vielä kuunnella minua, vaikka väsymys lähestulkoon painoi hänen silmänsä kiinni.
Saulin jälkeen oli Anssi Vanjoen vuoro. Olen aina halunnut kuulla Nokian Dream Teamin jäseniä ja tavoitteeni on kuulla jokaista sen jäsentä joskus. Vanjoki puhui arvoista. On nimittäin niin, että arvot ohjaa meidän elämää. Yrityksen tasolla arvot saatetaan määrittää johdon tasolla, mutta kuka niitä toteuttaa? KAIKKI YRITYKSEN JÄSENET! Kaikkien tulee toimia yrityksen arvojen mukaisesti, ainakin suurimmilta osin. Vastuu arvojen toteutumisesta yleisön silmin on esim. Dressmannilla kuitenkin myyjällä. Asiakas näkee vain tietyn puolen siitä.
Jari Sarasvuosta en taida sanoa mitään. Se oli niin loistava! Voi veljet! Jari antoi niin paljon sisältöä puheenvuorolaan, etten kykene erottelemaan tässä mitään yksittäistä. No ok. Yhden ja aivan VITUN tärkeän asian. Tässä tulee:
"Suomen Akatemia on tutkinut vuonna 1987 syntyneiden nuorten elämää laajasti. Siinä on seurattu yhden ikäluokan elämää 21 vuoden ajan. Mukana ovat kaikki Suomessa vuonna 1987 syntyneet lapset eli noin 60 000 lasta. Heitä on seurattu sikiöasteelta aina vuoden 2008 loppuun asti. He täyttävät tänä vuonna 24 vuotta. Eikä hyvältä näytä: Mielenterveysongelmia on joka viidennellä (12000), psyykelääkkeitä popsii 13 prosenttia (7 800), toimeentulotuen varassa elää 23 prosenttia (13800), merkintä rikosrekisterissä on joka neljännellä (15000)."
Miettikää hyvänen aika! 25%:lla "kasiseiskoista" on rikosrekisteri!!!
Les Brown on positiivispsykologian esikuva. Jätkä on voittanut kahdesti syövän, oli varmasti uupunut työviikostaan, mutta tuli moikkaamaan meitä vapaaehtoisia opiskelijoita vielä koko seminaarin päätteeksi. Kerrassaan positiivinen heppu ja hänestä sanotaan sen verran, että tulen kirjoittamaan positiivispsykologiasta jatkossa vielä, ja siinä käytän paljon saamiani vaikutteita Les Brownilta.
Teitä ehkä mietityttää, onko tästä tullut Teron blogi, mutta Kaisa varmasti tulee kirjoittamaan vielä. Kaisalla on ollut rankkoja viikkoja ja työ on vienyt paljon mehuja, joten ei siinä vaiheessa ole muistunut bloginkirjoittelu mieliin. Se kuitenkin helpottaa jossain vaiheessa ja varmasti bloggailuideoita on Kaisallakin iso kasa.
Taidan jättää oikolukemisen väliin, kun tuli sen verran kovaa tahtia kirjoiteltua. Korjailen virheitä sitten jossakin välissä. Niistä saa toki muistuttaa ja palautetta tästä yhtä paljon, kuin Oma tarinani-tekstistä, niin olen todella iloinen.
Hyvää lokakuun ensimmäistä viikkoa!
torstai 29. syyskuuta 2011
Hullunmyllynviikko
Otsikonmukainen viikko käynnissä. Oi voi! Kaikennäköstä mylläkkää on ollut alkuviikolla. Nyt olis käsillä seminaari, jossa ollaan kiinni molemmat. Ja siihen päälle muutto, niin sanonpa vaan! Eikä tässä tietenkään vielä kaikki. Vaan niin Kaisalla kuin mullakin on kouluhommia just sen verran, ettei vaan pysty hengähtämään. Melkein 12 tuntisia päiviä on vedetty käytännössä ilman suurempia lepohetkiä. Onneks eilen päästiin pelaan sählyä ja hyvät pelit olikin!
Eli meikäläinen on jonkinsortin vip-kuski siellä seminaarissa. Ajelen täyshybridillä ja kuljettelen herrat ja rouvat milloin minnekin. Kaisa on sitten esimiehenä jollekin porukalle.
Ja kuten sanottua. Muutto on käsillä. Kiitos jo etukäteen Mikalle, Juusolle, Jussille ja Simballe! Olis ollut melko mahdotonta saada muutto valmiiks lauantaina ilman teitä! Tai mitään melko, vaan MAHDOTONTA eli Kiitos kiitos!
Jippijaijei *piip* sanois John McClane!
Eli meikäläinen on jonkinsortin vip-kuski siellä seminaarissa. Ajelen täyshybridillä ja kuljettelen herrat ja rouvat milloin minnekin. Kaisa on sitten esimiehenä jollekin porukalle.
Ja kuten sanottua. Muutto on käsillä. Kiitos jo etukäteen Mikalle, Juusolle, Jussille ja Simballe! Olis ollut melko mahdotonta saada muutto valmiiks lauantaina ilman teitä! Tai mitään melko, vaan MAHDOTONTA eli Kiitos kiitos!
Jippijaijei *piip* sanois John McClane!
lauantai 24. syyskuuta 2011
Syksymmällä
Aivan ensi alkuun täydet kiitokset kaikesta palautteesta koskien viime tekstiä! Sitä tuli paljon ja joitakin omakohtaisia kokemuksiakin sain. Kiitos kaikesta!
Nyt on syksy jo todenteolla menossa ja tästäpä tykkään. Syksyllä kun julkaistaan parisenkymmentä mielenkiintoista snoukkaleffaa ja talvifiilikset alkaa nousta kuin 244:n liikevaihto. Yksi snögämovie tuli jo katsottua, joka oli tasoltaan: ihan OK. Nitro Roadwarriors oli tekele eikä se sisältänyt suomalaisia. Yritettiin katsoa se Kaisan kanssa HD-tasoisena telkkarista, mutta tietokoneesta ei riittänyt tehot. Ihmetellä täytyy, että tollanen kolmisen vuotinen HP:n läppäri ei siihen pysty. Ei kuitenkaan oo mikään halvimman kategorian laite. Erityisen innoissani ootellaan Piratesin Bottom Line:a, Peoplen Good Look:ia, KBR:n Meets You:ta yms yms..
Tosta nyt ei sit varmaan kukaan muu innostunu, joten hypätään mun lupauksiin.. Tuli kateltua aiempia tekstejä, joissa lupailin kuvia Balin reissulta ja luvattiimpa me kiitoskortitkin häistä. Hohhoh. Kaisa, meidän tarvis varmaan skarpata! Kiitoskortit on toista kuukautta tossa pöydällä odottamassa postitusta ja Balin kuvat on koneella kuhan lisäis vaan world wide webbiin. Siinä kun nyt on käynyt niin mielenkiinnottomasti, että ei oo muistettu vaan noita juttuja. Jätän lupaamatta kuitenkin mitään sen kummempia.
Uutta konetta ollaan kateltu ja ens viikolla pitäis mennä hakemaan sellanen kaupasta. Sitten me katotaan kaikki 244.bileiden videomatskut, painetaan niistä jotain kivaa ja pamautetaan se nettiin. Eiköhän tossa vaiheessa viimeistään oo kaikki Balin kuvatkin netissä. Niin ja Balin reissulta me saadaan ainakin hieno movie, joten sekin tehään sitten uuden koneen aikakaudella.
Jyväskylän neljäs kämppä reiluun kahteen vuoteen tulee viikon päästä kyseeseen. Voi että! On ollu kaameeta epäonnea parissa ja tää Viitaniemen kämppä jää vaan yksinkertaisesti liian pieneks. Seuraava onkin sit tuplasti isompi, vaikka meitä siellä asuukin kolme + Kirppu. Se on myös 2000-luvun puolella raksailtu ja siinä on sauna. Seems like luxury! Tupareita juhlitaan julkkisteemalla ja paikalle tulee tottakai, seiskan viihdetoimitus! Haha
Nyt pakkailun pariin ja sitten illalla jotain lepposaa ja mukavaa! Palataan tarkemmin astialle taas pian!
Nyt on syksy jo todenteolla menossa ja tästäpä tykkään. Syksyllä kun julkaistaan parisenkymmentä mielenkiintoista snoukkaleffaa ja talvifiilikset alkaa nousta kuin 244:n liikevaihto. Yksi snögämovie tuli jo katsottua, joka oli tasoltaan: ihan OK. Nitro Roadwarriors oli tekele eikä se sisältänyt suomalaisia. Yritettiin katsoa se Kaisan kanssa HD-tasoisena telkkarista, mutta tietokoneesta ei riittänyt tehot. Ihmetellä täytyy, että tollanen kolmisen vuotinen HP:n läppäri ei siihen pysty. Ei kuitenkaan oo mikään halvimman kategorian laite. Erityisen innoissani ootellaan Piratesin Bottom Line:a, Peoplen Good Look:ia, KBR:n Meets You:ta yms yms..
Tosta nyt ei sit varmaan kukaan muu innostunu, joten hypätään mun lupauksiin.. Tuli kateltua aiempia tekstejä, joissa lupailin kuvia Balin reissulta ja luvattiimpa me kiitoskortitkin häistä. Hohhoh. Kaisa, meidän tarvis varmaan skarpata! Kiitoskortit on toista kuukautta tossa pöydällä odottamassa postitusta ja Balin kuvat on koneella kuhan lisäis vaan world wide webbiin. Siinä kun nyt on käynyt niin mielenkiinnottomasti, että ei oo muistettu vaan noita juttuja. Jätän lupaamatta kuitenkin mitään sen kummempia.
Uutta konetta ollaan kateltu ja ens viikolla pitäis mennä hakemaan sellanen kaupasta. Sitten me katotaan kaikki 244.bileiden videomatskut, painetaan niistä jotain kivaa ja pamautetaan se nettiin. Eiköhän tossa vaiheessa viimeistään oo kaikki Balin kuvatkin netissä. Niin ja Balin reissulta me saadaan ainakin hieno movie, joten sekin tehään sitten uuden koneen aikakaudella.
Jyväskylän neljäs kämppä reiluun kahteen vuoteen tulee viikon päästä kyseeseen. Voi että! On ollu kaameeta epäonnea parissa ja tää Viitaniemen kämppä jää vaan yksinkertaisesti liian pieneks. Seuraava onkin sit tuplasti isompi, vaikka meitä siellä asuukin kolme + Kirppu. Se on myös 2000-luvun puolella raksailtu ja siinä on sauna. Seems like luxury! Tupareita juhlitaan julkkisteemalla ja paikalle tulee tottakai, seiskan viihdetoimitus! Haha
Nyt pakkailun pariin ja sitten illalla jotain lepposaa ja mukavaa! Palataan tarkemmin astialle taas pian!
lauantai 10. syyskuuta 2011
Oma tarinani
Kansainvälinen itsemurhien ehkäisypäivä
Puhuin Kaisan kanssa tästä aiheesta ja hän kehotti minua kirjoittamaan oman tarinani siitä sillä olen sen joutunut kokemaan. Tarkoitukseni tällä tekstillä ei ole hakea pisteitä, saada julkisuutta tai muuten vaan ymmärrystä. Tarkoitukseni on päivän teeman mukaisesti: ehkäistä itsemurhia, edes yksi! Oma tarinani ei ole suinkaan päättynyt, mutta olen kääntänyt nuo tapahtumat voimavaroiksi ja pystyn olemaan 100-prosenttisen sinut asian kanssa ja heittämään sillä jopa vitsiksi.
Alku tarinasta on se synkempi osuus ja loppua kohden tullaan nykytilanteeseen, jossa olen äärimmäisen iloinen ja onnellinen joka päivä. Joka ainoa päivä. Toivottavasti joku joskus tämän luettuaan on pystynyt ehkäisemään oman, ystävän, tutun tai jonkun tuntemattoman itsemurha-aikeen tai yrityksen.
Osaltani aloitan läpikäymisen nyt ja toivon, ettei kukaan pahastu tästä, koska tarkoitukseni on vain hyvä. Käytän varmuuden vuoksi joistakin nimityksiä ystäväni, exäni jne. enkä oikeita nimiä. Olin seurustellut kyseisen tytön kanssa 15-vuotiaasta ja 2007 olin siis 19 vuotias.
Alamäki alkoi 1.7.2007. Vain viikkoa ennen asepalvelukseen astumista. Tuolloin sydänystäväni ja todellinen soulmate, Severi menehtyi traagisesti moottoripyöräonnettomuudessa. Päivä oli sunnuntai ja olimme isolla ystäväporukalla viettäneet hauskaa viikonloppua vanhempieni mökillä. Olimme mökillä perjantaista lauantaihin ja lauantaina jatkoimme vielä lentopallon pelailulla ja muulla yhteiselolla.
Severi oli edellisen kauden pelannut jääkiekkoa Yhdysvalloissa ja muutenkin yhteinen aikamme oli ollut varsin vähäistä. Kuitenkin suuri ystävyytemme perustuikin siihen, ettei meidän edes tarvinnut olla suuria aikoja yhdessä vaan pidimme etäisestikin asuessamme toisiamme suuressa arvossa.Tähän perustuukin sanani todellisesta soulmatesta. Pystyimme aina luottamaan toisiimme täysin, vaikka emme olisi nähneetkään aikoihin.
Olet Severi sydämessäni ikuisesti ja muistan sinulta kuullut sanat lopun ikääni. "Älä ikinä luovuta."
Traagisen viikonlopun jälkeen suru oli valtaisaa, mutta jo 9.7. eli viikon päästä onnettomuudesta lähdin armeijaan. Tottakai tilanne oli varsin sekava, mutta tuttujen opastuksella lähdin sinne ns. avoimin mielin. Avoimet mielet muuttui kuitenkin nopeasti suureen piinaan, kun ikävä kotia ja Severiä kohtaan alkoivat kasvaa. Armeija aika oli hyvin, hyvin vaikeaa itselleni monesta syystä, jotka jätän kertomatta, mutta se ilmapiiri siellä ei todellakaan ollut minua varten eikä aika armeijassa jättänyt lähestulkoon mitään erityistä käteen. Noin niinkuin positiivisessa mielessä. Tottakai muutamia hauskoja kavereita tulee muisteltua, muttei sen kummempia taitoja tai vastaavaa jäänyt käteen. Melkoinen viha vain.
Vihaankin oli sitten yksi melkoisen rankka syy, nimittäin exäni pettäminen. Silloisen tyttöystävän kanssa ajat olivat toki vaikeat armeijan ja muiden vastoinkäymisten takia, mutta luulin asioiden olevan paremmalla tolalla jo pelkästään sen kanssa, että hankimme yhteisen koiran. Asiat olivat kuitenkin suurta silmälumetta ja exäni kävi vieraissa yli kolmen kuukauden ajan, aivan armeija-ajan loppupuolella. Tämä suorastaan romutti elämääni sillä olin nähnyt armeijassa painajaisia siitä, että exäni halusi erota minusta, koska on pettänyt minua. Unet tuntuivat silloin todelta, mutta uskottelin itselleni (ja miksi en olisi uskotellut) suhteemme olevan hyvällä mallilla. Totuus oli sitten kaukana siitä.
Nuo petokset saivat itseni tuntemaan hylkiöksi. Mitä minä elämälläni enää teen?? Paras ystäväni on poissa ja tyttöystäväni ei nähnyt minussa naapurinjaskaa kummempia. Olin syvällä suossa..
Kun kotiuduin armeijasta, muistan hetken vieläkin. Olin hetken onneni kukkuloilla. Armeija ohi ja muistan tuosta viikonlopusta suurta iloa. Kiitos Maiju, Ilona ja Lehto! Ne päivät olivat hienoja ja sain kaiken murheen unohtumaan hetkeksi. Mutta vain hetkeksi.. Maanantaina, heti kotiutumisen jälkeisenä, ensimmäisenä arkipäivänä menin töihin. Työt olivat haasteellisia ja jännittäviä, sillä kävimme työkaverini Raimon kanssa täysin uudenlaisessa ympäristössä raksahommissa.
Työ olikin useita viikkoja elämäni ainoa hohde. Tässä kohtaa olin pahimmillani. Joka ilta, joka yö toivoin, etten enää heräisi aamulla. Minusta ei ollut löytämään elämälleni iloa ja unelmia. Töistä saadut rahat tuli juotua kurkusta alas alkoholin vahvistamana ja kaukonäköisyyttä ei ollut. Vain toive siitä, etten aamulla näkisi mitään.. Työt olivat tuohon aikaan minulle ainoa henkireikä. Kello 7 ja 16 välillä unohdin surulliset ajatukset ja elämäntilanteeni.
Sitten! Heinäkuun loppupuolella olin ryypiskelemässä, lähinnä yksikseni sillä kaverit olivat toisaalla. Tuttuja tavatessani vaihdoin sanasia ja tulipa tavattua exänikin kyseisenä iltana. Häneltä saadut sana olivat viimeiset pisarat ja päätin päättää elämäni. Hakeuduin Uudenkaupungin "paskalahtena" tunnetun alueen tienoilla mereen, menin kokonaan veteen ja laskin pään pinnan alle. Nielaisin vettä niin paljon kun pystyin ja pidätin hengitystä..
Vaikka se kuulostaakin elokuvamaiselta ja uskomattomalta, niin kuulin ne Severin sanat: Älä ikinä luovuta! Tämä on täysin totta ja muistan sen hetken kun puhalsin vedet suustani ja nousin pinnalle, ajatellessani etten voi luovuttaa Severin sanoja vastaan.
Onneksi olin jättänyt takkini rannalle, jossa oli puhelimeni ja soitin äidilleni ja kerroin, mitä olen mennyt tekemään. Vanhempani tulivat hakemaan minut ja kävin ensiavussa varmistuksessa, etten ole nielaissut vettä keuhkoihini. Nukuin yön ensiavussa ja aamulla mielenterveyshoitaja kävi hakemassa minut. Aluksi minut meinattiin istuttaa käsittääkseni suljetulle osastolla, mutta Luoja soi minulle maailman parhaat ja ihanimmat ihmiset juuri tuolle aamulle. Lääkäri ja hoitaja saivat minut tajuamaan elämästäni jotain hyvääkin ja illaksi palasin kotiin.
Tuo juttelu lääkärin kanssa tuona aamuna on edelleen suuri suunnannäyttäjä elämälläni. Lääkäri kysyi jotakuinkin niin, että mikä haave ja unelma voisi olla minua varten. Vastasin, että surffaus ulkomailla. Haluan päästä kokeilemaan surffausta ja kasvattaa "surffitukan". Tämänkin muistan vielä pitkään ja tuon haaveen olen uskomatonta kyllä päässyt toteuttamaan. Näistä hetkistä lähti elämäni nykyiseen liitoon ja positiivisuuden aikaan.
En murehdi ja mieti sitä, kuinka paljon asiat olisi voinut olla eri tavalla. Olen vain todennut, että apu löytyy kyllä ihmisille. Tämän tekstin tarkoitus on osoittaa kaikille ihmisille, että muistakaa pitää huolta läheisistänne. Itse "onnistuin" peittämään suruni ehkäpä kaikilta. Äitini jälkeenpäin totesi, että kyllä hän oli havainnut minussa jotain, muttei kyennyt havaitsemaan todellisuutta. Tuo huolenpito on tottakai haasteellinen osuus. Omalta osaltaan se onnistunee helpoiten antamalla tällaiselle masentuneelle tai muutoin alakuloiselle henkilölle ilonaiheita ja kuuntelemalla häntä. Oma neuvominen rajoittuu siis hyvin pieneen opastukseen, mutta tärkeintä on, että ymmärtää avun olevan jokaiselle! Ja sitä myös saa jokainen!
- Tärkeää on kohdella toista ihmistä hyvin ja parisuhteessa olevat ihmiset ovat sitoutuneita siihen,ettei toista satuteta. Eikä varsinkaan petetä. Et voi ikinä tietää, miten se kärsivä osapuoli asiaan suhtautuu. Pahimillaan se voi johtaa itsemurhaan. Silloin omatuntoa ei voi vapauttaa ikinä. -
Elämäni lähti siis siitä sunnuntaiaamusta nousukiitoon, kun sain jutella psykiatrin kanssa. Jatkoimme tapaamisia hoitajan kanssa muutamia viikkoja ja sain elämälleni tavotteita, suuntaa ja iloa. Huomasin, että välittäviä ihmisiä löytyy, jos itse otan sen vastaan.
Kuten aiemmin sanoin, niin työnteko oli minulle ainoa asia, joka poisti murheet mielestäni. Niimpä halusin päästä takaisin töihin välittömästi. Ja näin teinkin, heti maanantaina. Ja tiistaista muistan hyvinkin hienon asian. Tuolloin soitettiin YleX:ltä Haloo Helsingin kappale Vieri vesi vieri. Tuo kappale kertoo juuri itsemurhaa hautovasta henkilöstä (tytöstä?). Biisin lopusta jäi mieleen sanat: Mä tahdon tässä elämässä enemmän kuin elää. Ja vaikka saattaakin kuulostaa melkoiseltä YleX-mainostukselta, niin hieno tosiasia on myös se, kun voitin yhden kilpailun. Siinä kysyttiin kuulijoiden outoja addiktioita ja kas kummaa, omani valittiin ykköseksi. Nimittäin tuolloin kaapissani oli uskomaton määrä erilaisia pipoja. Taisi olla peräti yli 30 ja lähetin radioon viestin, että minulla olisi pipoaddiktio. Tuollainen pieni, mutta suurta iloa aiheuttava onnistuminen on masennuksesta toipuvalle ihmiselle huikea juttu.
Syyskuussa sitten tapasin Kaisan ja hänen kanssaan homma lähti alusta alkaen sujumaan. Kerroin välittömästi tilanteestani ja Kaisa kuunteli. Oli mahtavaa huomata, kun joku ihan oikeasti kuunteli. Juttelimme Kaisan kanssa todella pitkiä hetkiä netissä, puhelimessa ja kasvotusten. En halunnut kiirehtiä mihinkään enkä ihastua liian nopeasti. Ihastuminen vain muuttui rakkaudeksi melko nopeasti. En kuitenkaan kokenut olevani täysin terve vielä kuukausiin seurustelun aloittamisesta (lokakuun puoliväli), mutta edelleen Kaisa jaksoi kuunnella, jutella, haaveilla, välittää ja parantaa asioita kanssani. Ja Kaisan kanssa tuo unelma ulkomailla surffaamisesta oli iso yhteinen juttu ja vaikka häistä ei oltu puhuttu pihaustakaan saati kihlojen vaihdosta, niin suunnittelimme menevämme Balille häämatkalle. Tuohan toteutui viime toukokuussa.
Tästä eteenpäin tarinaa ollaan kerrottu tässä blogissa jo jonkun verran ja tullaan kertomaan lisää. Korostan vielä, että olen tämän asian kanssa täysin sinut. Se Tero, jonka te tällä hetkellä tunnette, on samanlainen ihminen kuin olette tunteneet tähänkin asti. Kerron tämän avoimesti vain, koska se on minulle mielekästä ja sain kipinän siihen ollessani sairaana koko tämän viikon. Pystyn vitsailemaan samalla tavoin kuin ennenkin enkä myöskään odota ja halua mitään sääliä tämän asian johdosta. Tarkoitan esimerkiksi 244-yrityksen osalta.
Vuosi 2011
Käyn lyhyesti läpi nykyistä minuuttani vielä loppuun. Eli 1-vuotishääpäivää vietettiin Kaisan kanssa elokuussa. Häämatkalla Balilla käytiin toukokuussa ja surffailtiin ja nautittiin upeasta päiväntasaajan auringosta. Toinen unelmani, lumilautailu on hyvin merkittävä osa elämääni. Lumilautailun kautta saan inspiraatioita suurimmaksi osaksi ja tuosta kulttuurista ja elämäntavasta olen yrittänyt pitää kiinni viimeiseen asti. Eli ei turhia stressailla ja kun jotain tehdään, niin tehdään se hyvällä asenteella.
Kuulin alkuvuodesta käsitteen positiivispsykologia ja olen pyrkinyt muokkaamaan elämääni tuon käsitteen ympärille. Mielestäni kaikesta saa jotain hymyn arvoista. Pahimmillakin hetkillä voit keksiä jonkun syyn, josta hymyillä. Ja jos hymyilet, olet positiivinen. Meillä on Kaisan kanssa yhteinen koira, josta aiemmissa bloggailuissa onkin puhetta. Tarkoitan siis Kirppua, bichon frisé-rotuista koiraa, joka on todellinen positiivispsykologian esikuva. Tällä koiralla ei huonoa päivää ole ja ilkeätkin turkinkampaushetket muuttuvat nopeasti hännänheilutukseen.
Nuo asiat, jotka minulle tapahtuivat 2008 eli sairauden syvin hetki ja nousun alku, ovat siis merkittäviä asioita tälläkin hetkellä elämässäni. Hauskaa on se, että olemme Kaisan kanssa lähteneet toteuttamaan yhteistä unelmaamme 244-vaatemerkin perustamisesta ja kuinkas ollakaan. Pipoaddiktion kautta toimintammekin lähti liikkeelle pipoista. Tuolloin "pipoaddiktion" aikaanhan en itse virkannut pipoja, mutta n. vuoden kuluttua siitä opettelin virkkaamaan itse pipoja. Näistä on myös 244-tarina ottanut ensi askeleet.
Ei loppua vaan jäljellä olevaa tarinaa kirjoitetaan edelleen ja tästä blogista sitä voi seurata jatkossakin. Kommentoikaa, vaikka nimettömänä. Se olisi medän mielestä erittäin hieno juttu.
Puhuin Kaisan kanssa tästä aiheesta ja hän kehotti minua kirjoittamaan oman tarinani siitä sillä olen sen joutunut kokemaan. Tarkoitukseni tällä tekstillä ei ole hakea pisteitä, saada julkisuutta tai muuten vaan ymmärrystä. Tarkoitukseni on päivän teeman mukaisesti: ehkäistä itsemurhia, edes yksi! Oma tarinani ei ole suinkaan päättynyt, mutta olen kääntänyt nuo tapahtumat voimavaroiksi ja pystyn olemaan 100-prosenttisen sinut asian kanssa ja heittämään sillä jopa vitsiksi.
Alku tarinasta on se synkempi osuus ja loppua kohden tullaan nykytilanteeseen, jossa olen äärimmäisen iloinen ja onnellinen joka päivä. Joka ainoa päivä. Toivottavasti joku joskus tämän luettuaan on pystynyt ehkäisemään oman, ystävän, tutun tai jonkun tuntemattoman itsemurha-aikeen tai yrityksen.
Osaltani aloitan läpikäymisen nyt ja toivon, ettei kukaan pahastu tästä, koska tarkoitukseni on vain hyvä. Käytän varmuuden vuoksi joistakin nimityksiä ystäväni, exäni jne. enkä oikeita nimiä. Olin seurustellut kyseisen tytön kanssa 15-vuotiaasta ja 2007 olin siis 19 vuotias.
Alamäki alkoi 1.7.2007. Vain viikkoa ennen asepalvelukseen astumista. Tuolloin sydänystäväni ja todellinen soulmate, Severi menehtyi traagisesti moottoripyöräonnettomuudessa. Päivä oli sunnuntai ja olimme isolla ystäväporukalla viettäneet hauskaa viikonloppua vanhempieni mökillä. Olimme mökillä perjantaista lauantaihin ja lauantaina jatkoimme vielä lentopallon pelailulla ja muulla yhteiselolla.
Severi oli edellisen kauden pelannut jääkiekkoa Yhdysvalloissa ja muutenkin yhteinen aikamme oli ollut varsin vähäistä. Kuitenkin suuri ystävyytemme perustuikin siihen, ettei meidän edes tarvinnut olla suuria aikoja yhdessä vaan pidimme etäisestikin asuessamme toisiamme suuressa arvossa.Tähän perustuukin sanani todellisesta soulmatesta. Pystyimme aina luottamaan toisiimme täysin, vaikka emme olisi nähneetkään aikoihin.
Olet Severi sydämessäni ikuisesti ja muistan sinulta kuullut sanat lopun ikääni. "Älä ikinä luovuta."
Traagisen viikonlopun jälkeen suru oli valtaisaa, mutta jo 9.7. eli viikon päästä onnettomuudesta lähdin armeijaan. Tottakai tilanne oli varsin sekava, mutta tuttujen opastuksella lähdin sinne ns. avoimin mielin. Avoimet mielet muuttui kuitenkin nopeasti suureen piinaan, kun ikävä kotia ja Severiä kohtaan alkoivat kasvaa. Armeija aika oli hyvin, hyvin vaikeaa itselleni monesta syystä, jotka jätän kertomatta, mutta se ilmapiiri siellä ei todellakaan ollut minua varten eikä aika armeijassa jättänyt lähestulkoon mitään erityistä käteen. Noin niinkuin positiivisessa mielessä. Tottakai muutamia hauskoja kavereita tulee muisteltua, muttei sen kummempia taitoja tai vastaavaa jäänyt käteen. Melkoinen viha vain.
Vihaankin oli sitten yksi melkoisen rankka syy, nimittäin exäni pettäminen. Silloisen tyttöystävän kanssa ajat olivat toki vaikeat armeijan ja muiden vastoinkäymisten takia, mutta luulin asioiden olevan paremmalla tolalla jo pelkästään sen kanssa, että hankimme yhteisen koiran. Asiat olivat kuitenkin suurta silmälumetta ja exäni kävi vieraissa yli kolmen kuukauden ajan, aivan armeija-ajan loppupuolella. Tämä suorastaan romutti elämääni sillä olin nähnyt armeijassa painajaisia siitä, että exäni halusi erota minusta, koska on pettänyt minua. Unet tuntuivat silloin todelta, mutta uskottelin itselleni (ja miksi en olisi uskotellut) suhteemme olevan hyvällä mallilla. Totuus oli sitten kaukana siitä.
Nuo petokset saivat itseni tuntemaan hylkiöksi. Mitä minä elämälläni enää teen?? Paras ystäväni on poissa ja tyttöystäväni ei nähnyt minussa naapurinjaskaa kummempia. Olin syvällä suossa..
Kun kotiuduin armeijasta, muistan hetken vieläkin. Olin hetken onneni kukkuloilla. Armeija ohi ja muistan tuosta viikonlopusta suurta iloa. Kiitos Maiju, Ilona ja Lehto! Ne päivät olivat hienoja ja sain kaiken murheen unohtumaan hetkeksi. Mutta vain hetkeksi.. Maanantaina, heti kotiutumisen jälkeisenä, ensimmäisenä arkipäivänä menin töihin. Työt olivat haasteellisia ja jännittäviä, sillä kävimme työkaverini Raimon kanssa täysin uudenlaisessa ympäristössä raksahommissa.
Työ olikin useita viikkoja elämäni ainoa hohde. Tässä kohtaa olin pahimmillani. Joka ilta, joka yö toivoin, etten enää heräisi aamulla. Minusta ei ollut löytämään elämälleni iloa ja unelmia. Töistä saadut rahat tuli juotua kurkusta alas alkoholin vahvistamana ja kaukonäköisyyttä ei ollut. Vain toive siitä, etten aamulla näkisi mitään.. Työt olivat tuohon aikaan minulle ainoa henkireikä. Kello 7 ja 16 välillä unohdin surulliset ajatukset ja elämäntilanteeni.
Sitten! Heinäkuun loppupuolella olin ryypiskelemässä, lähinnä yksikseni sillä kaverit olivat toisaalla. Tuttuja tavatessani vaihdoin sanasia ja tulipa tavattua exänikin kyseisenä iltana. Häneltä saadut sana olivat viimeiset pisarat ja päätin päättää elämäni. Hakeuduin Uudenkaupungin "paskalahtena" tunnetun alueen tienoilla mereen, menin kokonaan veteen ja laskin pään pinnan alle. Nielaisin vettä niin paljon kun pystyin ja pidätin hengitystä..
Vaikka se kuulostaakin elokuvamaiselta ja uskomattomalta, niin kuulin ne Severin sanat: Älä ikinä luovuta! Tämä on täysin totta ja muistan sen hetken kun puhalsin vedet suustani ja nousin pinnalle, ajatellessani etten voi luovuttaa Severin sanoja vastaan.
Onneksi olin jättänyt takkini rannalle, jossa oli puhelimeni ja soitin äidilleni ja kerroin, mitä olen mennyt tekemään. Vanhempani tulivat hakemaan minut ja kävin ensiavussa varmistuksessa, etten ole nielaissut vettä keuhkoihini. Nukuin yön ensiavussa ja aamulla mielenterveyshoitaja kävi hakemassa minut. Aluksi minut meinattiin istuttaa käsittääkseni suljetulle osastolla, mutta Luoja soi minulle maailman parhaat ja ihanimmat ihmiset juuri tuolle aamulle. Lääkäri ja hoitaja saivat minut tajuamaan elämästäni jotain hyvääkin ja illaksi palasin kotiin.
Tuo juttelu lääkärin kanssa tuona aamuna on edelleen suuri suunnannäyttäjä elämälläni. Lääkäri kysyi jotakuinkin niin, että mikä haave ja unelma voisi olla minua varten. Vastasin, että surffaus ulkomailla. Haluan päästä kokeilemaan surffausta ja kasvattaa "surffitukan". Tämänkin muistan vielä pitkään ja tuon haaveen olen uskomatonta kyllä päässyt toteuttamaan. Näistä hetkistä lähti elämäni nykyiseen liitoon ja positiivisuuden aikaan.
En murehdi ja mieti sitä, kuinka paljon asiat olisi voinut olla eri tavalla. Olen vain todennut, että apu löytyy kyllä ihmisille. Tämän tekstin tarkoitus on osoittaa kaikille ihmisille, että muistakaa pitää huolta läheisistänne. Itse "onnistuin" peittämään suruni ehkäpä kaikilta. Äitini jälkeenpäin totesi, että kyllä hän oli havainnut minussa jotain, muttei kyennyt havaitsemaan todellisuutta. Tuo huolenpito on tottakai haasteellinen osuus. Omalta osaltaan se onnistunee helpoiten antamalla tällaiselle masentuneelle tai muutoin alakuloiselle henkilölle ilonaiheita ja kuuntelemalla häntä. Oma neuvominen rajoittuu siis hyvin pieneen opastukseen, mutta tärkeintä on, että ymmärtää avun olevan jokaiselle! Ja sitä myös saa jokainen!
- Tärkeää on kohdella toista ihmistä hyvin ja parisuhteessa olevat ihmiset ovat sitoutuneita siihen,ettei toista satuteta. Eikä varsinkaan petetä. Et voi ikinä tietää, miten se kärsivä osapuoli asiaan suhtautuu. Pahimillaan se voi johtaa itsemurhaan. Silloin omatuntoa ei voi vapauttaa ikinä. -
Elämäni lähti siis siitä sunnuntaiaamusta nousukiitoon, kun sain jutella psykiatrin kanssa. Jatkoimme tapaamisia hoitajan kanssa muutamia viikkoja ja sain elämälleni tavotteita, suuntaa ja iloa. Huomasin, että välittäviä ihmisiä löytyy, jos itse otan sen vastaan.
Kuten aiemmin sanoin, niin työnteko oli minulle ainoa asia, joka poisti murheet mielestäni. Niimpä halusin päästä takaisin töihin välittömästi. Ja näin teinkin, heti maanantaina. Ja tiistaista muistan hyvinkin hienon asian. Tuolloin soitettiin YleX:ltä Haloo Helsingin kappale Vieri vesi vieri. Tuo kappale kertoo juuri itsemurhaa hautovasta henkilöstä (tytöstä?). Biisin lopusta jäi mieleen sanat: Mä tahdon tässä elämässä enemmän kuin elää. Ja vaikka saattaakin kuulostaa melkoiseltä YleX-mainostukselta, niin hieno tosiasia on myös se, kun voitin yhden kilpailun. Siinä kysyttiin kuulijoiden outoja addiktioita ja kas kummaa, omani valittiin ykköseksi. Nimittäin tuolloin kaapissani oli uskomaton määrä erilaisia pipoja. Taisi olla peräti yli 30 ja lähetin radioon viestin, että minulla olisi pipoaddiktio. Tuollainen pieni, mutta suurta iloa aiheuttava onnistuminen on masennuksesta toipuvalle ihmiselle huikea juttu.
Syyskuussa sitten tapasin Kaisan ja hänen kanssaan homma lähti alusta alkaen sujumaan. Kerroin välittömästi tilanteestani ja Kaisa kuunteli. Oli mahtavaa huomata, kun joku ihan oikeasti kuunteli. Juttelimme Kaisan kanssa todella pitkiä hetkiä netissä, puhelimessa ja kasvotusten. En halunnut kiirehtiä mihinkään enkä ihastua liian nopeasti. Ihastuminen vain muuttui rakkaudeksi melko nopeasti. En kuitenkaan kokenut olevani täysin terve vielä kuukausiin seurustelun aloittamisesta (lokakuun puoliväli), mutta edelleen Kaisa jaksoi kuunnella, jutella, haaveilla, välittää ja parantaa asioita kanssani. Ja Kaisan kanssa tuo unelma ulkomailla surffaamisesta oli iso yhteinen juttu ja vaikka häistä ei oltu puhuttu pihaustakaan saati kihlojen vaihdosta, niin suunnittelimme menevämme Balille häämatkalle. Tuohan toteutui viime toukokuussa.
Tästä eteenpäin tarinaa ollaan kerrottu tässä blogissa jo jonkun verran ja tullaan kertomaan lisää. Korostan vielä, että olen tämän asian kanssa täysin sinut. Se Tero, jonka te tällä hetkellä tunnette, on samanlainen ihminen kuin olette tunteneet tähänkin asti. Kerron tämän avoimesti vain, koska se on minulle mielekästä ja sain kipinän siihen ollessani sairaana koko tämän viikon. Pystyn vitsailemaan samalla tavoin kuin ennenkin enkä myöskään odota ja halua mitään sääliä tämän asian johdosta. Tarkoitan esimerkiksi 244-yrityksen osalta.
Vuosi 2011
Käyn lyhyesti läpi nykyistä minuuttani vielä loppuun. Eli 1-vuotishääpäivää vietettiin Kaisan kanssa elokuussa. Häämatkalla Balilla käytiin toukokuussa ja surffailtiin ja nautittiin upeasta päiväntasaajan auringosta. Toinen unelmani, lumilautailu on hyvin merkittävä osa elämääni. Lumilautailun kautta saan inspiraatioita suurimmaksi osaksi ja tuosta kulttuurista ja elämäntavasta olen yrittänyt pitää kiinni viimeiseen asti. Eli ei turhia stressailla ja kun jotain tehdään, niin tehdään se hyvällä asenteella.
Kuulin alkuvuodesta käsitteen positiivispsykologia ja olen pyrkinyt muokkaamaan elämääni tuon käsitteen ympärille. Mielestäni kaikesta saa jotain hymyn arvoista. Pahimmillakin hetkillä voit keksiä jonkun syyn, josta hymyillä. Ja jos hymyilet, olet positiivinen. Meillä on Kaisan kanssa yhteinen koira, josta aiemmissa bloggailuissa onkin puhetta. Tarkoitan siis Kirppua, bichon frisé-rotuista koiraa, joka on todellinen positiivispsykologian esikuva. Tällä koiralla ei huonoa päivää ole ja ilkeätkin turkinkampaushetket muuttuvat nopeasti hännänheilutukseen.
Nuo asiat, jotka minulle tapahtuivat 2008 eli sairauden syvin hetki ja nousun alku, ovat siis merkittäviä asioita tälläkin hetkellä elämässäni. Hauskaa on se, että olemme Kaisan kanssa lähteneet toteuttamaan yhteistä unelmaamme 244-vaatemerkin perustamisesta ja kuinkas ollakaan. Pipoaddiktion kautta toimintammekin lähti liikkeelle pipoista. Tuolloin "pipoaddiktion" aikaanhan en itse virkannut pipoja, mutta n. vuoden kuluttua siitä opettelin virkkaamaan itse pipoja. Näistä on myös 244-tarina ottanut ensi askeleet.
Ei loppua vaan jäljellä olevaa tarinaa kirjoitetaan edelleen ja tästä blogista sitä voi seurata jatkossakin. Kommentoikaa, vaikka nimettömänä. Se olisi medän mielestä erittäin hieno juttu.
tiistai 30. elokuuta 2011
Salkkariiiit!!!!!
Jaahas se on nyt niin että nyt se alkoi, nimittäin elämä (salkkarit). ;)
Kesä meni (onneksi) jo ohi ja nopeesti. Oli aika rankka kokemus kun Tero oli Ukis töis ja minä täällä, tuli vietettyä aika vähän aikaa yhdessä ja sekin aika meni tuon Jkl-Uki-Jkl välin ravaamiseen. Never again! Oli kesässä jonkin verran hyvääkin: pääs lonkkailemaan ja jopa kokeileen slaidausta, oltiin Provinssissa ja Himoksella, Korpilahdella osallistuttiin huikeisiin olympialaisiin (ei kyllä voitettu), pidettiin mahtavat 244-bileet mökillä (kuvia facebookissa 244-sivulla) ja perustettiin yritys. Paljon tuli myös paiskittua töitä ja vapaat viikonloput oli aika vähissä. Mutta se kesästä ja nyt keskitytään tulevaisuuden...
MENESTYMISEEN! "Koulu" tosiaan alkoi mulla rullaamaan viikko sitten ja itellä on ollu pienoisia orientoitumisongelmia tässä alussa. Vähän on vielä pallo hukassa että mitenkäs tää taas menikään ja tavoitteiden asettelu hakee uomaansa. Ajatukset pyörii tällä hetkellä siinä, että miten sais parhaimman hyödyn irti tästä vuodesta meidän omaa bisnestä tulevaisuudessa silmällä pitäen. Uskon ja toivon, että oon keksinyt ja keksin siihen hyvät keinot ja suunnitelmat :)
Aaaa ootan niin innolla että syksy tulee kunnolla esille ja kesän viimesetki rippeet väistyy pois! Oon paljon enemmän oma itteni syksyllä, kesän kuumuus ei oo mun juttu ei lainkaan. Syksyllä tekee mieli olla ulkona ja urheilla kun taas kesällä vois nukkua päivät pitkät. Syksy tarkottaa myös sitä että kohta tulee talvi ja pääsee rinteeseen :) Tällä kaudella tavoitteena on front flip, aijjai aika kova. Oon myös aika tules kun akrobatia alkaa parin viikon päästä ja sählyäkin pääsee lätkiin taas tuttuun vuoroon. Ihanata <3
Kesä meni (onneksi) jo ohi ja nopeesti. Oli aika rankka kokemus kun Tero oli Ukis töis ja minä täällä, tuli vietettyä aika vähän aikaa yhdessä ja sekin aika meni tuon Jkl-Uki-Jkl välin ravaamiseen. Never again! Oli kesässä jonkin verran hyvääkin: pääs lonkkailemaan ja jopa kokeileen slaidausta, oltiin Provinssissa ja Himoksella, Korpilahdella osallistuttiin huikeisiin olympialaisiin (ei kyllä voitettu), pidettiin mahtavat 244-bileet mökillä (kuvia facebookissa 244-sivulla) ja perustettiin yritys. Paljon tuli myös paiskittua töitä ja vapaat viikonloput oli aika vähissä. Mutta se kesästä ja nyt keskitytään tulevaisuuden...
MENESTYMISEEN! "Koulu" tosiaan alkoi mulla rullaamaan viikko sitten ja itellä on ollu pienoisia orientoitumisongelmia tässä alussa. Vähän on vielä pallo hukassa että mitenkäs tää taas menikään ja tavoitteiden asettelu hakee uomaansa. Ajatukset pyörii tällä hetkellä siinä, että miten sais parhaimman hyödyn irti tästä vuodesta meidän omaa bisnestä tulevaisuudessa silmällä pitäen. Uskon ja toivon, että oon keksinyt ja keksin siihen hyvät keinot ja suunnitelmat :)
Aaaa ootan niin innolla että syksy tulee kunnolla esille ja kesän viimesetki rippeet väistyy pois! Oon paljon enemmän oma itteni syksyllä, kesän kuumuus ei oo mun juttu ei lainkaan. Syksyllä tekee mieli olla ulkona ja urheilla kun taas kesällä vois nukkua päivät pitkät. Syksy tarkottaa myös sitä että kohta tulee talvi ja pääsee rinteeseen :) Tällä kaudella tavoitteena on front flip, aijjai aika kova. Oon myös aika tules kun akrobatia alkaa parin viikon päästä ja sählyäkin pääsee lätkiin taas tuttuun vuoroon. Ihanata <3
Kirppu tykkää kans syksystä, on aivan täynnä energiaa JOKA päivä! Herää aamulla virtaa täynnä ja sama innostus säilyy iltaan saakka. On kovin innostunut kepin heittelystä ja noutamisesta; uimaankin on ollut pakko päästä vaikka vesi on jo aika kylmää. Maailman sulosin elukka!
P.S ostakaa meiltä esim. syyspipot 244-clothes
sunnuntai 21. elokuuta 2011
Hääpäiväviikonloppu
Nyt on sitten vuosi oltu liitossa,avio-sellaisessa. Kommenttina vois sanoo, että makee vuosi on ollut. Tossa matkalla Kankaanpäästä Tampereen kautta kotiin Jyväskylään, otettiin tämmönen top5-keskustelu. Eli toinen kysy toiselta top5 paikkakunnat, maisemat, hetket avioliitossa jne. Saatiin kyllä hauskat keskustelut aikaan. Topvitoset saa kyllä jäädä johonkin toiseen kertaan, ku nyt keskitytään viime kesään.
Ok, otetaan top5 viime kesästä:
1. 244-bileet mökillä
- Hengailtiin mökillä kavereiden kanssa ja kerrottiin muutama tärppikin tosta vaatetoiminnasta. Vuokrattiin jetti, jonka kanssa oli enemmän ongelmia kuin iloa (ainakin henk.koht. meikäläiselle). Vedetiin sillä muutamat wakeboard-vedot. Hienoimmat hetket wakella tais tarjota mr. Bestman eli Sami "Sämphy" Kivelä. Heke oli kans mahtava, muttakun ei siltä kaverilta voi odottaa muutakaan ku huikeita temppuja. hah! Trampoliinilla Heke näyttikin sitten taitoeron selvemmin muihin, mutta olipahan Villeltä älyttömät backflipit, pystyisköhän se siihen selvinpäin? Jaettiin myös muutamat pipot jengille ja kaikki muukin, mitä oli touhuttu eli t-paitoja, huiveja, kangaskasseja. Oli hauskaa ja moni ylitti itsensä.
2. Muutto takas Jyväskylään
-Haha, tarviiko kertoo enempää?
3. Provinssi ja The Sounds
-Erittäin onnistunut keikkavalinta. Päätettiin Kaisan kanssa lähtee kaksistaan kattoo niitä, ku oli vähän hämminkiä, mennäänkö Himokselle juhannuksena vai mitenkä.. No. Oltiin molemmissa ja The Soundsin keikka oli huikee. Adrenaliinia virtas meikäläisen suonissa jonkun päivän keikan jälkeenkin vielä. Se on vaan niin onnistunut bändi!
4. Vaatteiden valmistus
- Siinä kohtaa, ku ekoja vaatteita valmistettiin ja ekoja tilauksia mietittiin, ni oli mahtava fiilis. "tää oikeesti lähtee nyt käyntiin". Harmi kun vielä ei oo sen enempiä mitään muuta ku pipoja tehtynä, mutta eiköhän me tästä voida aika pian uutisoida. Ja tottakai: -> tuolta lisää
5. Kirppu
- Kaisa on saanut opetettua Kirpulle parit hauskat jutut ja sen kanssa on entistä hauskempaa nyt. Ja oikeestaan tosi tylsää, ku kaikkiin mun top5-listoihin pääsee Kirppu ja Kaisa mukaan. Näin se nyt vaan on, ne aiheuttaa mulle niin paljon iloa ja onnea.
Tällä viikolla palataan asioille jo paljolla, kuten Balin kuvilla ja sen sellasilla eli eli eli. Olkaa virkeinä!
Ok, otetaan top5 viime kesästä:
1. 244-bileet mökillä
- Hengailtiin mökillä kavereiden kanssa ja kerrottiin muutama tärppikin tosta vaatetoiminnasta. Vuokrattiin jetti, jonka kanssa oli enemmän ongelmia kuin iloa (ainakin henk.koht. meikäläiselle). Vedetiin sillä muutamat wakeboard-vedot. Hienoimmat hetket wakella tais tarjota mr. Bestman eli Sami "Sämphy" Kivelä. Heke oli kans mahtava, muttakun ei siltä kaverilta voi odottaa muutakaan ku huikeita temppuja. hah! Trampoliinilla Heke näyttikin sitten taitoeron selvemmin muihin, mutta olipahan Villeltä älyttömät backflipit, pystyisköhän se siihen selvinpäin? Jaettiin myös muutamat pipot jengille ja kaikki muukin, mitä oli touhuttu eli t-paitoja, huiveja, kangaskasseja. Oli hauskaa ja moni ylitti itsensä.
2. Muutto takas Jyväskylään
-Haha, tarviiko kertoo enempää?
3. Provinssi ja The Sounds
-Erittäin onnistunut keikkavalinta. Päätettiin Kaisan kanssa lähtee kaksistaan kattoo niitä, ku oli vähän hämminkiä, mennäänkö Himokselle juhannuksena vai mitenkä.. No. Oltiin molemmissa ja The Soundsin keikka oli huikee. Adrenaliinia virtas meikäläisen suonissa jonkun päivän keikan jälkeenkin vielä. Se on vaan niin onnistunut bändi!
4. Vaatteiden valmistus
- Siinä kohtaa, ku ekoja vaatteita valmistettiin ja ekoja tilauksia mietittiin, ni oli mahtava fiilis. "tää oikeesti lähtee nyt käyntiin". Harmi kun vielä ei oo sen enempiä mitään muuta ku pipoja tehtynä, mutta eiköhän me tästä voida aika pian uutisoida. Ja tottakai: -> tuolta lisää
5. Kirppu
- Kaisa on saanut opetettua Kirpulle parit hauskat jutut ja sen kanssa on entistä hauskempaa nyt. Ja oikeestaan tosi tylsää, ku kaikkiin mun top5-listoihin pääsee Kirppu ja Kaisa mukaan. Näin se nyt vaan on, ne aiheuttaa mulle niin paljon iloa ja onnea.
Tällä viikolla palataan asioille jo paljolla, kuten Balin kuvilla ja sen sellasilla eli eli eli. Olkaa virkeinä!
keskiviikko 17. elokuuta 2011
Kirjoittaminen on vaikeaa
Siitä on nyt sitten kumminkin vierähtänyt aikaa, kun viimeksi kirjoittelin. En edes kehtaa tsekata, koska viimeksi on tullut kirjoitettua. Tuntuu, että siitä on jotain 1,5 kuukautta.
Tuo vaikeus saattaa johtua siitäkin, että kesän mielekkyys alkaa kadota ja odotan talvea jo todella kovasti. No, en ehkä talvea, mutta sitä omaa arkea. Sitä arkea, josta minä tulen onnelliseksi ja syykin siihen on selvä; Kaisa, Kirppu ja Jyväskylä. Tuleeko se sitten jollekin yllätyksenä vai ei, niin Jyväskylä on se oikea koti mulle. Kaisan puolesta en nyt puhu, vaikka uskonkin hänen olevan samaa mieltä.
Olemme viime aikoina miettineet uuden asunnon vuokraamista. Vai olisikohan sellainen mahdollista jo ostaakin pian? No, kuitenkin, Minna muuttaa meidän kanssa "yhteen". Katsotaan, mitä tuollaisesta kommuunista tulee, mutta uskonpa vaan, ettei ongelmia juuri ilmesty. Minna oli sitten mennyt siivoomaankin koko kämpän, kun ei vissiin mun ja Kaisan "siisteys" ollut kelvannut. Kiitos nyt kuitenkin, Minna!
Asuntoasiat, työt, vapaa-ajattomuus, vastoinkäymiset ja Uusikaupunki ovat siis suurimpia syitä tähän bloggailun vähyyteen. Koitan heti viikonloppuna parantaa homman ja Kankaanpään vierailun aikana yritänkin joko kirjoittaa itse tai pyytää Kaisaa kirjoittamaan. Mielessäni jo ajattelen tekstejä, joissa kerron koko kesän merkittävimmät tapahtumat. 244-avausbileet, juhannus, Bali, MM-ralli yms. Näistä riittää kerrottavaa.
Ehkä se on pakko mainita tästä Uudestakaupungista jotain. Täällä on joo, ihan ok tai ei ehkä ihan..? Jos multa kysyis tuntematon turisti, että miks mennä Uuteenkaupunkiin, niin sanoisin vanhempieni mökki ja Kallelan talo. Oli pakko mainita Kallelan talo, ku se on myynnissä just nyt. Kuvat nähneenä on todettava, että ei se kyllä samalta näytä sisältä, mutta piha ! on ! hieno ! :) Sisustuksesta muuten se, että miks kaiken sisustuksen pitää nykyään olla valkosta? Se on rumaa, ku kaikki näyttää vaan valkoselta.
Tulihan tätä tekstiä jotain, mutta en mä nyt oikeen jaksanu pysyä aiheessa. Se kertoo just siitä, että asiaa olis kyllä.Nyt saa sitten tulla töräseen facebook-profiiliin, että käys päivittääs blogia.
ps. tykätkää kaikki facebookissa: 244
Tuo vaikeus saattaa johtua siitäkin, että kesän mielekkyys alkaa kadota ja odotan talvea jo todella kovasti. No, en ehkä talvea, mutta sitä omaa arkea. Sitä arkea, josta minä tulen onnelliseksi ja syykin siihen on selvä; Kaisa, Kirppu ja Jyväskylä. Tuleeko se sitten jollekin yllätyksenä vai ei, niin Jyväskylä on se oikea koti mulle. Kaisan puolesta en nyt puhu, vaikka uskonkin hänen olevan samaa mieltä.
Olemme viime aikoina miettineet uuden asunnon vuokraamista. Vai olisikohan sellainen mahdollista jo ostaakin pian? No, kuitenkin, Minna muuttaa meidän kanssa "yhteen". Katsotaan, mitä tuollaisesta kommuunista tulee, mutta uskonpa vaan, ettei ongelmia juuri ilmesty. Minna oli sitten mennyt siivoomaankin koko kämpän, kun ei vissiin mun ja Kaisan "siisteys" ollut kelvannut. Kiitos nyt kuitenkin, Minna!
Asuntoasiat, työt, vapaa-ajattomuus, vastoinkäymiset ja Uusikaupunki ovat siis suurimpia syitä tähän bloggailun vähyyteen. Koitan heti viikonloppuna parantaa homman ja Kankaanpään vierailun aikana yritänkin joko kirjoittaa itse tai pyytää Kaisaa kirjoittamaan. Mielessäni jo ajattelen tekstejä, joissa kerron koko kesän merkittävimmät tapahtumat. 244-avausbileet, juhannus, Bali, MM-ralli yms. Näistä riittää kerrottavaa.
Ehkä se on pakko mainita tästä Uudestakaupungista jotain. Täällä on joo, ihan ok tai ei ehkä ihan..? Jos multa kysyis tuntematon turisti, että miks mennä Uuteenkaupunkiin, niin sanoisin vanhempieni mökki ja Kallelan talo. Oli pakko mainita Kallelan talo, ku se on myynnissä just nyt. Kuvat nähneenä on todettava, että ei se kyllä samalta näytä sisältä, mutta piha ! on ! hieno ! :) Sisustuksesta muuten se, että miks kaiken sisustuksen pitää nykyään olla valkosta? Se on rumaa, ku kaikki näyttää vaan valkoselta.
Tulihan tätä tekstiä jotain, mutta en mä nyt oikeen jaksanu pysyä aiheessa. Se kertoo just siitä, että asiaa olis kyllä.Nyt saa sitten tulla töräseen facebook-profiiliin, että käys päivittääs blogia.
ps. tykätkää kaikki facebookissa: 244
lauantai 16. heinäkuuta 2011
Pikaisesti uusimmat
Hei ja aurinkoa vaan!
Heinäkuuta mennään. Se alkaa olla puoliväli tän vuoden kesätöiden osalta. Ehkä ei kovin hyvä blogata muitten asioista, mut hei come on! Iso E eli oma isäni pitää lomaa!? Koska viimeks? Siis tarkotan lomaalomaa. hahaa. Nojoo. Työt sujuu aika mukavasti. Tosin toinen käynti työterveydenhuollossakin tuli tehtyä, mut se niistä. Ei ketään kuitenkaan kiinnosta.
Aika tarkkaan kaks kuukautta oli meikäläisellä väliä siitä, kun viimeks kävin kotona. Siis kotona eli Jyväskylässä. Viikko sitten tuli oltua ja jeah buja shaka-laka! Lonkkailu maistui, ja hyvin! Tuli vedettyä ekat slaidit asvaltilla ja kaikenkaikkiaan ekat tän kesän osalta. Tää viikko meni sitten muuten aika napakasti ohi. Onneks rakas vaimoni oli pitämässä huolta ja tarjos kahvitaukoherkut. Viikonloppu kylläkin joudutaan oleen erossa, mut onneks ens viikolla taas nähdään.
Vaatebisnes alkaa hörähdellä käyntiin. Logossa alkaa oleen ideaa ja suuntaa, ehkä jopa pohja valmiina. Aikanaan se viimeistellään vielä, mut nyt pistetään kyllä ekat logot tilaukseen. Jotain kangasmerkkiä, tarroja ehkä jonkinlaista printtiä joihinkin kankaisiin ja sen sellasta. Taidan jättää vielä logon julkistamatta. Niin ja vaatteita tulee myös lähipäivinä. Ihan semmosta simppeliä, mitä on helppo valmistaa, jotta niitä vois sylkee pihalle saman tien vähän useemman kappaleen. :)
Edelleenkään en oo saanu aikaan julkasta Balikuvia ja videoita, mutta pistän sen edelleen tietokoneettomuuden piikkiin.
Hyvää loppukesää, onneks talvi on jo ovella. hähää
Heinäkuuta mennään. Se alkaa olla puoliväli tän vuoden kesätöiden osalta. Ehkä ei kovin hyvä blogata muitten asioista, mut hei come on! Iso E eli oma isäni pitää lomaa!? Koska viimeks? Siis tarkotan lomaalomaa. hahaa. Nojoo. Työt sujuu aika mukavasti. Tosin toinen käynti työterveydenhuollossakin tuli tehtyä, mut se niistä. Ei ketään kuitenkaan kiinnosta.
Aika tarkkaan kaks kuukautta oli meikäläisellä väliä siitä, kun viimeks kävin kotona. Siis kotona eli Jyväskylässä. Viikko sitten tuli oltua ja jeah buja shaka-laka! Lonkkailu maistui, ja hyvin! Tuli vedettyä ekat slaidit asvaltilla ja kaikenkaikkiaan ekat tän kesän osalta. Tää viikko meni sitten muuten aika napakasti ohi. Onneks rakas vaimoni oli pitämässä huolta ja tarjos kahvitaukoherkut. Viikonloppu kylläkin joudutaan oleen erossa, mut onneks ens viikolla taas nähdään.
Vaatebisnes alkaa hörähdellä käyntiin. Logossa alkaa oleen ideaa ja suuntaa, ehkä jopa pohja valmiina. Aikanaan se viimeistellään vielä, mut nyt pistetään kyllä ekat logot tilaukseen. Jotain kangasmerkkiä, tarroja ehkä jonkinlaista printtiä joihinkin kankaisiin ja sen sellasta. Taidan jättää vielä logon julkistamatta. Niin ja vaatteita tulee myös lähipäivinä. Ihan semmosta simppeliä, mitä on helppo valmistaa, jotta niitä vois sylkee pihalle saman tien vähän useemman kappaleen. :)
Edelleenkään en oo saanu aikaan julkasta Balikuvia ja videoita, mutta pistän sen edelleen tietokoneettomuuden piikkiin.
Hyvää loppukesää, onneks talvi on jo ovella. hähää
maanantai 20. kesäkuuta 2011
Pitkästä aikaa..
Aivan järkyttävän liian pitkä aika viime blogitekstistä. Siihen on suurin syypää meidän hajonnut tietokone!#"¤@ Eli se hajosi noihin aikoihin, kuin tuo viimeisin teksti on tuotu ulos. Pääsiäisenä sain elvytettyä sen vielä pariksi päivää, mutta sitten se meni lopullisesti ennen vappua. Juuri siis silloin, kun meidän molempien koulutehtävät oli kuumimmillaan. No, päästiin Balille.
Balin reissusta tulee tarkkaa raporttia välittömästi, kun sellainen ehditään työstämään. Tällä hetkellä nimittäin kuvat ja videot on täällä Uudessakaupungissa minulla ja muu materiaali Kaisalla. Kirjotettiin esim. päiväkirjaa Balilla joka päivästä ja tuodaan ne pikkusen riisuttuina versioina tänne näytille. Sanottakoon, että kuvia ja videoita on yhteensä vajaa 20 gigaa, joista videota on n. 4 tuntia.
Tällä hetkellä siis painetaan raa'asti hommia. Minä Uudessakaupungissa iskän raksafirmalla ja Kaisa milloin missäkin (on ainakin Pandaa, Jyskän varastomyymälää ja häämessuja). Sen lisäksi Kaisalla on kova homma saada kontaktoitua mulle tapaaminen Kimi Räikkösen kanssa Neste Rallien aikana. haha.. Pitäs päästä Kimin kanssa yhelle tuopille. No mut joo. Siis mä oon tässä nyt ollut n. kaks viikkoa raksamaailmassa, mihin oon viitisen kertaa vannonut myös, etten mee enää niihin hommiin. Toistaseks tuntuu aika mukavalta, mutta yllättävän paljon on päästä unohtunut alan käytäntöjä. Enhän mä nyt väitä, että mikään tehorakentaja olisin koskaan ollu. Aina on kuitenkin parantunu työnteko tonne loppukesää ja syksyä kohden.
Nyt sitten juhannus lähenee ja mennään Kaisan kanssa Himokselle. Siellä on meillä kunnon porukka Tampere-Uki-Jkl-Kankaanpää suunnilta ja hyvät esiintyjätkin tiedossa. Tulee hauska reissu kuhan meidän asuntovaunu ei vaan vuotais liikaa. On tässä kuukauden sisällä noita festareita muutenkin, ku just oltiin perjantaina kattoos The Sounds Provinssirockissa ja heinäkuussa pitäs mennä Ruisrockiin kattoo Paramore. Mut sitä se nuoruus on.
Onneks meillä on ollu hyvät hoitajat Kirpulle ja isot kiitokset; äipät ja iskät, anopit ja apet!
Balin reissusta tulee tarkkaa raporttia välittömästi, kun sellainen ehditään työstämään. Tällä hetkellä nimittäin kuvat ja videot on täällä Uudessakaupungissa minulla ja muu materiaali Kaisalla. Kirjotettiin esim. päiväkirjaa Balilla joka päivästä ja tuodaan ne pikkusen riisuttuina versioina tänne näytille. Sanottakoon, että kuvia ja videoita on yhteensä vajaa 20 gigaa, joista videota on n. 4 tuntia.
Tällä hetkellä siis painetaan raa'asti hommia. Minä Uudessakaupungissa iskän raksafirmalla ja Kaisa milloin missäkin (on ainakin Pandaa, Jyskän varastomyymälää ja häämessuja). Sen lisäksi Kaisalla on kova homma saada kontaktoitua mulle tapaaminen Kimi Räikkösen kanssa Neste Rallien aikana. haha.. Pitäs päästä Kimin kanssa yhelle tuopille. No mut joo. Siis mä oon tässä nyt ollut n. kaks viikkoa raksamaailmassa, mihin oon viitisen kertaa vannonut myös, etten mee enää niihin hommiin. Toistaseks tuntuu aika mukavalta, mutta yllättävän paljon on päästä unohtunut alan käytäntöjä. Enhän mä nyt väitä, että mikään tehorakentaja olisin koskaan ollu. Aina on kuitenkin parantunu työnteko tonne loppukesää ja syksyä kohden.
Nyt sitten juhannus lähenee ja mennään Kaisan kanssa Himokselle. Siellä on meillä kunnon porukka Tampere-Uki-Jkl-Kankaanpää suunnilta ja hyvät esiintyjätkin tiedossa. Tulee hauska reissu kuhan meidän asuntovaunu ei vaan vuotais liikaa. On tässä kuukauden sisällä noita festareita muutenkin, ku just oltiin perjantaina kattoos The Sounds Provinssirockissa ja heinäkuussa pitäs mennä Ruisrockiin kattoo Paramore. Mut sitä se nuoruus on.
Onneks meillä on ollu hyvät hoitajat Kirpulle ja isot kiitokset; äipät ja iskät, anopit ja apet!
sunnuntai 24. huhtikuuta 2011
vuosipäivää..
..vietetään tänään. Eli tasan kaks vuotta sitten mä ryöstin Kaisan Marjamäkisyyden ja tein siitä KK-K:n.
Sami ja Ansku tulee tänään ja ehkä jos mahdollista niin poksautetaan vähän kuohuvaa ja avataan grillikausi sun muuta mukavaa.
Koitin opettaa Kirpulle perjantaina maihinmenoa ja wootwootwoot. Mä sain opetettua sen alle viidessä minuutissa. Ei siis siinä, että mä muka oisin hyvä opettaja. Kyl mä luulen, että Kirppu oli se mainio oppija tässä tapauksessa. Videossa tuotoksia sen tottelevaisuudesta. Seuraavaks koitan saada tassua ja kierimistä. Pankaas tonne kommenttipoksiin jotain, mitä vois opettaa kans. Jotain hauskaa ja erikoista. Kuole-komentoa ajattelin yrittää ehkä kans. Mut siis laittakaa viestiä!
Niin ja minä.. vankkumaton talvi-ihminen olen huomannut, että on toi kesäkin kivaa. Vähän ollaan fiilistelty grillausta, lonkkailuu, uimista, wake-lautailuu, lämpöö sun muuta. Mut siis ihan varmasti tuun valittaa taas yli 30 asteessa kuumuudesta! Hyvä lähtee nyt Balillekin sit,ku siel voi hyvinkin olla joka päivä jotain 30 celsiusta.
ps. naapurin kissa on kadonnut. Harmaa ja pörrönen.
perjantai 15. huhtikuuta 2011
Kevät toi kevät toi..
..ei muuraria, mutta snookerin MM-kisat, Stanley Cup-taiston, Mestareiden liigaa ja pehmeät/täydelliset rinnepäivät..
Huhhuh on todettava! Penkkiurheilua pohdiskelen alkuun ja loppuun tiputan muutaman sanasen siitä, mitä oon/ollaan saatu aikaan.
Koko vuoden kohokohdaksi on mun osalta noussut snookerin MM-kisat. Snooker on niin mahtava laji, kun siinä voi ihan joka turnauksen voittaa ihan kuka tahansa. Pienen pieniä ennakkosuosikkeja on Mark Williams, John Higgins, Mark Selby ja Ding Junhui, mutta ei millään voi jättää laskuista Judd Trumpia, Ronnie O'Sullivania, Neil Robertsonia, Shaun Murphyä ja onhan noita vieläkin! Lauantaina se sitten alkaa ja se liimaa mut kyllä telkkarin ääreen kaks seuraavaa viikkoa. Anteeksi Kaisa! Toivottavasti ei tuu mitään pahoja kouluhommia tohon eikä kyl pitäiskään tulla. Porukka ihmettelee aika usein, mikä siinä snookerissa niin viehättää. No heti on todettava, että sellanen nopea ja pussituksiin perustuva pelityyli, mutta samalla hallitsee kalpean pallon taitavasti. Williams, O'Sullivan ja Hendry on ainakin sellasia ja niiltä tulee jotain älyttömiä neljän vallin kautta päällevetoja ratkasuhetkillä.
Lätkässä meneillään playoffit ja Sm-liigassa kävi just niinkuin ei mun mielestä olis pitäny. Eli toivon finaaliin Jyp - Lukko ja nehän kohtaa pronssimatsissa. Sm-liiga ei kylläkään sytytä enää juuri lainkaan ja etenkään, jos vertaa snookeriin tai NHL:ään. NHL:ssä alkoi poffit just ja siinäkin oon sellasen hyvän pelin ystävä. Eli kunhan on hyviä ja mielenkiintosia matseja, niin oon kaikkein tyytyväisin. Suosikkeja on ja ei-suosikkeja. Kaikkein vähiten ilonen oon, jos Washington Capitals voittaa ja eniten, jos Anaheim Ducks.
Eilen oli oppilaskunnan lukuvuoden päätösbileet ja käytiin poikaporukalla kääntymässä niissä kemuissa. Viikonloppukin alkoi sopivasti keskiviikkona, niin ehtii ottaa lunkisti ja tehdä kouluhommia. Tänään ei kylläkään tullut tehtyä yhtään mitään. Huomenna pitäis kämppäkin siivota, ku koira tuo näillä säillä aika kasan hiekkaa ja kuraa mukanaan. Ainiin ja äänestään oon ehtinyt.
Loppuun sitten se paras ja kaunein. Lumilautailu. Snoukkailu. Lautailu. Nouggailu. Pulkkailuksikin oon kuullut sitä kutsuttavan. Rinteet on pehmennyt aika lailla ja lumi sulaa vauhdilla, mutta vielä on viikko-pari aikaa laskea. Pehmeet alastulot on antanut mulle mahdollisuuden kokeillu uusia temppuja ja n. tusinan yrityksen jälkeen meni frontflip päälle. Videolle se saatiin, mutta Kaisa on siinä niin riemuissaan, että katkasee nauhotukseen kesken alastulon ja todiste on aika vajaavainen. Ei siinä, kyllä te sen näette vielä eikä haittaa Kaisa, ku puhtaammin se pitää ländätä vielä. Viikonloppuna mä meen Joskin, Joskin kaverin Annan, Heken ja Juhon kanssa Riihivuoren Jibfesteihin ja siellä sitten kenties jopa kauden viimeiset laskut. Toivottavasti vielä pääsiäisenä ehtiin mäkeen. Siis ettei lumet sula sitä ennen mäestä. Laajavuori suljetaan ens sunnuntaina, mut Riihivuori on ainakin auki vielä pääsiäiseen.
Huhhuh on todettava! Penkkiurheilua pohdiskelen alkuun ja loppuun tiputan muutaman sanasen siitä, mitä oon/ollaan saatu aikaan.
Koko vuoden kohokohdaksi on mun osalta noussut snookerin MM-kisat. Snooker on niin mahtava laji, kun siinä voi ihan joka turnauksen voittaa ihan kuka tahansa. Pienen pieniä ennakkosuosikkeja on Mark Williams, John Higgins, Mark Selby ja Ding Junhui, mutta ei millään voi jättää laskuista Judd Trumpia, Ronnie O'Sullivania, Neil Robertsonia, Shaun Murphyä ja onhan noita vieläkin! Lauantaina se sitten alkaa ja se liimaa mut kyllä telkkarin ääreen kaks seuraavaa viikkoa. Anteeksi Kaisa! Toivottavasti ei tuu mitään pahoja kouluhommia tohon eikä kyl pitäiskään tulla. Porukka ihmettelee aika usein, mikä siinä snookerissa niin viehättää. No heti on todettava, että sellanen nopea ja pussituksiin perustuva pelityyli, mutta samalla hallitsee kalpean pallon taitavasti. Williams, O'Sullivan ja Hendry on ainakin sellasia ja niiltä tulee jotain älyttömiä neljän vallin kautta päällevetoja ratkasuhetkillä.
Lätkässä meneillään playoffit ja Sm-liigassa kävi just niinkuin ei mun mielestä olis pitäny. Eli toivon finaaliin Jyp - Lukko ja nehän kohtaa pronssimatsissa. Sm-liiga ei kylläkään sytytä enää juuri lainkaan ja etenkään, jos vertaa snookeriin tai NHL:ään. NHL:ssä alkoi poffit just ja siinäkin oon sellasen hyvän pelin ystävä. Eli kunhan on hyviä ja mielenkiintosia matseja, niin oon kaikkein tyytyväisin. Suosikkeja on ja ei-suosikkeja. Kaikkein vähiten ilonen oon, jos Washington Capitals voittaa ja eniten, jos Anaheim Ducks.
Eilen oli oppilaskunnan lukuvuoden päätösbileet ja käytiin poikaporukalla kääntymässä niissä kemuissa. Viikonloppukin alkoi sopivasti keskiviikkona, niin ehtii ottaa lunkisti ja tehdä kouluhommia. Tänään ei kylläkään tullut tehtyä yhtään mitään. Huomenna pitäis kämppäkin siivota, ku koira tuo näillä säillä aika kasan hiekkaa ja kuraa mukanaan. Ainiin ja äänestään oon ehtinyt.
Loppuun sitten se paras ja kaunein. Lumilautailu. Snoukkailu. Lautailu. Nouggailu. Pulkkailuksikin oon kuullut sitä kutsuttavan. Rinteet on pehmennyt aika lailla ja lumi sulaa vauhdilla, mutta vielä on viikko-pari aikaa laskea. Pehmeet alastulot on antanut mulle mahdollisuuden kokeillu uusia temppuja ja n. tusinan yrityksen jälkeen meni frontflip päälle. Videolle se saatiin, mutta Kaisa on siinä niin riemuissaan, että katkasee nauhotukseen kesken alastulon ja todiste on aika vajaavainen. Ei siinä, kyllä te sen näette vielä eikä haittaa Kaisa, ku puhtaammin se pitää ländätä vielä. Viikonloppuna mä meen Joskin, Joskin kaverin Annan, Heken ja Juhon kanssa Riihivuoren Jibfesteihin ja siellä sitten kenties jopa kauden viimeiset laskut. Toivottavasti vielä pääsiäisenä ehtiin mäkeen. Siis ettei lumet sula sitä ennen mäestä. Laajavuori suljetaan ens sunnuntaina, mut Riihivuori on ainakin auki vielä pääsiäiseen.
 |
| Käytiin Juuson, Anniinan ja Mikan kanssa pulkkailemassa, kun ne lupas häissä viedä meidät pulkkamäkeen siinä kuukausileikissä. |
keskiviikko 13. huhtikuuta 2011
Viimesiä viedään :(
Tosissaan viimeinen laskuviikko on puolivälissä ja sitten on kausi paketissa. Yhyy, lumilauta vaihtuu lonkkariin :'( Kausi on kyllä ollut mitä mahtavin, kehitystä on tapahtunut PALJON (monta uutta trikkiä takataskussa) ja kausikorttikin on maksanut itsensä takas. Eilen oltiin Joskin ja Teron kans Laajavuoressa ja manattiin taas kerran sitä, että minkä ihmeen takia me ei voitu laskea silloin enemmän kun säät ja rinteet oli hyvät vaan miks pitää laskea nyt hiki hatussa, kun rinteetkin on jo yhtä sohjoa... Toivottavasti ens kaudella tajutaan laskea täysillä alusta loppuun! :) Tänään ja sunnuntaina on meikäläisen vikat mahdollisuudet saada se kolmonen onnistumaan kunnolla. Sitä kohti siis!
Huhtikuu on lähtenyt reippaasti vauhtiin muutenkin. Kouluprojekteihin oon laittanut itteni likoon niinkin paljon, että seuraava tyhjä päivä kalenterissa on näköjään vappuaattona, huh huh. :D Onneksi ne projektit on niin kivoja, että vietän mielelläni aikaa niiden parissa. Meidän tiimillä on huhtikuussa teemana hyvinvointi ja sen mukaisesti aloitin kuukauden mittaisen salikuurin; tarkoitus on treenata salilla minimissään 5 kertaa viikossa. Salin saunassa käynti mahdollisuus motivoi ainakin mua treeneihin. :) Reissun jälkeen kesäksi uutena harrastuksena aloitan ratsastuksen ja käyn Kirpun kanssa koirakoulussa. Niitä ootellessa!
Tykkään tosi paljon kun/jos meillä käy vieraita, niille on kiva laittaa ruokaa, leipoa ja keksiä ohjelmaa. Huhtikuussa ollaan saatu nauttia Teron vanhempien pikaisesta vierailusta sekä mun vanhempien ja siskon viikonlopun pituisesta vierailusta. Jälkimmäisten kanssa käytiin Pandan tehtaanmyymälässä ostamas lauantaikarkit, käsityömessuilla, keskustassa, keilaamassa, muodin yössä, kirkossa jne. Mukavaa oli, kiitos siitä! Oon viime aikoina muutenkin viettänyt paljon aikaa Jyväskylässä kavereiden kanssa, kummasti tuollaiset sosisaaliset momentit piristää päivää. :)
Balin reissusta sen verran, että mun rokotteet on kondiksessa, Bali-opasta on luettu ja surffausvaatteet sain Joskilta käyttööni, jee! Aamuja Balille 27!!!!!! <3
keskiviikko 6. huhtikuuta 2011
Kevät on snoukkaajan parasta aikaa
Sää heiluu miten sattuu, mutta rinteessä olot ja tunteet on parhaimmillaan. On ollut ihan fantastinen toi viime viikonloppu ja tämän viikon alku. Erityisesti laskemisen suhteen. Mulla on onnistunut uusia juttuja rutkasti ja taskuun on tullut boardslide, nosegrap ja muuta "vähän pienempää juttua" sekä sitten oon koittanut nyt joku viitisen kertaa frontflippiä. Asetin päämääräksi, että viikonloppuna se menee viimeistään päälle ja siitä ei tingitä! Nimittäin muutenhan saattaa jäädä kausikin kesken. Näillä säillä lumi sulaa aika vauhtia. Harmi vaan! Kyllä näitä kevään pehmoisia rinteitä laskisi paljon pidempäänkin. Toivotaan kovasti, että pääsiäisenä päästään vielä kunnolla mäkeen!
Kaisakin tuli sieltä tyttösessareista tai kissatappelusta, miksikä sitä nyt sanoiskaan. Oli oppinut aika kasan uusia juttuja ja pääsi kepittään mua aika kovasti. Piti sen takia itekin koittaa sitä frontflippiä, jos se ei ihan heti koittais sitä perässä. :D Noei, on kyl mukavampi laskea nyt, kun Kaisan kanssa mennään aika paljon samoja juttuja. On tää snoukkailu vaan mukavaa, kun viime syksynä sen alotin ja nyt jo uskaltaa koittaa frontflippiä ja bs kolmosia. Hauska, kun niin selvästi huomaa kehittyneensä. Jarnollekin vaan terveisiä, että ostappas nyt lauta kevään alennusmyynneistä ja käyt pari kertaa kuussa siellä Hirvensalon rinteillä.
Muuten noin niinkuin arkisessa elämässä on ollut pientä uupumistakin havaittavissa. Meillä molemmilla on ollut semmonen jakso, että on väsyttänyt ihan sikana ja keskittyminen asioihin on ollut aika vaikeeta. Noi onnistumiset rinteessä tietty auttoi aika paljon. Kouluhommissa on kuitenkin edistytty ja ihan hyvältä alkaa näyttää sen suhteen, että ennen Balin reissua sais kaikki hommat tehtyä.
Töitäkin on löytynyt niin, että tarvis vielä päättää, minkä valitsee. Hynkky eli rakas vihreä Hyundai on ollut vähän huollossa ja samalla siihen laitetaan peräkoukkukin. Voi sitä vanhusparkaa, kun joutuu vielä peräkärryäkin vetämään. Kirpulla on virtaa niin, että ihmetellä pitää. Näitä sade-,loska-,kurapäiviä se kyllä vihaa yli kaiken. Semmonen kurapuku on suorastaan painajainen Kirpulle ja toveri juoksee aina piiloon johonkin, kun näkee vilauksenkin siitä.
Tsemppiä muuten Rajun porukalle sinne säbäfinaaleihin! Iisibiisi ja voitto hanskaan vaan!
Balia varten on rokotuksia hankittu ja katteltu surffioppaita ja luettu foorumeita nähtävyyksistä tai paikoista, joissa käydä jne.. Siihen herkkuun on enää alle 5 viikkoa. Lentoaikaa on kevyesti yli vuorokausi ja itte en oo koskaan moista "herkkua" kokenut. Lentokoneet on kuitenkin mukavan olosia ja ilmeisesti henkilökohtaiset näytötkin on sillä pisimmällä välillä. Huhuh! On tässä melkonen kevät vieläkin tiedossa.
Ja videota polttareista alla. plus tästä käykäähän kattomassa muita videoita. Siellä on mm. mun eka frontflip -yritys.
Kaisakin tuli sieltä tyttösessareista tai kissatappelusta, miksikä sitä nyt sanoiskaan. Oli oppinut aika kasan uusia juttuja ja pääsi kepittään mua aika kovasti. Piti sen takia itekin koittaa sitä frontflippiä, jos se ei ihan heti koittais sitä perässä. :D Noei, on kyl mukavampi laskea nyt, kun Kaisan kanssa mennään aika paljon samoja juttuja. On tää snoukkailu vaan mukavaa, kun viime syksynä sen alotin ja nyt jo uskaltaa koittaa frontflippiä ja bs kolmosia. Hauska, kun niin selvästi huomaa kehittyneensä. Jarnollekin vaan terveisiä, että ostappas nyt lauta kevään alennusmyynneistä ja käyt pari kertaa kuussa siellä Hirvensalon rinteillä.
Muuten noin niinkuin arkisessa elämässä on ollut pientä uupumistakin havaittavissa. Meillä molemmilla on ollut semmonen jakso, että on väsyttänyt ihan sikana ja keskittyminen asioihin on ollut aika vaikeeta. Noi onnistumiset rinteessä tietty auttoi aika paljon. Kouluhommissa on kuitenkin edistytty ja ihan hyvältä alkaa näyttää sen suhteen, että ennen Balin reissua sais kaikki hommat tehtyä.
Töitäkin on löytynyt niin, että tarvis vielä päättää, minkä valitsee. Hynkky eli rakas vihreä Hyundai on ollut vähän huollossa ja samalla siihen laitetaan peräkoukkukin. Voi sitä vanhusparkaa, kun joutuu vielä peräkärryäkin vetämään. Kirpulla on virtaa niin, että ihmetellä pitää. Näitä sade-,loska-,kurapäiviä se kyllä vihaa yli kaiken. Semmonen kurapuku on suorastaan painajainen Kirpulle ja toveri juoksee aina piiloon johonkin, kun näkee vilauksenkin siitä.
Tsemppiä muuten Rajun porukalle sinne säbäfinaaleihin! Iisibiisi ja voitto hanskaan vaan!
Balia varten on rokotuksia hankittu ja katteltu surffioppaita ja luettu foorumeita nähtävyyksistä tai paikoista, joissa käydä jne.. Siihen herkkuun on enää alle 5 viikkoa. Lentoaikaa on kevyesti yli vuorokausi ja itte en oo koskaan moista "herkkua" kokenut. Lentokoneet on kuitenkin mukavan olosia ja ilmeisesti henkilökohtaiset näytötkin on sillä pisimmällä välillä. Huhuh! On tässä melkonen kevät vieläkin tiedossa.
Ja videota polttareista alla. plus tästä käykäähän kattomassa muita videoita. Siellä on mm. mun eka frontflip -yritys.
tiistai 22. maaliskuuta 2011
Levi & Battery Cat Fight
Wuhuu tänään illalla koittaa lähtö Levin maisemiin! Joskin ja Annan kanssa lähdetään katsastamaan ekaa vuotta Levillä järjestettävät Battery Catfight:t (ennen ollut nimellä Oakley tyttösessarit Rukalla). Siellä ois tarkotus snoukkailla viis päivää parkkivalmennuksen parissa ja siinä sivussa sitten käydä tietty seuraamassa kun Enni voittaa TTR-kisan :) ootan kyllä tuota niin innolla, tätä on suunniteltu jo pitkään! Täytyy vielä pakata ja tsekata vakuutus jne jne. Huippua <3
Muutenkin tää maaliskuu on ollut super touhukas akatemialla ja kotonakin. Ollaan myyty tiimin kanssa sellasta ideointipakettia yrityksille kampanjan muodossa ja nyt sitte tahkotaan niitä myytyjä töitä pois päiväjärjestyksestä. Myös pari muuta isompaa ja pitkäkestosempaa projektia alkaa olla aika ajankohtaisia, niiden parissa tämä loppukevät ja kesä sitten meneekin. Sen lisäksi päätin järjestää meidän tiimille tiimin sisäisen pienen Diili-kisan (tytöt vs pojat), siitä tulee ihan huikee ja tytöt voittaa tietenkin! :D
Kirppu jatkaa kasvamistaan ja höpöilee samaan tahtiin ku ennenkin. Nyt ollaan käyty muutaman kerran sen kanssa Viitaniemen koirapuistossa leikkimässä kun kaikki rokotukset on nyt pistetty. Tykkää ihan mielettömästi muista koirista ja niiden kanssa peuhaamisesta. Ihana tyttö <3
Terollakin on ollut aikamoinen maaliskuu koulussa, tenttejä tuntuu riittävän. Ollaan silti ehditty lumilautaileen kolme-neljä kertaa viikossa ja sen kyllä alkaa huomata laskussakin. Mun lasku on kehittynyt viime viikonlopun aikana huimasti ja nyt treenaan frontti ykköstä ihan kunnolla; tavotteena saada se hiottua Levillä, että voin keskittyä loppukauden kolmosen treenailuun... Harmi vaan, että kausi saattaa loppua aika lyhyeen jos aurinko jatkaa porottamistaan. :)
Balin matkaa ollaan ehditty miettiä ja järjestää rokotusten verran, mutta ei vielä sen enempää. Siihen on enää 1,5 kk!!!!! Päivä kerrallaan kohti päämäärää eli Balia :D
Kuvassa Levin maukkaat Cosmopolitanit elämäni toiselta Levin reissulta :)
maanantai 14. maaliskuuta 2011
videoooo
Maaliskuuta poljetaan. Eilen oltiin Laajavuoren rinteillä ja oli tosi onnistunut päivä. Kaisakin koitti hienosti frontti satasta. Siihen päälle vielä hyvät säbäpelit ja kämpän suursiivous, ni oli loistava päivä! Mun vaan piti tehdä iso kasa koulutöitä... Kaikkee sitä kehittää, ku on riittävä stressi johonkin muuhun. Noo ei se mitään. Huomiseen mennessä pari kouluhommaa valmiiksi ja huomenna stressittömyyden juhlaa viettämään Laajavuoren rinteille. Suosittelen kaikille Laajista, nimittäin on ilmeisesti vieläkin ainoa hiihtokeskus, joka on nimenomaan kaupungin lähellä. Tästä meiltä matkaa tulee kävellen joku reilu kolmisen kilometriä.
Ollaan kuvailtu videolle vähän kaikennäköstä ja mä oon laittanu niitä tonne vimeoon sitten jonkun verran. Nyt siellä on vaan muutamia videoita, mut lisään niitä ajan kanssa ja se polttarivideokin pääsee vielä näytille. http://vimeo.com/user2965478/videos
Hyvä ystävät ja tuttavat! Jos teillä on meidän häistä jotain materiaalia kuten kuvia tai videoita (tai jotain muutakin?), niin voisitteko ilmoittaa? tekyl@hotmail.com sähköpostia tonne, jos viitsitte luopua kuvista. Tullaan mielellään vaikka kyläilemään tai otetaan mielellään vastaan kyläilijöitä ja samalla vaihdetaan kuulumisia.
Ollaan kuvailtu videolle vähän kaikennäköstä ja mä oon laittanu niitä tonne vimeoon sitten jonkun verran. Nyt siellä on vaan muutamia videoita, mut lisään niitä ajan kanssa ja se polttarivideokin pääsee vielä näytille. http://vimeo.com/user2965478/videos
Hyvä ystävät ja tuttavat! Jos teillä on meidän häistä jotain materiaalia kuten kuvia tai videoita (tai jotain muutakin?), niin voisitteko ilmoittaa? tekyl@hotmail.com sähköpostia tonne, jos viitsitte luopua kuvista. Tullaan mielellään vaikka kyläilemään tai otetaan mielellään vastaan kyläilijöitä ja samalla vaihdetaan kuulumisia.
Fia, Kirppu ja Unto from terje244 on Vimeo.
tiistai 8. maaliskuuta 2011
Hyvää naistenpäivää!
Eli tänään vietämme kansainvälistä naistenpäivää. Päivä on tuotu naisten aseman parantamiseksi, joten kohdellaan miehet naisia oikein ja arvokkaasti!
Maaliskuu on jo hyvää vauhtia menossa ja honeymoonille on aika tarkkaan 2kk aikaa. Ajattelin näin naistenpäiväksi kertoa, että miten me Kaisan kanssa päädyttiin yhteen ja Jyväskylään.
Ensitapaaminen oli yhteisen kaverin Ilonan synttäripirskeissä syyskuussa 2008. Juhlista mieliimme jäivät vain toistemme kasvot eikä montaa sanaakaan vaihdettu. Kuitenkin juhlien jälkeen Kaisa päätti muutaman päivän mietittyään ottaa yhteyttä minuun. Kello oli hyvin mielenkiintoisesti jotain yö kahden ja neljän välillä keskiviikkoyöllä. Siitä sitten sain kutsun Kaisan ja Hennan tupareihin. Sinne päädyin haavoittuneena lätkäpelin jälkeen. Kylkeen lävähti kiekko suojaamattomaan paikkaan ja onni matkassa oli se, että perillä tupareissa odotti KOLME KÄTILÖOPISKELIJAA.. Onnenpekka, että se kiekko satutti ja sain hoitoa heti! Kyllä se Kaisan mahtava asenne iski samointein. Iloinen, hurmaava, välittävä ja ymmärtävä Kaisa jäi siitä viikonlopusta mieleen.
Itse työskentelin raksatyömaalla Raumalla ja kiitos vaan iskä ja äiti, että sain autoa "lainata" niinkin usein. Pari kertaa viikossa tuli käytyä Tampereella sen vuoden loppuun. Joululomalla päräytimme vielä porukalla Leville ja sieltä miltei samaa huutoa muutin Joensuuhun opiskelemaan Puutekniikkaa. Ei se fysiikka ja matikka ollut ihan insinööritasoa, joten puoli vuotta Kaisa sai reissata Joensuu-Tampere -väliä. Sitten...
23.4. lähdimme Rukalle Spring Breakin viettoon. Kaisan kanssa ollaan melkoisia extreme-matkaajia ja ensimmäinen aamuyö nukuttiin Hiacen takakopassa, kun mökkiin päästiin vasta klo.12.00. Toverit Teijo, Erno, Toni ja A-P tulivat Rukalle iltapäivällä. Oli siis hyvin aikaa toteuttaa suunnitelmani. Olimme Kaisan kanssa jo talvella päässeet puheasteelle, että millaisia häitä viettäisimme. Olin miettinyt jo pitkään, että minä kosin Kaisaa mahdollisimman omaperäisimmällä tavalla. Siten, että se kuvastaa juuri minua. Eli Rukalla tipuin toiselle polvelleni Kaisan edessä. Jännitys laukaisi molemminpuolisen kyyneltulvan ja vastauskin sieltä jostain esille tuli. :)
Kosinnasta parisen tuntia eteen ja laskimme porukalla mäkeä. Itse tutustuin Rukan streettiin ja Kaisa laskeskeli siinä streetin vieressä rinnettä, kunnes kaatui. Kaatumisen tuotoksena vasen ranne kahdesta kohtaa poikki ja Kaisan matka päättyi lyhyeen. Taksilla Tampereelle ja käsi leikattiin alle vuorokausi kosinnasta.. Muutama ihmetys on tullut, että miksi minä jäin Rukalle. No.. Kaisa yksinkertaisesti pakotti! Kaisa tuskissaan sanoi, että tätä reissua ollaan niin kauan puhuttu ja mietitty, joten edes toinen meistä saa sen kyllä kokea. No minä sen sitten koin, mutta ei siinä oikein mitään järkevää saanut aikaan.
Kaisan tapaturma muutti moniakin suunnitelmia.. Kaisalla oli miltei varma työpaikka Joensuussa ja ajatuksissa oli olla kesä siellä yhdessä. Kesä oltiin kyllä yhdessä, mutta Uudessakaupungissa vanhempieni luona. Siinä pienessä huoneessa majoituttiin ja Kaisakin sai tutustua todenteolla Fiaan. Silloin Kaisa myös teki selväksi, että meille on tultava Fian pentu. Itse olin koko kesän kalanhajussa laajentamassa kalanjalostushallia isän alaisuudessa ja Kaisakin teki töitä U:kilaisessa hoitokodissa heti tervehdyttyään.
Kesän jälkeen minä aloitin opiskelut restonomiksi Jyväskylän ammattikorkeassa ja Kaisa teki töitä koko vuoden. Kaisa siis toisin sanoen ansaitsi meidän leivän ja suurimmaksi osaksi tienasi häitä varten rahat. Ansaitusti siis Kaisa saa viettää tänään naistenpäivää erityisen hyvin! Melkoinen nainen!
Maaliskuu on jo hyvää vauhtia menossa ja honeymoonille on aika tarkkaan 2kk aikaa. Ajattelin näin naistenpäiväksi kertoa, että miten me Kaisan kanssa päädyttiin yhteen ja Jyväskylään.
Ensitapaaminen oli yhteisen kaverin Ilonan synttäripirskeissä syyskuussa 2008. Juhlista mieliimme jäivät vain toistemme kasvot eikä montaa sanaakaan vaihdettu. Kuitenkin juhlien jälkeen Kaisa päätti muutaman päivän mietittyään ottaa yhteyttä minuun. Kello oli hyvin mielenkiintoisesti jotain yö kahden ja neljän välillä keskiviikkoyöllä. Siitä sitten sain kutsun Kaisan ja Hennan tupareihin. Sinne päädyin haavoittuneena lätkäpelin jälkeen. Kylkeen lävähti kiekko suojaamattomaan paikkaan ja onni matkassa oli se, että perillä tupareissa odotti KOLME KÄTILÖOPISKELIJAA.. Onnenpekka, että se kiekko satutti ja sain hoitoa heti! Kyllä se Kaisan mahtava asenne iski samointein. Iloinen, hurmaava, välittävä ja ymmärtävä Kaisa jäi siitä viikonlopusta mieleen.
Itse työskentelin raksatyömaalla Raumalla ja kiitos vaan iskä ja äiti, että sain autoa "lainata" niinkin usein. Pari kertaa viikossa tuli käytyä Tampereella sen vuoden loppuun. Joululomalla päräytimme vielä porukalla Leville ja sieltä miltei samaa huutoa muutin Joensuuhun opiskelemaan Puutekniikkaa. Ei se fysiikka ja matikka ollut ihan insinööritasoa, joten puoli vuotta Kaisa sai reissata Joensuu-Tampere -väliä. Sitten...
23.4. lähdimme Rukalle Spring Breakin viettoon. Kaisan kanssa ollaan melkoisia extreme-matkaajia ja ensimmäinen aamuyö nukuttiin Hiacen takakopassa, kun mökkiin päästiin vasta klo.12.00. Toverit Teijo, Erno, Toni ja A-P tulivat Rukalle iltapäivällä. Oli siis hyvin aikaa toteuttaa suunnitelmani. Olimme Kaisan kanssa jo talvella päässeet puheasteelle, että millaisia häitä viettäisimme. Olin miettinyt jo pitkään, että minä kosin Kaisaa mahdollisimman omaperäisimmällä tavalla. Siten, että se kuvastaa juuri minua. Eli Rukalla tipuin toiselle polvelleni Kaisan edessä. Jännitys laukaisi molemminpuolisen kyyneltulvan ja vastauskin sieltä jostain esille tuli. :)
Kosinnasta parisen tuntia eteen ja laskimme porukalla mäkeä. Itse tutustuin Rukan streettiin ja Kaisa laskeskeli siinä streetin vieressä rinnettä, kunnes kaatui. Kaatumisen tuotoksena vasen ranne kahdesta kohtaa poikki ja Kaisan matka päättyi lyhyeen. Taksilla Tampereelle ja käsi leikattiin alle vuorokausi kosinnasta.. Muutama ihmetys on tullut, että miksi minä jäin Rukalle. No.. Kaisa yksinkertaisesti pakotti! Kaisa tuskissaan sanoi, että tätä reissua ollaan niin kauan puhuttu ja mietitty, joten edes toinen meistä saa sen kyllä kokea. No minä sen sitten koin, mutta ei siinä oikein mitään järkevää saanut aikaan.
Kaisan tapaturma muutti moniakin suunnitelmia.. Kaisalla oli miltei varma työpaikka Joensuussa ja ajatuksissa oli olla kesä siellä yhdessä. Kesä oltiin kyllä yhdessä, mutta Uudessakaupungissa vanhempieni luona. Siinä pienessä huoneessa majoituttiin ja Kaisakin sai tutustua todenteolla Fiaan. Silloin Kaisa myös teki selväksi, että meille on tultava Fian pentu. Itse olin koko kesän kalanhajussa laajentamassa kalanjalostushallia isän alaisuudessa ja Kaisakin teki töitä U:kilaisessa hoitokodissa heti tervehdyttyään.
Kesän jälkeen minä aloitin opiskelut restonomiksi Jyväskylän ammattikorkeassa ja Kaisa teki töitä koko vuoden. Kaisa siis toisin sanoen ansaitsi meidän leivän ja suurimmaksi osaksi tienasi häitä varten rahat. Ansaitusti siis Kaisa saa viettää tänään naistenpäivää erityisen hyvin! Melkoinen nainen!
 |
| Fia ja Kirppu toivottavat kaikille naisille hyvää naistenpäivää! |
sunnuntai 6. maaliskuuta 2011
Paluu arkeen!
Loman viimeistä aamua viedään ja tänään Kirppu antoi ekaa kertaa koko loman aikana meidän nukkua klo 6 pidempään. :)
Oli aivan huikee loma ei voi muuta sanoa, kyllä tollaset viikon irtautumiset koulusta ja arjesta tekee terää. Oltiin Tampereella mun siskolla yksi yö, Samilla ja Anskulla Turussa yö, Teijolla ja Millalla pizzakekkereillä, Ukissa anoppilassa, Mikon ja Hennan kanssa Carcassonea pelailemassa, Teron mummulla ja pappalla (+ Lukko-TPS matsia katsomassa pappan kanssa) ja mä olin vielä loman päätteeksi Mirellalla ja Jussilla Turussa yötä. Tuntuu, että me ollaan vaan nukuttu ja löhöilty sohvalla koko loma, mutta nyt kun ton rimpsun näkee tuossa kirjotettuna niin ollaanhan me ehditty aika paljon! :)
Kirpulla oli kanssa aika sosiaalinen loma. Menoa ja vauhtia riitti kun oltiin Teijolla ja Millalla katsomassa Luna-pentua ja Pinjaa. Teijon ja Millan kissat aiheutti myöskin kummastelua Kirpulle. Ukissa Kirpulla riitti touhuttavaa äitinsä Fian kanssa, naapuritkin on varmaan sen kuullut. Kirpun veli Unto ja sisko Lumi olivat leikkimässä Kirpun kanssa ja samalla kaikki kolme pentua trimmattiin Heidin toimesta (Kirppu ei tosin päästänyt Heidiä kovinkaan helpolla). Kirppu on kyllä nimensä veroinen! Hienosti tyttö pärjäs vaikka vaihdettiin maisemaa useampaan otteeseen.
Oli kyllä niin ihanaa nähdä kaikkia ihmisiä, keitä ei olla pitkään pitkään aikaa nähty. Varsinkin Mirellaa oli ihana treffata ja päivittää kuulumiset viinin äärellä,kun ei tosiaan olla varmaan pariin vuoteen kunnolla nähty (meidän häitä lukuunottamatta). Mirellan häiden suunnittelu jäi aika vähiin meidän illanvietossa :D Ystävistä ja perheestä saa niin paljon energiaa ja hyvää mieltä <3
Tänään aiotaan vielä nauttia lomasta täysin siemauksin Laajavuoressa ja sählyssä. Ens viikosta tulee kyllä aikamoista kiirettä, huh huh. Maanantai menee asiakkaiden luona kierrellessä, tiistaina oon koko päivän "työmatkalla" Kuopiossa, torstaina lähden taas "työmatkalle" Kankaanpäähän ja tuun Jyväskylään takas perjantaina, koska launataina onkin sitten töitä Vaajakoskella. Josko sitten sunnuntaina sais vähän rauhottua... Plus sitten jossain välissä täytyy tehdä kaikki rästihommat pois alta.
Ihanaa oli olla lomalla, mutta on kiva palata arkeenkin :)
Kaisa
lauantai 26. helmikuuta 2011
Retkellä
Hei!
Tampereella ollaan. Mä kävin eilen Juhon kanssa lautailemassa Sappeella pari tuntia. Vaikeuksia oli päästä perille ja pari kertaa ajettiin harhaan, mutta siiten kun perille päästiin ni hyvin sujui. Oli todella mukava päivä! Opiskelut meni tällä viikolla vähän niin ja näin, kun keskittyminen oli jo lähtenyt tälle meidän lomaviikolle. Akkujen lataus siis on paikallaan.
Nyt ollaan Tampereella Kaisan siskolla ja kirjotan tätä Minnan koneella, kiitos Minna lainasta! Minna lähti töihin aamulla kasilta ja Kirppu saattoi olla sitä mieltä, ettei Minnan tarvis nukkua ihan koko yötä. Toivottavasti uni maittoi edes jotenkuten. Harmi, että tällä kertaa visiitti on tällainen minipiipahdus, mutta mm. rakkaan Valtion Rautatien 58 minuutin myöhästymisen takia Kaisakin pääsi perille vasta puolenyön jälkeen. Tästä matka jatkuu arvon parasmiesteni luokse till Åbo. Ensin Samin & Anskun luokse ja sitten Teijolle & Millalle (jos ne on kotona, ku enhän mä oo muistanu niiltä sitä kysyä). :D
Oikeestaan muita suunnitelmia ei olla tehty. Sään on luvattu lauhtuvan, joten lumilaudalle pitää päästä! Ja vaikka tässä kesää kohti suunnataankin, niin kevääksihän kannattaa hankkia pipo, eikös vaan? Alla eräs pipoista, jonka olen tehnyt ja teen niitä mielelläni lisää. Ilmoita vain värejä ja tyyliä, niin teen sellasen. Noin 15€ pyydän tästä vaateteollisuuden mersusta. Kevät kun tulee, niin aurinko säteilee ja pipolla kannattaa ehostaa pukeutumistaan. ;) Soita, tekstaa, käy facessa, sähköpostilla tai sano kasvotusten.
Tampereella ollaan. Mä kävin eilen Juhon kanssa lautailemassa Sappeella pari tuntia. Vaikeuksia oli päästä perille ja pari kertaa ajettiin harhaan, mutta siiten kun perille päästiin ni hyvin sujui. Oli todella mukava päivä! Opiskelut meni tällä viikolla vähän niin ja näin, kun keskittyminen oli jo lähtenyt tälle meidän lomaviikolle. Akkujen lataus siis on paikallaan.
Nyt ollaan Tampereella Kaisan siskolla ja kirjotan tätä Minnan koneella, kiitos Minna lainasta! Minna lähti töihin aamulla kasilta ja Kirppu saattoi olla sitä mieltä, ettei Minnan tarvis nukkua ihan koko yötä. Toivottavasti uni maittoi edes jotenkuten. Harmi, että tällä kertaa visiitti on tällainen minipiipahdus, mutta mm. rakkaan Valtion Rautatien 58 minuutin myöhästymisen takia Kaisakin pääsi perille vasta puolenyön jälkeen. Tästä matka jatkuu arvon parasmiesteni luokse till Åbo. Ensin Samin & Anskun luokse ja sitten Teijolle & Millalle (jos ne on kotona, ku enhän mä oo muistanu niiltä sitä kysyä). :D
Oikeestaan muita suunnitelmia ei olla tehty. Sään on luvattu lauhtuvan, joten lumilaudalle pitää päästä! Ja vaikka tässä kesää kohti suunnataankin, niin kevääksihän kannattaa hankkia pipo, eikös vaan? Alla eräs pipoista, jonka olen tehnyt ja teen niitä mielelläni lisää. Ilmoita vain värejä ja tyyliä, niin teen sellasen. Noin 15€ pyydän tästä vaateteollisuuden mersusta. Kevät kun tulee, niin aurinko säteilee ja pipolla kannattaa ehostaa pukeutumistaan. ;) Soita, tekstaa, käy facessa, sähköpostilla tai sano kasvotusten.
tiistai 22. helmikuuta 2011
Lomafiiliksissä
Jospa minäkin vähän päivittelen tänne.
Viimeinen viikko on ollut aikamoista hulinaa ja niin se tuntuu olevan tämäkin! Kuten Tero jo aiemmin mainitsikin, niin viikonloppu meni mun osalta kokonaan Keski-Suomen Hää- ja Juhlamessujen merkeissä. Perjantaina rakennettiin messut (mm. aitojen pystytys, somistus, osastojen mittaus, opasteet, messukassit), lauantaina palveltiin messukävijöitä ja sunnuntaina purettiin koko paketti. Mukavaa hommaa ja onneksi saa jatkaa tuota puuhastelua Kuopion messujen osalta tässä kevään, kesän ja syksyn mittaan :)
Teron veljen perheen vierailu meni tällä kertaa multa aika lailla ohi, kun oli tosissaan nuo messut ja tämä alkuviikko "koulua" aamusta iltaan. Mutta mukava oli kuitenkin heitäkin nähdä (ja saada muistutus siitä, että ei meille lapsosia vielä hetkeen :D) ja meillä kun on ensi viikko lomaa, niin aateltiin sitten käydä vastavierailulla.
Ens viikon lomaa ei olla sen kummemmin suunniteltu, mutta tarkoitus olis lähteä Länsi-Suomea kohti Hynkyllä. Uudessakaupungissa ollaan mitä luultavimmin suurin osa ajasta Teron perheen luona ja varmaankin Lapissa käydään kanssa. Ite aattelin käydä Elmiinan kans asiakaskäynneillä siinä seuduilla muutaman kerran ja istua iltaa syksyn tulevan morsmaikun kanssa viinin äärellä ;)
Lomaa ootellessa!
Kaisa
Viimeinen viikko on ollut aikamoista hulinaa ja niin se tuntuu olevan tämäkin! Kuten Tero jo aiemmin mainitsikin, niin viikonloppu meni mun osalta kokonaan Keski-Suomen Hää- ja Juhlamessujen merkeissä. Perjantaina rakennettiin messut (mm. aitojen pystytys, somistus, osastojen mittaus, opasteet, messukassit), lauantaina palveltiin messukävijöitä ja sunnuntaina purettiin koko paketti. Mukavaa hommaa ja onneksi saa jatkaa tuota puuhastelua Kuopion messujen osalta tässä kevään, kesän ja syksyn mittaan :)
Teron veljen perheen vierailu meni tällä kertaa multa aika lailla ohi, kun oli tosissaan nuo messut ja tämä alkuviikko "koulua" aamusta iltaan. Mutta mukava oli kuitenkin heitäkin nähdä (ja saada muistutus siitä, että ei meille lapsosia vielä hetkeen :D) ja meillä kun on ensi viikko lomaa, niin aateltiin sitten käydä vastavierailulla.
Ens viikon lomaa ei olla sen kummemmin suunniteltu, mutta tarkoitus olis lähteä Länsi-Suomea kohti Hynkyllä. Uudessakaupungissa ollaan mitä luultavimmin suurin osa ajasta Teron perheen luona ja varmaankin Lapissa käydään kanssa. Ite aattelin käydä Elmiinan kans asiakaskäynneillä siinä seuduilla muutaman kerran ja istua iltaa syksyn tulevan morsmaikun kanssa viinin äärellä ;)
Lomaa ootellessa!
Kaisa
Kiitoksen paikka
Kiitos kaikille, jotka auttoivat meitä toteuttamaan häitä! Tarkoitan siis kaikkia! Kaikki tuntevat sen oman kiitoksensa, mistä kiitämme, joten en erittele sen kummemmin teitä. Kaikille vieraille kuitenkin kiitos siitä, että tulitte. On se vaan vieläkin mielessä eikä pysty mitenkään kuvittelemaan, että se päivä unohtuisi mielestä.
Kuten on selvää, niin Indonesian Balille olemme menossa häämatkalle, johon saimme paljon budjettiavustusta. Kiitos siis ihan oikeasti niistäkin, koska näin opiskeleville nuorille tuo matkabudjetin kerääminen on hieman haasteellista pelkän opintotuen ja -lainan avuilla. :) Reissun alkuun ei ole edes kolmea kuukautta, mutta eipä olla tässä vielä sen kummemmin matkaa odoteltu. Toki odotamme, mutta näin talven ystävinä haluamme nauttia talvesta täysin rinnoin ennenkuin kevät ja toukokuu koittaa.
Oman haasteensa tuo vielä opiskelu eli pitäisi löytää aikaa lumilautailulle, muulle vapaa-ajalle ja rauhoittumiselle. Itsellä on melko kiireinen kevät myös opintojen osalta, mutta omapahan on vikani. Sen verran löysästi meni syksy, että sinne olisi mahtunut monta opintopistettä. En kuitenkaan tajunnut ilmoittautua tarpeeksi ajoissa kursseille enkä siis mahtunut kaikille haluamilleni opintojaksoille. No nyt sitten suoritetaan niitä.
Jottei menis ihan saman jaskan pauhaamiseksi, niin viime lauantaina saapui isompi isoveljeni kylään perheensä kera. Käytiin laskemassa Riihivuoressa mäkeä ja koko sakki oli ensin lumilautakoulussa. Sitten pojat (Leevi ja Joonas) halusi vaihtaa laudan suksiin. Pojat olis kyllä ihan hyvin voineet pitää laudan jalassa, kun niin hyvin se sujui.. Mä vähän mietin, että kuinkahan Jarno ja Riina pärjävät laudoilla, kun niillä oli se kokemus niin minimaalista ennen tätä kertaa. Yllätys se oli, että nehän tais oppia kaikkein parhaiten sen touhun. Jarnokin totesi, että lautaa hankkimaan ja olen kyllä ehdottomasti sitä mieltä. Laudalla sitä mäkeä kuuluu laskea! (;
Eilen sitten käytiin Pandan tehtaanmyymälässä kahmimassa kassillinen suklaata ja lakua. Vilho ja Kirppu oli täällä kotona viihdyttänyt naapureita kaksin ollessaan.
Tällä kertaa kuvassa meidän hääauto. Kansanvaunu Golf ja kiitos myös autosta, että saimme sen lainaan! Sampolle siis kiitos!
Kuten on selvää, niin Indonesian Balille olemme menossa häämatkalle, johon saimme paljon budjettiavustusta. Kiitos siis ihan oikeasti niistäkin, koska näin opiskeleville nuorille tuo matkabudjetin kerääminen on hieman haasteellista pelkän opintotuen ja -lainan avuilla. :) Reissun alkuun ei ole edes kolmea kuukautta, mutta eipä olla tässä vielä sen kummemmin matkaa odoteltu. Toki odotamme, mutta näin talven ystävinä haluamme nauttia talvesta täysin rinnoin ennenkuin kevät ja toukokuu koittaa.
Oman haasteensa tuo vielä opiskelu eli pitäisi löytää aikaa lumilautailulle, muulle vapaa-ajalle ja rauhoittumiselle. Itsellä on melko kiireinen kevät myös opintojen osalta, mutta omapahan on vikani. Sen verran löysästi meni syksy, että sinne olisi mahtunut monta opintopistettä. En kuitenkaan tajunnut ilmoittautua tarpeeksi ajoissa kursseille enkä siis mahtunut kaikille haluamilleni opintojaksoille. No nyt sitten suoritetaan niitä.
Jottei menis ihan saman jaskan pauhaamiseksi, niin viime lauantaina saapui isompi isoveljeni kylään perheensä kera. Käytiin laskemassa Riihivuoressa mäkeä ja koko sakki oli ensin lumilautakoulussa. Sitten pojat (Leevi ja Joonas) halusi vaihtaa laudan suksiin. Pojat olis kyllä ihan hyvin voineet pitää laudan jalassa, kun niin hyvin se sujui.. Mä vähän mietin, että kuinkahan Jarno ja Riina pärjävät laudoilla, kun niillä oli se kokemus niin minimaalista ennen tätä kertaa. Yllätys se oli, että nehän tais oppia kaikkein parhaiten sen touhun. Jarnokin totesi, että lautaa hankkimaan ja olen kyllä ehdottomasti sitä mieltä. Laudalla sitä mäkeä kuuluu laskea! (;
Eilen sitten käytiin Pandan tehtaanmyymälässä kahmimassa kassillinen suklaata ja lakua. Vilho ja Kirppu oli täällä kotona viihdyttänyt naapureita kaksin ollessaan.
Tällä kertaa kuvassa meidän hääauto. Kansanvaunu Golf ja kiitos myös autosta, että saimme sen lainaan! Sampolle siis kiitos!
perjantai 18. helmikuuta 2011
Ulkona on pakkasta ja sisälläkin vetää
Mietin tossa hetki sitten, että olenkohan kokenut kovempia pakkasia, kuin eilen..? Kävin nimittäin Kirpun kanssa pihalla rapeassa -33 asteessa. Tuntui, että posketkin jäätyi sisältä, vaikka ei me siellä puolta minuuttia kauempaa oltu. Kirppukin on tilanteen tasalla ja tarpeet tulee hoidettua ripeään tahtiin. :) Tänään tosin huomasin sisälläkin, että pahus, kun jaloista vetää ja vähän tuntuu lattianrajalla ilma vaihtuvan kovasti.
Mä tossa n. vuosi sitten sain käsiini EuroSport-kanavan ja tutustuin lajeista hienoimpaan eli snookeriin. Tällä kaudella on tullut seurattua jo viisi turnausta ja nyt on meneillään kuudes turnaus. Itse lajia olen kokeillut vain muutaman pelin verran ja ne kaikki samana päivänä. Kasipalloa on pelailtu senkin edestä. Snooker on kyllä hienompi! Snookerista on muodostunut minulle ehkä seuratuin laji lumilautailun jälkeen. Kaisan mielipide snookerista on kyllä selvillä eikä siinä mitään vastaavaa innostuneisuutta ole. ;) Snookerista keskustelen milloin vain, jos keskusteluseuraa löytyy.
Tämä viikko on huipennusta vailla, siis viikonloppua. Keskiviikkona tuli käytyä poikien kanssa bileissä Brassa ja siten ennen katsottiin, kun Arsenal voitti Barcan Mestareiden liigassa. Barca vie sitten kotona homman. ;) Äsken tuli huomattua myös, että ei ne porilaiset vieläkään lätkää osaa pelata. Onnea Raumalle! Oli muuten Vatasen Samikin pelaamassa tänään snookeria. Se urheilusta... Ensi viikolla on muutama tentti ja kaikenlaista kouluhommaa muutenkin, mutta eiköhän noista selvitä, kun sitten pääsee viikoksi huilimaan. Lautailu on nyt ottanut hieman taukoa, mutta jos sitä keskittyisi nyt siihen kouluun. Huomenna on tulossa raisiolaisia vieraita ja Kaisa puuhailee Keski-Suomen Häämessuja Voionmaan lukiolla. Menkäähän sinne viikonloppuna!
Muutaman pipon voisi virkata viikonloppuna. Laitan muuten omista polttareistani koostetun videon jakeluun tänne lähiaikoina, joten muistakaa väijyä! Alla mun polttariporukkaa.
Mä tossa n. vuosi sitten sain käsiini EuroSport-kanavan ja tutustuin lajeista hienoimpaan eli snookeriin. Tällä kaudella on tullut seurattua jo viisi turnausta ja nyt on meneillään kuudes turnaus. Itse lajia olen kokeillut vain muutaman pelin verran ja ne kaikki samana päivänä. Kasipalloa on pelailtu senkin edestä. Snooker on kyllä hienompi! Snookerista on muodostunut minulle ehkä seuratuin laji lumilautailun jälkeen. Kaisan mielipide snookerista on kyllä selvillä eikä siinä mitään vastaavaa innostuneisuutta ole. ;) Snookerista keskustelen milloin vain, jos keskusteluseuraa löytyy.
Tämä viikko on huipennusta vailla, siis viikonloppua. Keskiviikkona tuli käytyä poikien kanssa bileissä Brassa ja siten ennen katsottiin, kun Arsenal voitti Barcan Mestareiden liigassa. Barca vie sitten kotona homman. ;) Äsken tuli huomattua myös, että ei ne porilaiset vieläkään lätkää osaa pelata. Onnea Raumalle! Oli muuten Vatasen Samikin pelaamassa tänään snookeria. Se urheilusta... Ensi viikolla on muutama tentti ja kaikenlaista kouluhommaa muutenkin, mutta eiköhän noista selvitä, kun sitten pääsee viikoksi huilimaan. Lautailu on nyt ottanut hieman taukoa, mutta jos sitä keskittyisi nyt siihen kouluun. Huomenna on tulossa raisiolaisia vieraita ja Kaisa puuhailee Keski-Suomen Häämessuja Voionmaan lukiolla. Menkäähän sinne viikonloppuna!
Muutaman pipon voisi virkata viikonloppuna. Laitan muuten omista polttareistani koostetun videon jakeluun tänne lähiaikoina, joten muistakaa väijyä! Alla mun polttariporukkaa.
tiistai 15. helmikuuta 2011
Ihana loppu hyvälle päivälle :)
The Secret resepti selvästikin toimii! Oon puhunut Terolle ja koulussa tytöille jonkin aikaa, että ois niiiiiin ihanaa päästä tänä vuonna jonkun kaverin häitä juhlimaan (ja ostaa sitä varten tietenkin joku ihana mekko). Tänään ihan hetki sitten mun toive toteutui: sain kuulla ihanan ilouutisen, että hyvän kaverin häät on tulossa pikapuolin <3
Päätettiin tänään Teron kanssa, että koska häistä on kulunut jo puolisen vuotta eikä olla lähetetty kiitoskortteja niin lähetetään ne vasta sitten elokuun 21. päivä kun ollaan elelty vuosi avioliitossa. Asia on edistynyt kuitenkin jo sen verran, että kuvat on karsittu muutamaan potentiaaliseen vaihtoehtoon.
Kirppu on nykyään ihan höpö ja muistuttaa aina vaan enemmän äitiään. Tänäänkin kun tein Terolle jalkahoitoa, niin tyttöä kiinnosti se touhu sen verran paljon ettei jalkakylpyyn molskahtaminen ollut kaukana! Kirppu on muutenkin kehittynyt paljon viime viikkoina; aamuisin kun sillä on kiire ulos asioille niin se herättää meidät (yleensä samaan kellon aikaan klo 6.30) ja tänään se pyysi illalla ite ulos istumalla ulko-oven eteen. Saas nähdä kuinka pennun käy kun ylihuomenna edessä on rokotusreissu! :)
Harmittaa aika paljon kun tälle viikolle on luvattu ihan törkeen kylmää säätä niin ei pääse rinteeseen... Olis ollu kiva mennä harjotteleen hyppimistä kun sunnuntaina sai siihen hyvän putken päälle. Toivottavasti ens viikolla ois jo vähempi pakkasta, koska Catfight:n on enää reilu kuukausi aikaa!
Ei tässä auta muuta kun mennä peiton alle unelmoimaan kaverin häistä ja mun juhla-asusta (mitä en kuulemma tuu Teron mukaan saamaan?!?).
Kaisa
Kuvan napannut Jesse Virtanen
maanantai 14. helmikuuta 2011
Hyvää ystävänpäivää!
Talvi on kireimmillään ja ainakin minusta tuntui, että pihalla on kylmin sää, jonka olen kohdannut tänä talvena. Noin 22 astetta pakkasen puolella taisi olla, tosin nyt hieman vähemmän pakkasasteita, kun aurinko porottaa kirkkaimmillaan.
Syksy tuli ja meni. Voi vaan todeta, että huhhuh! Oli sen sorttista vilinää.. Blogin pistin käyntiin siinä lokakuussa ja sehän tietysti unohtui ihan vallan. Kertoo ehkä siitä syksyn vilinästä. Koulua minulla ei ollut nimeksikään. 2-3 kertaa viikossa, mutta laiskotellessa se aika meni nopeasti. Tosin siinä oli muuttoa, totuttelua uuteen seutuun (muutimme kaupungin toiselle puolelle) ja reissaamista. Uusikaupunki, Kankaanpää, Tampere, Turku tuli käytyä läpi välillä aika tahdillakin. Kiitos vielä Kaisan Mauno-papalle häälahjasta. Hyundai Accent on toiminut hyvin. Kytkimen työsylinterin kautta pääsi kytkinneste valumaan maahan siinä syys-lokakuun vaihteessa(?) ja Hynkky pääsi hetkeksi lepäämään korjaamolle, mutta muuten auto on loistavasti toiminut.
Syksystä jäi kaikenkaikkiaan mieleen sellainen arki. Arki, jolloin emme hemmotelleet toisiamme sen kummemmin. Odotimme kovasti lunta, joulua, talvea ja Kirppua. Silti(!!!) arki oli upeaa ja ennenkaikkea hauskaa.
Joulu vietettiin Kankaanpäässä ja välipäivät myimme raketteja Kankaanpään Citymarketissa. Elämä Kirpun kanssa alkoi joulun alla ja hienosti sujui. Rakettimyynti hieman takkusi, jos seurasitte uutisia, niin tiedätte osasyyn. Eli myyntikieltoon laitettiin meidänkin myymiä tuotteita. Ei siitä sen enempää. :) Uusivuosi juhlittiin vanhempieni mökillä ison kaveriporukan kesken ja alkuvuonna kävimme piipahtamassa Tallinnassa, kuten Kaisa jo totesikin.
Kauan odottamamme lumilautailukausi käynnistyi osaltamme ennen itsenäisyyspäivää ja kausikortti Laajavuoren keskukseen onkin ollut kovassa käytössä. Minä itse aloitin lumilautailun ja on ollut hauska huomata, että olen kehittynyt melko lailla. Helmikuun 13. se tuli todettua jälleen ja meillä molemmilla suoritettiin siis eilen isoimmat hypyt. Omat tavoitteeni olivat, että joulukuussa opin hyppimään [OPITTU], tammikuussa 180astetta [opittu] ja helmikuun tavoite on sitten 360 astetta eli koko kierros vaakatasossa. Keväälle sitten mahdollisesti volttia etuperin, mutta katsotaan sitä sitten. :D
Kaisalla on edessä maaliskuun lopulla Battery Catfight -tyttösessarit Levillä. Lumilautailua siis tyttöjen kesken ja valmentajina tietenkin maan parhaimpia lumilautailijaPOIKIA!! :D
Kirpusta sen verran, että nimi on peräisin siitä, kun Kirpun äiti Fia synnytti lapsosiaan. Silloin, kun Kirppu tuli ulos, niin äiti totesi, että tämä kirppu taitaa matkata Jyväskylään. Niin matkasi. :) Kirppu on oppinut kovasti ja viikon päästä vietetään neljäkuukautissynttäreitä. Sisäsiisteys on silausta vailla ja sohvalle on jo pompittu ties kuinka kauan. Istu, hae lelu, paikka ja takajaloilla seisominen eli hyppää on harjoittelun alla. Kovasti on tytössä äitinsä piirteitä. Mm. tiskikonetta täytettäessä on pakko tulla tutkimaan, jos jotain namia olisi jäänyt lautasiin. Hauska tapaus!
Ystävänpäivänä on luvassa Kaisan järjestämä yllätys. Katsotaan, mitä on luvassa iltasella.
-kuvan on ottanut Juuli Luostarinen
-Tero
Ps. talvi on tullut jäädäkseen! Ikuinen talvi! JESS
Syksy tuli ja meni. Voi vaan todeta, että huhhuh! Oli sen sorttista vilinää.. Blogin pistin käyntiin siinä lokakuussa ja sehän tietysti unohtui ihan vallan. Kertoo ehkä siitä syksyn vilinästä. Koulua minulla ei ollut nimeksikään. 2-3 kertaa viikossa, mutta laiskotellessa se aika meni nopeasti. Tosin siinä oli muuttoa, totuttelua uuteen seutuun (muutimme kaupungin toiselle puolelle) ja reissaamista. Uusikaupunki, Kankaanpää, Tampere, Turku tuli käytyä läpi välillä aika tahdillakin. Kiitos vielä Kaisan Mauno-papalle häälahjasta. Hyundai Accent on toiminut hyvin. Kytkimen työsylinterin kautta pääsi kytkinneste valumaan maahan siinä syys-lokakuun vaihteessa(?) ja Hynkky pääsi hetkeksi lepäämään korjaamolle, mutta muuten auto on loistavasti toiminut.
Syksystä jäi kaikenkaikkiaan mieleen sellainen arki. Arki, jolloin emme hemmotelleet toisiamme sen kummemmin. Odotimme kovasti lunta, joulua, talvea ja Kirppua. Silti(!!!) arki oli upeaa ja ennenkaikkea hauskaa.
Joulu vietettiin Kankaanpäässä ja välipäivät myimme raketteja Kankaanpään Citymarketissa. Elämä Kirpun kanssa alkoi joulun alla ja hienosti sujui. Rakettimyynti hieman takkusi, jos seurasitte uutisia, niin tiedätte osasyyn. Eli myyntikieltoon laitettiin meidänkin myymiä tuotteita. Ei siitä sen enempää. :) Uusivuosi juhlittiin vanhempieni mökillä ison kaveriporukan kesken ja alkuvuonna kävimme piipahtamassa Tallinnassa, kuten Kaisa jo totesikin.
Kauan odottamamme lumilautailukausi käynnistyi osaltamme ennen itsenäisyyspäivää ja kausikortti Laajavuoren keskukseen onkin ollut kovassa käytössä. Minä itse aloitin lumilautailun ja on ollut hauska huomata, että olen kehittynyt melko lailla. Helmikuun 13. se tuli todettua jälleen ja meillä molemmilla suoritettiin siis eilen isoimmat hypyt. Omat tavoitteeni olivat, että joulukuussa opin hyppimään [OPITTU], tammikuussa 180astetta [opittu] ja helmikuun tavoite on sitten 360 astetta eli koko kierros vaakatasossa. Keväälle sitten mahdollisesti volttia etuperin, mutta katsotaan sitä sitten. :D
Kaisalla on edessä maaliskuun lopulla Battery Catfight -tyttösessarit Levillä. Lumilautailua siis tyttöjen kesken ja valmentajina tietenkin maan parhaimpia lumilautailijaPOIKIA!! :D
Kirpusta sen verran, että nimi on peräisin siitä, kun Kirpun äiti Fia synnytti lapsosiaan. Silloin, kun Kirppu tuli ulos, niin äiti totesi, että tämä kirppu taitaa matkata Jyväskylään. Niin matkasi. :) Kirppu on oppinut kovasti ja viikon päästä vietetään neljäkuukautissynttäreitä. Sisäsiisteys on silausta vailla ja sohvalle on jo pompittu ties kuinka kauan. Istu, hae lelu, paikka ja takajaloilla seisominen eli hyppää on harjoittelun alla. Kovasti on tytössä äitinsä piirteitä. Mm. tiskikonetta täytettäessä on pakko tulla tutkimaan, jos jotain namia olisi jäänyt lautasiin. Hauska tapaus!
Ystävänpäivänä on luvassa Kaisan järjestämä yllätys. Katsotaan, mitä on luvassa iltasella.
-Tero
Ps. talvi on tullut jäädäkseen! Ikuinen talvi! JESS
torstai 27. tammikuuta 2011
Kuumotusta!
No niin, nyt on varmaan aika taas tännekin kirjoitella kun viime kuulumisista on jo neljäsosa vuosi.
Elämä avioliitossa on lähtenyt hyvin alulle, tosin aikamoisen kiireen keskellä (joinakin päivinä tuntuu ettei ole tarpeeksi aikaa suhteen hoitamiseen). Mä alotin opiskelut heti häiden jälkeisenä maanantaina Tiimiakatemialla ja kaikki jotka kyseisen mestan tuntevat niin hommia on siis ollut PALJON ja hampaita kiristelty (sääliksi käy Teroa). Muitakin muutoksia meidän elämässä on tapahtunut, kun saimme jouluna kotiimme ihanan pörröisen Kirppu-koiran <3 Koti on tuon uuden perheenjäsenen takia aikamoinen hullunmylly tällä hetkellä ja pennun jättämiä ns yllätyspökäleitä saattaa löytyä mitä erikoisemmista paikoista :D
Tammikuun alkupuolella kävimme pienellä rentoutumisreissulla Tallinassa ottamassa esimakua tulevasta häämatkasta. Syötiin hyvin, nukuttiin paljon, shoppailtiin ja käytiin hemmotteluissa (jos haluat saada reitesi täyteen mustelmia niin kannattaa käydä hunajahieronnassa).
103 aamua häämatkaan!!!! Seuraavaksi täytyy selvittää tarvittavat rokotukset ja miettiä ohjelmaa kolmelle viikolle paratiisissa <3
Kaisa
Elämä avioliitossa on lähtenyt hyvin alulle, tosin aikamoisen kiireen keskellä (joinakin päivinä tuntuu ettei ole tarpeeksi aikaa suhteen hoitamiseen). Mä alotin opiskelut heti häiden jälkeisenä maanantaina Tiimiakatemialla ja kaikki jotka kyseisen mestan tuntevat niin hommia on siis ollut PALJON ja hampaita kiristelty (sääliksi käy Teroa). Muitakin muutoksia meidän elämässä on tapahtunut, kun saimme jouluna kotiimme ihanan pörröisen Kirppu-koiran <3 Koti on tuon uuden perheenjäsenen takia aikamoinen hullunmylly tällä hetkellä ja pennun jättämiä ns yllätyspökäleitä saattaa löytyä mitä erikoisemmista paikoista :D
Tammikuun alkupuolella kävimme pienellä rentoutumisreissulla Tallinassa ottamassa esimakua tulevasta häämatkasta. Syötiin hyvin, nukuttiin paljon, shoppailtiin ja käytiin hemmotteluissa (jos haluat saada reitesi täyteen mustelmia niin kannattaa käydä hunajahieronnassa).
103 aamua häämatkaan!!!! Seuraavaksi täytyy selvittää tarvittavat rokotukset ja miettiä ohjelmaa kolmelle viikolle paratiisissa <3
Kaisa
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)