Homecoming

Kotiin siis palattiin sunnuntaina. Siitä bussi kohti Turkua ja siellä Martta odotteli mummin kanssa meitä. Mahtava hetki! Laskeskelin, että helmikuun 21. päivän aikana oon viettänyt Martan kanssa kaksi kokonaista ja kaksi puolikasta päivää. Nämäkin kokonaiset osui kuun ensimmäiselle ja toiselle päivälle, joten vähän oli Dubain retken myötä ikävää. Siis aivan vaan "vähän".

Helpotus Dubain jälkeen kesti siis muutaman tunnin maanantaina ja tiistaina. Sitten Kaisan ja Martan oli suunnattava Kankaanpäähän ja mun jäätävä raksalle tekemään tavallista pidempää päivää. Siinä sivussa meni muuten ohi olympialaiset, jotka tuntui meikäläiselle, siis Suomen top 5-urheiluseuraajalle, aivan turhille. Osansa oli kyllä kun nuo oli täysin järjenvastaiset herra Vladimirin rahantörsäyskisat.

Tänään sitten pääsin vihdoin Martan luokse. Sitä on vaikeaa kuvata niille, joilla elämässä ei vielä ole sellaista kasvutarinaa, jonka pieni lapsi tarjoaa, että millainen ikävä voikaan tulla (jo toinen sivulausehirviö). Samalla pelattiin lätkävälierään ja kuokkaan tuli, mutta ensimmäisen kerran meikäläiselle ei tullut lätkätappiosta pienintäkään harmin fiilistä. Vain voitontunne, koska näkee pian rakkaan tyttären. Alla vielä poikkeuksellisen raskas työviikko.

Palataanpa vielä Dubaihin. Oli Pariisin sekavalla ja surkealla lentokentällä vähän ylimääräistä aikaa, joten raavittiin vajaassa tunnissa pieni pala Dubaita videoille.

Seuraava matka suuntautuukin Suomen omalle Hawaiin saarelle, Ahvenanmaalle. Ja se retki onkin pidempi, nimittäin pysyvä muutto. Tyylillemme uskollisena kaikki asiat on hoitunut silmänräpäyksessä ja kämppä ja muut käytännön asiat on vaan taputeltu kasaan. Vielä kolmisen viikkoa tätä mannermaista elämää ja sitten vene alle ja menoks.

Tiedossa on siis blogin muuntautuvan saaristolaiselämämme käänteisiin. Our life is awsm!

Kiitos Dubai!

Viimeinen lomapäivä Arabian auringossa alkoi tokkuraisissa meiningeissä kun heräsin siihen, että nenä oli tukossa ja kroppaa kylmäsi paksusta peitosta huolimatta. Toin flunssan matkamuistona aavikolta. Nice. Flunssasta huolimatta laukut oli pakattava ja hotellihuone hyvästeltävä. Koska lento kohti kotia lähtee vasta yöllä, oli meillä vielä koko päivä ja ilta aikaa ottaa viimeiset ilot irti Dubaista. Ja mehän otettiin: sali + sauna, 4 tuntia biitsillä hengailua ja uimista, lemppari ravintolassa safkaamista, hotellin altaalta käsin auringonlaskun seuraamista, bilismatsi, parit kaljat jäkismatsia katsellessa sekä sähköpostien läpikäymistä kahvikupposen äärellä. 

Täydellinen loma, mutta mikään ei voita niitä ihania aarteita, jotka meitä kotona odottavat. Nimittäin näitä:

Pahoittelut runsaasta kuvien määrästä, mutta ikävä on järjetön!

Kaisa

Valentine's day

Muutama sana ystävänpäivästä noin niinku yleisesti ottaen. Ite en ole koskaan sen suuremmin haksahtanut vastaaviin juhlapäiviin saati odottanut muilta itseeni kohdistuvaa muistamista tai erityiskohtelua kyseisinä juhlapäivinä. Samaan kastiin lukeutuu myös syntymäpäivät, vappu, pääsiäinen, valmistumiset, nimpparit, juhannus jne. Ei silti tarkoita ettenkö kunnioittaisi muita ihmisiä, toisten saavutuksia tai juhlahöperyyttä. ;) Ystävänpäivän hehkutus tuntuu omaan suuhun luonnottomalta, koska omien ystävien määrän pystyy laskemaan yhden käden sormilla (tuttuja, rakkaita ja muuten vaan mahtavia ihmisiä lukeutuu tuttavapiiriin runsain joukoin): siispä hyvää päivää teille ystäväni! Ja pahoittelut kaikille teille, keitä en ole erikseen muistanut tässä vuosien saatossa, juhlitaan sitten kun taas tavataan! 

Me tykätään elämästä ja onnellisuudesta. Onnellisesta elämästä. Me pyritään elämään tätä elämää joka hetki siitä nauttien ja näin ollen tavallaan viettämään juhlaa joka päivä. Meillä mä tarkotan itseäni, Teroa ja ihanaa tytärtäni. Mä uskon, että meidän onnellisuus on kuitenki se paras lahja, joka me voidaan meidän läheisille antaa. 

Ja itse asiaan. Tokavikan lomapäivän vietto alkoi juoksulenkillä aamuauringon paisteessa rannalla. YKSIN. Tero kun ei aamuihminen ole ja tykkää nukkua vauvan (vai teinipojan?) 10h yöunia niin en edes yrittänyt saada itselleni lenkkikaveria. Lenkin jälkeen en kuitenkaan enää antanut armoa vaan kiskoin kumppanin ylös sängystä ja hotellin salille. Ihana vaimo, eikö vaan! Tunnin treenin jälkeen vatsa alkoi ilmoittamaan tyhjyydestään ja lähdimme kadulle metsästämään sopivaa aamiaismestaa. Ei tarvinnut montaa metriä kävellä kun eteen pompsahti muutama päivä sitten hyväksi koettu jenkkiravintola, ja kohta edessämme olikin ehkä luvattomin ja herkullisin amerikkalainen aamiainen miesmuistiin.

Tarvittavat kamat kassiin, metron nokka kohti Mall of the Emiratesia ja sieltä pikkubussin kyydillä kohti AAVIKKOA. Jes! Retki mitä oon odottanut jopa enemmän kuin niitä mausteita. Ja koska tämä reissu oli mun suunnittelema, lähti Tero matkaan pienellä varauksella sekä kunnon kävelykengillä varustettuna. 

Matkaseurana kasa Filippiinoja.

Kun päästiin aavikon laitaan siirryimme turvakaarin varusteltuihin Jeeppeihin ja innokas kuski painoi kaasun pohjaan heti kun Jeepin ovi oli saatu hädin tuskin kiinni. Kyyti aavikon kuoppien ja dyynien poikki lukeutui varmasti elämäni hurjimpiin autokyyteihin: pää osui kattoon vähintään viisi kertaa ja siinä rytäkässä niskakin vinksahti siten, ettei pää edelleenkään käänny kunnolla toiseen suuntaan. Olipahan kyyti, huh huh. Vähintään samanlaisen kokemuksen tarjosi seuraava kulkupeli, joka oli kaksikyttyräinen ja karvainen.

Aavikkomaan keskelle oli rakennettu iso leiripaikka, missä sai muun muassa nautiskella välipalaa ja juomia, kuvauttaa itsensä lakanat päällä, ostaa matkamuistokrääsää ja ottaa itselleen hennatatuointeja. Me valitsimme valokuvauksen lisäksi aktiviteetin, jota kukaan muu niistä sadoista muista turisteista ei valinnut: sand boarding. Hiekkadyynillä lautailu osoittautui aika hauskaksi. Tosin voitte vaan kuvitella miten hitaasti se lauta luistaa hiekalla. Kokemisen arvoinen kuitenkin ja matkakumppanille tehty lupaus lautailumahdollisuudesta tuli sekin täytettyä. Illan päätteeksi leirissä tarjoiltiin vielä paikallinen bbq-ateria suoraa grillistä. Suosittelen!

Best friend forever.

Lakanat (abaya) päällä.

Kaisa

Sisäilmasnoukkaa ja golfautorallia

Kun Kaisa oli matkanjohtajana, käveltiin varvasläpsyt jalassa keskimäärin 3km tuntiin. Mun päivinä hommassa oli jotain erilaista. Ensimmäisenä kävelyt korvattiin tuolihissillä ja toisena päivänä golfautolla. Kummat muistat Kaisa paremmin? Kävelyn Palmusaarilla ja Kultakujalla vaiko Ski Dubain ja Sharjah Golf Clubin? muhahaha

Eilinen siis avattiin rannalta, mutta aika nopsaan otettiin metro Mall of the Emiratesille tai kuten se metrossa kuulutetaan "amahatha imaraa" (aika rasittava kieli). Sieltä Krispy Kremelle ja donitsit naamaan ja mäkeen. Ei vaan ihan mikään perusmäki vaan tosiaan sisälaskettelukeskus. Let's take a look:

Ei riitä, että se olis sisälaskettelukeskus vaan sen pitää myös olla samassa tönössä ostoskeskuksen kanssa.

Siellä me puettiin muslimien sun muiden seassa. Kaikkialla vaan varotettiin, että "please, respect muslim culture and don't show full nudity". Jonain päivänä vois kyllä viuhahtaa moskeijassa.

Laskukamppeet oli muuten tykkejä! Ja noin lötköä lumilautaa en edes tienny olevan olemassa. Rossignol (not) in my mind.

Tuolihissi, joka on riittävän hidas.  

Keskuksesta vielä pari sanaa. Asut oli yksinkertaisesti seksikkäät, laudat huonot, mutta kaikenkaikkiaan molemmat oli hauskat. Hissiä hitaammin ei olis pystynyt edes kävelemään ylös. Se oli oikeesti niin hidas, että alko pyörryttäänkin. Silti, aivan miälenvigane aploodi reileille, boxeille ja niille älyttömille kiikkuu-naruradoille ja lumiliukumäkiviritelmille. Lisäks parasta oli tietenkin se, että mennen tullen sai vetää Krispy Kremeä. Ja Kaisakin sai sen maustetaivaansa, ku löyty noin miljoona eri maustetta johonkin sentin kilohintaan. Illalla kokeilin vielä Kaisan tilaamaa sushia. Kai se sitten ihan hyvää oli. 

Mites ois Joski pari lisäsuojaa vielä?

Golf

Hyvin tai huonosti nukutun yön jälkeen alkoi taival toiselle meikäläisen huvitukselle. Se olikin sitten sen sortin paratiisi viime kesänä golf-kiiman saaneelle. Neljän kuukauden tauko näkyi, mutta parin totutteluväylän jälkeen löytyi tatsi. Lopussa loppui energiat, mutta jos siitä keskivaiheelta ottaa 12 reikää, niin niiden pistekeskiarvoks saattoi tulla lähes kolme. Ja kun niitä, jotka eivät golfin pisteytyksistä tiedä, ei asia kiinnosta, niin en mä sinne mitään suoritusta mennytkään tekemään. Menin nauttimaan. Ja kyllähän lopulta ME nautittiin isosti. Kaisa oli loistava caddie ja kenttä premium. Auto kuuluu täällä kaikkiin kenttiin pakollisena ja sitä kyllä kulutettiin koko hinnan edestä. Kaikkiaan tämä huvitus vuokrakamoineen ja palloineen kustansi about 700AED eli 140€. Joka pennin arvoinen kokemus. Tässä kuvina:

Martta ja Kirppu, äitillä ja iskällä on ikävä teitä!

Eilen siis aamusali, altailla löhöily ja Kaisan Dubaissa asuvan kamun näkeminen. Kaikenmoista sitä kuuli Dubaista ja vähän muistakin kulttuureista kun kyseessä oli paljon reissaava neitokainen (check this: http://aniksenmakuinen.wordpress.com). Hauskaa oli, voi veljet ja siskot! Nyt tiedän myös, mikä on NHL:ssä paljon näkyvä Tim Horton's, no helkkarin hyvä donitsimesta tietenkin! Lisäks istuttiin Burj Khalifan juurella ja syötiin. Ihan perus vaan.

Sitten otin riskin. Riski oli luokkaa iso. Menin **ttu Gents only parturiin, missä luonnollisesti pelkkiä miehiä leikkaamassa hiuksia. Kertokaa mulle, koska ootte nähnyt tyylikkään arabin? No ette ole! Ne on kaikki aivan liian rumia ja niin olen nyt minäkin. Millä hitolla niin kädetön parturi oli edes saanut sakset käteensä. En laita kuvaa. Tai en mä nyt vieläkään ihan ruma ole, mutta kyllä taas on surffitukka kaukana. Sanoin, että ihan vähän ja takaa vähän enemmän.. Tulos oli, että päältä ei senttiäkään ja takaa alhaalta about kaikki ja muualta ei lainkaan, koska eihän se nyt vaan osannut.

Se siitä. Sitten vaihteeks jotain maailman suurinta. Nimittäin vesisuihkunäytös. Oli upea, ku samalla vielä auringonlasku. Kenellä on LSD-päissään käynyt mielessä, että pistetään vesisuihkut tanssimaan arabilallatuksen tahdissa?

Illalla päätettiin vielä piipahtaa näköalametrolla Palmusaarella, mutta ehkä vähän turha reissu. Päiväsaikaan siellä varmaan näkeekin kunnolla, mutta illalla ei paljoakaan.

Nyt laahataan hiukan perässä, mutta eilisestä snoukkaretkestä tulee illalla ja koitetaan samaan rytäkkään laittaa tämän päivän golfailutkin. Siellä pitäis odottaa autot ja mailat valmiina lämmitettynä meikäläiselle. Off to Golf Club...