Savon hää- ja juhlamessut järjestettiin tämän vuoden osalta viime viikonloppuna. Olin messuilla työläisenä, koska Kaisa oli projektiryhmässä, joka niitä järjesti. Sanon heti alkuun: tapahtumajärjestäminen ei todellakaan sovi heikkohermoisille! Mielettömästi eri asioiden hoitamista ja paljon ongelmanratkaisua, venymistä paikasta toiseen sekä esimiestyötä. Wau tytöt!
Mulla ei sinällään noista messuista ole mitään valittamisen aihetta. Tiedostan, että te ja minä oltiin tuolla opettelemassa ja kuten aina, paljon oli opittavaa tästäkin viikonlopusta. Kehitys alkaa aina itsestä. Jotta kehitystä voi tapahtua, niin sun on itse oltava valmis siihen. Se vaatii usein uhrauksia sekä aikaa työn merkeissä ja toisaalta myös onnea siinä mielessä, ettei ympärillä vallitsevat olosuhteet hankaloita kehitystä. Kehitymmehän varmasti tästä viikonlopusta?! Itse huomasin monia kehittymistarpeita itsessäni. Mainitaan vaikka asiakaspalvelutyö, jossa mun pitää pysyä skarpimpana koko työajan aikana.
UNELMA
Viikonloppuna tuli taas havaittua se, kuinka pitkälle unelmat kantaa. Näin jo ennen häämatkaa eli viime keväänä Kaisasta, että nämä messut aiheuttaa stressiä ja paineita kovasti. Kuitenkin Kaisaa ajoi kokoajan unelma messujen järjestämisestä. Nyt ne tuli järjestettyä ja oli tulos sitten taloudellisesti mikä tahansa, niin väitän tuosta saadun opin olevan tulevaisuudessa isossa arvossa ja sitä kautta auttamaan Kaisaa saavuttamaan unelmiaan.
Omasta tarinastani voi lukea jotain, ainakin alustuksen. Unelmat on kuitenkin suuren suuri asia minulle. Asetan itselleni tietoisesti tietyllä priorisoinnilla unelmia. Seuraava pikku-unelmani on BoardExpot, väliunelmani joulu ja suur-unelmani seuraava snoukkareissu. Jättiunelmana pyörii 244.liiketilan avajaiset. Siinä joitakin. Kysymykseni ja johdantoni on: onko sinulla unelmia tarpeeksi?
Olen havainnut, että monella ihmisellä on unelma matkustaa maailmaa. Hyvä! Mutta.. olettehan realisoineet sen, että teette suurimman osan valveillaoloajastanne työtä. "Työ" sanana varmaan kavahtaa hieman, mutta itselleni työ tarkoittaa unelmaa. Uskot tai et, niin näin se on. Tiedän viettäväni suuren osan ajastani työnteon merkeissä, joten kannustan vahvasti huom! VAHVASTI asettamaan tavotteita työntekoon liittyen. Kesällä tein töitä paljon rahan motivoimana enkä näe sitä pahana. Se oli nimittäin tiedostettu ja väliaikainen ajanjakso ja vaikka välillä tuntui muulta, niin oikeastaan nautin siitä melko hyvin.
Unelmoi ihmeessä lomasta paratiisissa, mutta minä itse kannustan pitämään sitä "vain" "väliunelmana". Aseta tavoitteita siihen, joka eniten sinua koskettaa ja pyri siihen unelmaan parhaasi mukaan.
Siinä pätkä ajatusmaailmani mukaista positiivista elämäntapaa. Pyrin siis kaikessa hankalassakin tilanteessa miettimään: "miten kummassa tämä auttaa unelmieni saavuttamisessa?" Lähes aina löydän jotain hyvää.
tiistai 25. lokakuuta 2011
keskiviikko 19. lokakuuta 2011
Syksyn lumoa
Eipä näy lunta vielä. Talvi on kuitenkin tuloillaan. Toivonpa vaan yhtä hyvää talvea kuin viime talvikin. Nyt tähän hetkeen. Pihalla on just nyt todella kaunista, wau! Tällä puolen Jyväskylää on todella siistit maisemat ja parvekkeeltakin näkee jotenkuten järvelle, joten ei käy moittimaan.
Elellään syyslomaa. Tai mä elelen. Kaisa duunaa Savon hää- ja juhlamessuja täysillä ja h-hetki on ens viikonloppuna. KAIKKI TULEE SIT SINNE, eikö? Mä oon kans hommissa siellä ja auttelen tyttöjä.
Viikonloppuna oli tuparit julkkisteemalla. Olipahan menoa ja meininkiä. Mullakin puhelin hukku taksiin sinä ehtoona, mut onneks tänään oli tullu viestiä, että se löyty sieltä taksista. Alku pirskeille ei mikään hyvä ollu ku alakerran johtotähti, mr. Manu oli vetänyt pavunkorren syvälle sieraimiin ja päätti avautua hieman tupareista. Eli siis laitoin ilmotuksen alaovelle, jossa ilmotin, että meitä on aika monta ja siitä voi johtua pientä ylimääräistä meteliä. Kuitenkin hiljenemme viimeistään klo 23. Tästä Manu-mies ei tykännyt vaan päätti ilmoittaa mahdollisilla poliiseilla ja muillakin, mikäli emme todella ole hiljaa. Voi, Manu, törmäsimmepä joku päivä rappukäytävässä. Kertoisin sinulle vähän asioita tosielämästä.
No niin. Kaikki siis meni enemmän kuin hyvin ja täällä voin kiittää tuhannesti kaikkia vieraita, jotka oli keksinyt mitä hauskimpia pukeutumisia. Big Thumb Up!
Kiireistä syksyä viedään ja lähes joka viikonlopulle on jotain suunnitelmaa. Eniten kuitenkin kihelmöi BoardExpot. Ne on vaan kertakaikkisen huikeet messut ja siellä talvi suorastaan pamahtaa käyntiin. O-DO-TAN. Sit on parit pikkujoulut ja synttärit ja sen sellasta. hehheijaa. Pihakirppiskin pitäis kyetä pitämään. Että tällasta.
JA NYT SITTEN ISTAHTAKAA HETKEKSI ALAS JA VARTIN VERRAN TIIRAILKAA MEIDÄN HÄÄMATKAKUVIA. TOSSA VIDEOO KAS NOIN!
Elellään syyslomaa. Tai mä elelen. Kaisa duunaa Savon hää- ja juhlamessuja täysillä ja h-hetki on ens viikonloppuna. KAIKKI TULEE SIT SINNE, eikö? Mä oon kans hommissa siellä ja auttelen tyttöjä.
Viikonloppuna oli tuparit julkkisteemalla. Olipahan menoa ja meininkiä. Mullakin puhelin hukku taksiin sinä ehtoona, mut onneks tänään oli tullu viestiä, että se löyty sieltä taksista. Alku pirskeille ei mikään hyvä ollu ku alakerran johtotähti, mr. Manu oli vetänyt pavunkorren syvälle sieraimiin ja päätti avautua hieman tupareista. Eli siis laitoin ilmotuksen alaovelle, jossa ilmotin, että meitä on aika monta ja siitä voi johtua pientä ylimääräistä meteliä. Kuitenkin hiljenemme viimeistään klo 23. Tästä Manu-mies ei tykännyt vaan päätti ilmoittaa mahdollisilla poliiseilla ja muillakin, mikäli emme todella ole hiljaa. Voi, Manu, törmäsimmepä joku päivä rappukäytävässä. Kertoisin sinulle vähän asioita tosielämästä.
No niin. Kaikki siis meni enemmän kuin hyvin ja täällä voin kiittää tuhannesti kaikkia vieraita, jotka oli keksinyt mitä hauskimpia pukeutumisia. Big Thumb Up!
Kiireistä syksyä viedään ja lähes joka viikonlopulle on jotain suunnitelmaa. Eniten kuitenkin kihelmöi BoardExpot. Ne on vaan kertakaikkisen huikeet messut ja siellä talvi suorastaan pamahtaa käyntiin. O-DO-TAN. Sit on parit pikkujoulut ja synttärit ja sen sellasta. hehheijaa. Pihakirppiskin pitäis kyetä pitämään. Että tällasta.
JA NYT SITTEN ISTAHTAKAA HETKEKSI ALAS JA VARTIN VERRAN TIIRAILKAA MEIDÄN HÄÄMATKAKUVIA. TOSSA VIDEOO KAS NOIN!
maanantai 3. lokakuuta 2011
Yrittäjyys
Istuin äsken uuden kodin saunassa. Hei, meillä on sauna! JEP!!!
Siinä istuskellessa mietin, josko kirjottaisin nyt sen blogin, jota facebook-statuksessakin huutelin. Vähän rakennetta tälle keskustelulle ja ja.. no pakkohan mun on puhuu Suomen Yrittäjäyhteisön Tuottava vastuullisuus-seminaarista. Se saattaakin olla pitkän blogin paikka. Mutta mennääs ensin ihan perinteisiin kuulumisiin.
Kaisalta tuli äsken viesti, että "me voitettiin asiakasviikot". Täytyy sanoo, etten oo ihan hetkeen tuntenut niin suurta ylpeyttä ku tosta uutisesta. Kaisa tekee niin paljon töitä joka päivä, että vähän hävettää ku en kehu siitä ihan joka päivä. Onnea IdeaFly ! ! ! btw. Jos ette oo huomannu, niin oon ehkä suurin TiimiAkatemia-fani, joka ei opiskele siellä. heh!
No tää muutto. Joo. Ihan alkuun sitten ison luokan kiitos muuttoavusta Juusolle, Mikalle, Simballe, Jussille, Lassille ja Minnalle. Kiitos kiitos kiitos! Jotain vikinää tuli siivoomisesti, mut sääntöjen mukainen se oli. Ja vähän enemmänkin ku annettiin yks hyllykkö vahingossa ja lampunpaikkoihin laitoin pistorasioita. No se siitä, ku kuitenkin kaikki on ok. Käyn vielä fiksaamassa parit listat ku Kirppu pentuna pahoinpiteli. Kiitos silti siitä kämpästäkin, ku se oli niin upeella sijainnilla. Tosin taitaa hävitä pikkusen nykyiselle. heh! Tää on jo upee!
Eilen tuli käytyä Helsingissä. Ainiin, ja tässä kohtaa kiitokset Juusolle Kirpun hoitamisesta ja sori niistä sontasista, mitkä se jätti! Eli käytiin Forumin Intersportin eli MyBoardin lautakauden avajaisissa Joskin ja Lassin kanssa + Minna kierteli muissa liikkeissä. Mulla menee koko setti uusiks ja puku kanssa, ni nyt tarttu mukaan siteet ja takki. Expoilta sitten lauta, monot ja housut. Lappiinki on jo luvattu lunta eli talvi se tulee!
Sit siihen seminaariin. Vhoa, mikä tapahtuma. Alustettakoon se, että olin siellä vip-lipullisten kuskina vapaaehtosena. Sen suomana etuutena sain seurata melkein kaikki puhujat. Muuton takia piti jättää joitakin väliin, mutta ne mitkä halusin erityisesti nähdä, ne myös näin. Kokonaisuutena vois sanoa, että opin enemmän ku koko opiskeluajassa yhteensä. Tarkotan toki sitä, että sain niin paljon ajateltavaa ja ajattelin kaiken 244:n kautta ja sen hyväksi.
Ajattelin, että mä voisin tässä kertoa yhden jutun kultakin puhujalta, minkä lennosta muistan. Ja saattaa olla, etten kerro puhujan omaa sanomaa, vaan mun taajuuksilleni käännettyä juttua. Sanoessani oppineeni enemmän kuin opinnoissani, tarkoitin sitä, että huomasin seminaarissa meneväni juuri sitä kohti, mitä itse haluan eniten haluan. Kohti yrittäjyyttä eikä pelkästään yrittäjyyttä vaan merkitykselliseen yrittäjyyteen. Merkityksellisyydellä en niinkään tarkoita sitä, että tarjoaisin tulevaisuudessa tuhansia työpaikkoja vaan sitä, että omalla tekemiselläni on merkitys itselleni ja perheelleni. Sitä, että tulen siitä onnelliseksi. Tämän koin seminaarissa ja se sai minut jopa liikuttumaan.
Vaikka puhuinkin edellä omasta yrittäjyydestä, niin tarkoituksemmehan on Kaisan kanssa kuitenkin lähteä yhdessä yritystaipaleelle. Kaisahan sitä jo on ja vieläpä kahden yrityksen muodossa, mutta tässä on helpompi kirjoitella omista ajatuksistani, siksi minä-muodon käyttö.
Edellä puhuin jo merkityksellisyydestä ja sen opin Hans-Peter Siefeniltä. Hieno puheenvuoro ja tärkeä alustus koko seminaarille. Miten me olemme merkityksellisiä itsellemme? Käytämme kuitenkin suurimman osan valveillaoloajasta työhön, joten eikö olekin hirvittävän tärkeää pystyä tekemään työtä, jonka kokee merkitykselliseksi? Miettikää, mistä nautitte ja missä olette hyviä. Lähtekää rohkeasti toteuttamaan sitä ja yrittäjyys on tähän yksi hieno keino! Kaisan kanssa olemme ihmetelleet, kun joku on sanonut yrityksen perustamisen olevan vaikeaa. Pyh pah. Älkää kuitenkaa suinpäin perustako yritystä. Miettikää, ajatelkaa ja kirjoittakaa paperille ylös (tämänkin opin seminaarista; kaikki paperille ylös tai ihan mihin vaan muistiin).
Tästäpä tulee pitkä tekstinpätkä. No, sitten sanon Esko Aholta lyhyesti. POISTAKAA STAND BY-toiminnot elektroniikkalaitteista. Eli tässä muuton yhteydessä kytkin kaikki tv:n, stereon, digiboksin, näytön ja tietokoneen kuuden pistorasian jatkotroikkaan ja napsautan napista kaikki pois, kun talo tyhjenee. AINA! Olipa lyhyesti. Hah!
Pekka Himasesta isowov! Hölmö sana, mutta se nyt kuvastaa sitä. Pekka meni ihmisyyden syvyyksiin ja kertoi, miten unelma ajaa meitä parempiin suorituksiin. Tämän allekirjoitan niin kuin vain voi! UNELMAT, muistakaa se! Ilman unelmia ei haluta todellisesti tehdä asioita. Tämän blogin nimi on ensueño = unelma. Se tehtiin meidän Balin reissua varten ja seurattiin matkaa sinne (ne kuvat/videot muuten tulee vielä!!!). Nyt meidän unelma on 244-yritys ja sen kehittäminen. Se on unelma numero yksi. Kaisan kanssa jutellaan välillä väli-,iso-,jätti- ja pikku-unelmista. Ne ovat toisinaan joku viikonloppu, ensilumi tai uusi lumilauta. Ne pitää meidät positiivisena ja onnellisena.
Al Gore. Mies sai minut viimeistään tajuamaan ilmastonmuutoksen. Älkää väittäkö muuta! Tulen tekemään tästä eteenpäin kaikessa päivittäisessä elämisessäni asioita ilmaston hyväksi, mutta annan muutaman helpon jutun teille. Kierrättäkää KAIKKI! Jos teillä ei oo lajitteluastioita roskakaapissa, niin aika peijakkaan pienellä investoinnilla voitte sen hankkia tai mikä parasta: kierrättää roska-astiatkin.
Seuraavaan päivään ja aamulla aloitin Sauli Niinistöllä. Sauli puhui asenteesta. Oon varmaan maininnut, mutta ihastuin Kaisassa asenteeseen. Se oli jotain uskomatonta, mikä asenne Kaisalla oli silloin eikä se mitenkään ainakaan huonompaan suuntaan ole mennyt. Kaisa oli kuolemanväsynyt lauantaina aivan älyttömän raskaan viikon jälkeen (Kaisa varmaan erittelee jatkossa tuota viikkoa), mutta Kaisa jaksoi kuunnella mun innostuneisuutta. Paasasin varmaan tunnin seminaarista ja siitä, miten innoissani olin koko viikonlopusta ja miten paljon opin ja mitä tulen konkreettisesti tekemään tästä eteen päin jne jne jne. Mutta Kaisa KUUNTELI. Kaisan asenne antoi sille voimia vielä kuunnella minua, vaikka väsymys lähestulkoon painoi hänen silmänsä kiinni.
Saulin jälkeen oli Anssi Vanjoen vuoro. Olen aina halunnut kuulla Nokian Dream Teamin jäseniä ja tavoitteeni on kuulla jokaista sen jäsentä joskus. Vanjoki puhui arvoista. On nimittäin niin, että arvot ohjaa meidän elämää. Yrityksen tasolla arvot saatetaan määrittää johdon tasolla, mutta kuka niitä toteuttaa? KAIKKI YRITYKSEN JÄSENET! Kaikkien tulee toimia yrityksen arvojen mukaisesti, ainakin suurimmilta osin. Vastuu arvojen toteutumisesta yleisön silmin on esim. Dressmannilla kuitenkin myyjällä. Asiakas näkee vain tietyn puolen siitä.
Jari Sarasvuosta en taida sanoa mitään. Se oli niin loistava! Voi veljet! Jari antoi niin paljon sisältöä puheenvuorolaan, etten kykene erottelemaan tässä mitään yksittäistä. No ok. Yhden ja aivan VITUN tärkeän asian. Tässä tulee:
"Suomen Akatemia on tutkinut vuonna 1987 syntyneiden nuorten elämää laajasti. Siinä on seurattu yhden ikäluokan elämää 21 vuoden ajan. Mukana ovat kaikki Suomessa vuonna 1987 syntyneet lapset eli noin 60 000 lasta. Heitä on seurattu sikiöasteelta aina vuoden 2008 loppuun asti. He täyttävät tänä vuonna 24 vuotta. Eikä hyvältä näytä: Mielenterveysongelmia on joka viidennellä (12000), psyykelääkkeitä popsii 13 prosenttia (7 800), toimeentulotuen varassa elää 23 prosenttia (13800), merkintä rikosrekisterissä on joka neljännellä (15000)."
Miettikää hyvänen aika! 25%:lla "kasiseiskoista" on rikosrekisteri!!!
Les Brown on positiivispsykologian esikuva. Jätkä on voittanut kahdesti syövän, oli varmasti uupunut työviikostaan, mutta tuli moikkaamaan meitä vapaaehtoisia opiskelijoita vielä koko seminaarin päätteeksi. Kerrassaan positiivinen heppu ja hänestä sanotaan sen verran, että tulen kirjoittamaan positiivispsykologiasta jatkossa vielä, ja siinä käytän paljon saamiani vaikutteita Les Brownilta.
Teitä ehkä mietityttää, onko tästä tullut Teron blogi, mutta Kaisa varmasti tulee kirjoittamaan vielä. Kaisalla on ollut rankkoja viikkoja ja työ on vienyt paljon mehuja, joten ei siinä vaiheessa ole muistunut bloginkirjoittelu mieliin. Se kuitenkin helpottaa jossain vaiheessa ja varmasti bloggailuideoita on Kaisallakin iso kasa.
Taidan jättää oikolukemisen väliin, kun tuli sen verran kovaa tahtia kirjoiteltua. Korjailen virheitä sitten jossakin välissä. Niistä saa toki muistuttaa ja palautetta tästä yhtä paljon, kuin Oma tarinani-tekstistä, niin olen todella iloinen.
Hyvää lokakuun ensimmäistä viikkoa!
Siinä istuskellessa mietin, josko kirjottaisin nyt sen blogin, jota facebook-statuksessakin huutelin. Vähän rakennetta tälle keskustelulle ja ja.. no pakkohan mun on puhuu Suomen Yrittäjäyhteisön Tuottava vastuullisuus-seminaarista. Se saattaakin olla pitkän blogin paikka. Mutta mennääs ensin ihan perinteisiin kuulumisiin.
Kaisalta tuli äsken viesti, että "me voitettiin asiakasviikot". Täytyy sanoo, etten oo ihan hetkeen tuntenut niin suurta ylpeyttä ku tosta uutisesta. Kaisa tekee niin paljon töitä joka päivä, että vähän hävettää ku en kehu siitä ihan joka päivä. Onnea IdeaFly ! ! ! btw. Jos ette oo huomannu, niin oon ehkä suurin TiimiAkatemia-fani, joka ei opiskele siellä. heh!
No tää muutto. Joo. Ihan alkuun sitten ison luokan kiitos muuttoavusta Juusolle, Mikalle, Simballe, Jussille, Lassille ja Minnalle. Kiitos kiitos kiitos! Jotain vikinää tuli siivoomisesti, mut sääntöjen mukainen se oli. Ja vähän enemmänkin ku annettiin yks hyllykkö vahingossa ja lampunpaikkoihin laitoin pistorasioita. No se siitä, ku kuitenkin kaikki on ok. Käyn vielä fiksaamassa parit listat ku Kirppu pentuna pahoinpiteli. Kiitos silti siitä kämpästäkin, ku se oli niin upeella sijainnilla. Tosin taitaa hävitä pikkusen nykyiselle. heh! Tää on jo upee!
Eilen tuli käytyä Helsingissä. Ainiin, ja tässä kohtaa kiitokset Juusolle Kirpun hoitamisesta ja sori niistä sontasista, mitkä se jätti! Eli käytiin Forumin Intersportin eli MyBoardin lautakauden avajaisissa Joskin ja Lassin kanssa + Minna kierteli muissa liikkeissä. Mulla menee koko setti uusiks ja puku kanssa, ni nyt tarttu mukaan siteet ja takki. Expoilta sitten lauta, monot ja housut. Lappiinki on jo luvattu lunta eli talvi se tulee!
Sit siihen seminaariin. Vhoa, mikä tapahtuma. Alustettakoon se, että olin siellä vip-lipullisten kuskina vapaaehtosena. Sen suomana etuutena sain seurata melkein kaikki puhujat. Muuton takia piti jättää joitakin väliin, mutta ne mitkä halusin erityisesti nähdä, ne myös näin. Kokonaisuutena vois sanoa, että opin enemmän ku koko opiskeluajassa yhteensä. Tarkotan toki sitä, että sain niin paljon ajateltavaa ja ajattelin kaiken 244:n kautta ja sen hyväksi.
Ajattelin, että mä voisin tässä kertoa yhden jutun kultakin puhujalta, minkä lennosta muistan. Ja saattaa olla, etten kerro puhujan omaa sanomaa, vaan mun taajuuksilleni käännettyä juttua. Sanoessani oppineeni enemmän kuin opinnoissani, tarkoitin sitä, että huomasin seminaarissa meneväni juuri sitä kohti, mitä itse haluan eniten haluan. Kohti yrittäjyyttä eikä pelkästään yrittäjyyttä vaan merkitykselliseen yrittäjyyteen. Merkityksellisyydellä en niinkään tarkoita sitä, että tarjoaisin tulevaisuudessa tuhansia työpaikkoja vaan sitä, että omalla tekemiselläni on merkitys itselleni ja perheelleni. Sitä, että tulen siitä onnelliseksi. Tämän koin seminaarissa ja se sai minut jopa liikuttumaan.
Vaikka puhuinkin edellä omasta yrittäjyydestä, niin tarkoituksemmehan on Kaisan kanssa kuitenkin lähteä yhdessä yritystaipaleelle. Kaisahan sitä jo on ja vieläpä kahden yrityksen muodossa, mutta tässä on helpompi kirjoitella omista ajatuksistani, siksi minä-muodon käyttö.
Edellä puhuin jo merkityksellisyydestä ja sen opin Hans-Peter Siefeniltä. Hieno puheenvuoro ja tärkeä alustus koko seminaarille. Miten me olemme merkityksellisiä itsellemme? Käytämme kuitenkin suurimman osan valveillaoloajasta työhön, joten eikö olekin hirvittävän tärkeää pystyä tekemään työtä, jonka kokee merkitykselliseksi? Miettikää, mistä nautitte ja missä olette hyviä. Lähtekää rohkeasti toteuttamaan sitä ja yrittäjyys on tähän yksi hieno keino! Kaisan kanssa olemme ihmetelleet, kun joku on sanonut yrityksen perustamisen olevan vaikeaa. Pyh pah. Älkää kuitenkaa suinpäin perustako yritystä. Miettikää, ajatelkaa ja kirjoittakaa paperille ylös (tämänkin opin seminaarista; kaikki paperille ylös tai ihan mihin vaan muistiin).
Tästäpä tulee pitkä tekstinpätkä. No, sitten sanon Esko Aholta lyhyesti. POISTAKAA STAND BY-toiminnot elektroniikkalaitteista. Eli tässä muuton yhteydessä kytkin kaikki tv:n, stereon, digiboksin, näytön ja tietokoneen kuuden pistorasian jatkotroikkaan ja napsautan napista kaikki pois, kun talo tyhjenee. AINA! Olipa lyhyesti. Hah!
Pekka Himasesta isowov! Hölmö sana, mutta se nyt kuvastaa sitä. Pekka meni ihmisyyden syvyyksiin ja kertoi, miten unelma ajaa meitä parempiin suorituksiin. Tämän allekirjoitan niin kuin vain voi! UNELMAT, muistakaa se! Ilman unelmia ei haluta todellisesti tehdä asioita. Tämän blogin nimi on ensueño = unelma. Se tehtiin meidän Balin reissua varten ja seurattiin matkaa sinne (ne kuvat/videot muuten tulee vielä!!!). Nyt meidän unelma on 244-yritys ja sen kehittäminen. Se on unelma numero yksi. Kaisan kanssa jutellaan välillä väli-,iso-,jätti- ja pikku-unelmista. Ne ovat toisinaan joku viikonloppu, ensilumi tai uusi lumilauta. Ne pitää meidät positiivisena ja onnellisena.
Al Gore. Mies sai minut viimeistään tajuamaan ilmastonmuutoksen. Älkää väittäkö muuta! Tulen tekemään tästä eteenpäin kaikessa päivittäisessä elämisessäni asioita ilmaston hyväksi, mutta annan muutaman helpon jutun teille. Kierrättäkää KAIKKI! Jos teillä ei oo lajitteluastioita roskakaapissa, niin aika peijakkaan pienellä investoinnilla voitte sen hankkia tai mikä parasta: kierrättää roska-astiatkin.
Seuraavaan päivään ja aamulla aloitin Sauli Niinistöllä. Sauli puhui asenteesta. Oon varmaan maininnut, mutta ihastuin Kaisassa asenteeseen. Se oli jotain uskomatonta, mikä asenne Kaisalla oli silloin eikä se mitenkään ainakaan huonompaan suuntaan ole mennyt. Kaisa oli kuolemanväsynyt lauantaina aivan älyttömän raskaan viikon jälkeen (Kaisa varmaan erittelee jatkossa tuota viikkoa), mutta Kaisa jaksoi kuunnella mun innostuneisuutta. Paasasin varmaan tunnin seminaarista ja siitä, miten innoissani olin koko viikonlopusta ja miten paljon opin ja mitä tulen konkreettisesti tekemään tästä eteen päin jne jne jne. Mutta Kaisa KUUNTELI. Kaisan asenne antoi sille voimia vielä kuunnella minua, vaikka väsymys lähestulkoon painoi hänen silmänsä kiinni.
Saulin jälkeen oli Anssi Vanjoen vuoro. Olen aina halunnut kuulla Nokian Dream Teamin jäseniä ja tavoitteeni on kuulla jokaista sen jäsentä joskus. Vanjoki puhui arvoista. On nimittäin niin, että arvot ohjaa meidän elämää. Yrityksen tasolla arvot saatetaan määrittää johdon tasolla, mutta kuka niitä toteuttaa? KAIKKI YRITYKSEN JÄSENET! Kaikkien tulee toimia yrityksen arvojen mukaisesti, ainakin suurimmilta osin. Vastuu arvojen toteutumisesta yleisön silmin on esim. Dressmannilla kuitenkin myyjällä. Asiakas näkee vain tietyn puolen siitä.
Jari Sarasvuosta en taida sanoa mitään. Se oli niin loistava! Voi veljet! Jari antoi niin paljon sisältöä puheenvuorolaan, etten kykene erottelemaan tässä mitään yksittäistä. No ok. Yhden ja aivan VITUN tärkeän asian. Tässä tulee:
"Suomen Akatemia on tutkinut vuonna 1987 syntyneiden nuorten elämää laajasti. Siinä on seurattu yhden ikäluokan elämää 21 vuoden ajan. Mukana ovat kaikki Suomessa vuonna 1987 syntyneet lapset eli noin 60 000 lasta. Heitä on seurattu sikiöasteelta aina vuoden 2008 loppuun asti. He täyttävät tänä vuonna 24 vuotta. Eikä hyvältä näytä: Mielenterveysongelmia on joka viidennellä (12000), psyykelääkkeitä popsii 13 prosenttia (7 800), toimeentulotuen varassa elää 23 prosenttia (13800), merkintä rikosrekisterissä on joka neljännellä (15000)."
Miettikää hyvänen aika! 25%:lla "kasiseiskoista" on rikosrekisteri!!!
Les Brown on positiivispsykologian esikuva. Jätkä on voittanut kahdesti syövän, oli varmasti uupunut työviikostaan, mutta tuli moikkaamaan meitä vapaaehtoisia opiskelijoita vielä koko seminaarin päätteeksi. Kerrassaan positiivinen heppu ja hänestä sanotaan sen verran, että tulen kirjoittamaan positiivispsykologiasta jatkossa vielä, ja siinä käytän paljon saamiani vaikutteita Les Brownilta.
Teitä ehkä mietityttää, onko tästä tullut Teron blogi, mutta Kaisa varmasti tulee kirjoittamaan vielä. Kaisalla on ollut rankkoja viikkoja ja työ on vienyt paljon mehuja, joten ei siinä vaiheessa ole muistunut bloginkirjoittelu mieliin. Se kuitenkin helpottaa jossain vaiheessa ja varmasti bloggailuideoita on Kaisallakin iso kasa.
Taidan jättää oikolukemisen väliin, kun tuli sen verran kovaa tahtia kirjoiteltua. Korjailen virheitä sitten jossakin välissä. Niistä saa toki muistuttaa ja palautetta tästä yhtä paljon, kuin Oma tarinani-tekstistä, niin olen todella iloinen.
Hyvää lokakuun ensimmäistä viikkoa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)