Viimeisiä viedään

Reissu lähenee loppuaan ja kesävaatteille saa heittää hyvästit huomenna, sillä silloin alkaa lentorumba kohti kotia. Kaksi edellistä yötä ja päivää vietimme Miamissa South Beachin tuntumassa ja voin heti alkuun sanoa, että tuo etappi oli meidän matkaporukalle aikalailla turha. Hotelli ei hotellin kriteereitä täyttänyt alkuunkaan yllättävine lisämaksuineen ja ohuine seinineen eikä runsasliikenteinen bileympäristö ollut oikein omiaan lapsen kanssa matkustamiselle. 

Jotain me kuitenkin Miamissakin tehtiin ja Google tiesi kertoa, että lapsen kanssa kannattaa siirtyä hieman syrjemmälle esimerkiksi Children's Museumiin tai Miami Zoohon päivää viettämään. Ja mehän menimme. Molempiin. "Museoon" keskiviikkona ja siellä neiti viihtyikin hyvin; huomaa kyllä että kaipaa jo kovasti lasten seuraa eikä paluu arkeen varmasti ole kovinkaan hankala siitä johtuen. Ihan kiva paikka, palvelee ehkä paremmin ala-asteikäisiä, mutta miksi ei nuorempiakin. Museon lisäksi ajelimme Little Havannaan, joka on pieni Kuubaa muistuttava kaupunginosa Miamissa. Vähän harmittaa, että sinne menimme heti aamiaisen jälkeen, nimittäin siellä oli varsin pätevän oloisia lounas- ja illallispaikkoja. Muuten meininki muistutti, no, lattareita.

Eläintarhaan syöksyimme heti pakkailujen jälkeen torstaina intoa puhkuen ja kovista ennakko-odotuksista huolimatta ei paikka ihan täyttänyt odotuksia. Alue oli pinta-alaltaan niin iso, että väsyneen lapsen kanssa sen läpikävely osoittautui kolmen tunnin kiertelyn jälkeen mahdottomaksi tehtäväksi. Puolet elukoista jäi siis näkemättä ja toista puolta saikin etsiä kartan ja kompassin kanssa puskien seasta. Marttakin viihtyi paremmin eläintarhan leikkipuistossa sekä karusellissa. Plussaa eläintarha saa kohtuullisesta sisäänpääsymaksusta, joka oli noin 15€/aikuinen.

Piipahdimme myös kävelyllä South Beachin valkoisella hiekalla, mutta koleasta säästä johtuen jäi uimiset väliin. Paitsi Terolta, joka lähti reippaana katsomaan auringonnousua ja samalla pulahtamaan aamu-uinnilla. Lincoln Roadin ravintoloita ja kauppoja tuli myös katsastettua, mutta muuten jäi Miami meille vähän nihkeäksi. Miamista siirryimme viimeiseksi yöksi Fort Lauderdaleen, sillä lentomme lähtee sieltä. Erittäin iso positiivinen yllätys odotti meitä hotellilla, kun huomasimme, että lähes sukupuuttoon kuollut Krispy Kreme oli aivan hotellin kyljessä! Sieltä vielä iltapaladonitsit kylkiin ja nukkumaan.

Florida Keys

Sunnuntaisen NFL-matsin jälkeen poimittiin Martta ja pappa kyytiin juna-asemalta ja karistettiin Palm Beachin hiekat sandaaleista. Siellä vierähtikin viikko AirBnB-hostin asunnossa oleillen ja lähiseutuihin tutustuen. Pakko mainostaa, että mainio ensimmäinen kosketus AirBnB-palveluun; asunto oli jopa enemmän kuin mitä odotettiin ja sen vuokraaja avulias ja ystävällinen. Palvelun luotettavuus ja asunnon hinta-laatusuhde saa multa viisi tähteä. Suosittelen tuolta vuokraamista erityisesti, jos on tarkoitus majoittua pidempään samassa paikassa, jos matkaseurue on suuri ja on tarvetta omille huoneille ja jos haluaa tuunata rauhassa omat eväät kaupan antimista; meille osoittautui käteväksi vääntää suurin osa Martan safkoista omassa keittiössä, pimu kun ei oikein tuosta ravintolaruoasta liiemmin välitä. Palvelun hinnoittelumalli on mielestäni myös selkeä ja sillä välttää monien hotellien yllättävät lisämaksut mm. pysäköinnistä, palvelumaksuista, aamiaisista ja niin edelleen.

Hyundai kuitenkin kohti Florida Keys-saarirykelmää ja siellä oli meininkinä viettää kaksi seuraavaa yötä ilman sen suurempia ennakko-odotuksia. Itsehän en viime reissulla päässyt Keyseillä käymään ja odotukset olivatkin netin kuviin ja isän kertomuksiin pohjautuvia. Jälleen kerran majoitusvalinta osoittautui päteväksi meidän seurueelle; majapaikkamme oli saarijonon noin puolivälissä Islamorada nimisessä saaressa. Sviittiin kuului makuuhuone, kylppäri/wc, vuodesohvallinen (tosin sohva ei ollut ergonomisesti mainitsemisen arvoinen) olohuone, keittiö sekä iso terassi kalusteineen. Itse resort piti sisällään siistin uima-allasalueen (poreallas + iso allas), valkoisen hiekan siivittämän puhtaan rannan riippumattoineen sekä mahdollisuuden harrastaa kajakeilla melomista, kalastamista sekä pyöräilyä. Myös aamiainen oli ihan bueno. Tätäkin paikkaa voin lämpimästi suositella mikäli jonkun matka suuntautuu joskus samaan suuntaan. Miinuksena voisin sanoa, että resortissa ei ole ravintolaa eikä baaria. 

Ensimmäinen päivä kului altailla ja rannalla loikoillen ja iltapäivällä hurautimme autolla Key Westiin katsomaan tuon saarirykelmän kuuluisimpia turistimestoja. Meininki siellä muistutti Thaimaan touhuja tai vähintääkin Kanarian Saaria suurimman lomasesongin kynnyksellä lattarifiiliksellä höystettynä; mitä värikkäimpiä jouluvaloja, pieniä krääsäkauppoja, loputtomasti ravintoloita ja baareja, katutaiteilijoita sekä muita palveluja turistien viihtyvyyden takaamiseksi. Ei jäänyt epäselväksi, että mistä tuon mestan elinkeino rakentuu. Erittäin rento ja iloinen meno! Käytiin vähän katselemassa paikallisia taloja, jotka ovat ulkomuodoltaan ja väreiltään melko tunnettuja, piipahtamassa USA:n eteläisimmässä kohdassa (mistä matkaa Kuubaan 90 mailia) ja katsomassa auringonlasku Mallory Squarella Karibianmeren risteilijöiden keskellä kala-ateriaa samalla nauttien. Suosittelen, varsinkin bileporukoille.

Päivä numero kaksi alkoi taas altaan reunalta ja check outin jälkeen valjastettiin meidän uljas kulkupeli Miamin suuntaan. Ennen seuraavaan majoitukseen siirtymistä käytiin kuitenkin yhdellä koko reissun odotetuimmista kohteista (ainakin mun ja Martan mielestä): Evergladesin Safari Parkilla, joka sijaitsee aivan Floridan eteläosassa. Tarkoituksena oli päästä bongailemaan alligaattoreita ilmalaivan kyydistä käsin. Noh, itse ilmalaivan kyydistä ei montaa elukkaa näkynyt, mutta maalle noustuamme niitä makoili läjäpäin puiden alla nurmikolla. Martta oli näkemäänsä tyytyväinen, eikä olisi millään tohtinut jättää gaattoreita ja jatkaa matkaa.

Miami Beachilla majoituimme hotelliimme, joka ei oikeastaan ole mainostamisen arvoinen paikka lainkaan hyvää sijaintiaan lukuun ottamatta. Täällä siis seuraavat pari yötä!

"It's another Miami Dolphins'" - FIRST DOWN!!!

Tausta:

Seuraan aivan kaikki urheilun suurimmat tapahtumat. Sotshin kisat oli ensimmäiset, joita välttelin jossain määrin sen vladi-idiootin takia. Tämä vuosi on ollut siis aikamoista juhlaa alkaen nuorten lätkäkisoista ja jatkuen tänne syksyyn suurten urheilusarjojen kaudenalkuun. Kuitenkaan paikanpäällä en ole Suomen ulkopuolella käynyt katsomassa (tai käytetäänkö ennemmin sanaa 'kokemassa') muuta kuin parit lätkäkisojen alkusarjat. Kotimaassa kuitenkin useita eri lajeja (mm. lätkä-, pesis-, futis-, salibandy- ja korismatseja sekä lumilautatapahtumia). Suomen ehdotonta eliittiä on kuitenkin toistaiseksi ollut Neste Oil Rally Finland. Siihen tapahtumaan voidaan palata jälleen elokuussa. Mutta nyt siis Miamiin, kahteen aivan ehdottomaan kärkeen kuuluvan sarjan huippuotteluun. Ensimmäinen oli NBA-ottelu Miami Heat vs Atlanta Hawks ja toinen NFL-ottelu Miami Dolphins vs Baltimore Ravens. Lähtökohta mulla oli kuitenkin se, ettei Suomessa panosteta muualla kun Hjalliksen mökissä ja ralleissa itse elämykseen. Muualla toivotaan, että peli/urheilu viihdyttää siinä määrin, jotta väki palaa yhä uudestaan tapahtumaan.

Täällähän tilanne on aivan toinen. Puitteet näyttää ainakin minulle siltä, että luodaan ensin asiakkaalle hymy, siitä sitten rakennetaan yhteistyökumppaneille erilaisia ratkaisuja ja kentällä miehet saavat keskittyä omaan juttuunsa. 

Sitten sinne korispeliin. Ensimmäisenä kun näki Heatin kotiareenan, niin kävi selväksi, että ihan eri karnevaalihan se on. Alkukömmähdyksenä meillä kävi niin, ettei 2,5h varoaika 120km matkalle riittänytkään vaan ruuhkat veivät jopa 1,5h extraa. En silti hätääntynyt. Vanha tarinahan kulkee niin, että NBA-otteluissa esitellään show-temput kolme ensimmäistä neljännestä ja vasta viimeisessä taistellaan pisteistä. Tämähän sopii myös bisnesnäkökulmaan, koska yleisö voi ravata kaljahanojen ja taco-kärryjen väliä melkein kaksi tuntia ennen kuin istutaan alas seuraamaan tosipeliä.

Heatin peleissä käy hyvin väkeä eikä tuo yllätä.

Ja nuo virvokkeet. Homma hoidetaan viimisen päälle asiakasta ajatellen. Annokset on isoja, valikoimaa riittää ja kassan takana hymyillään (+ ripaus small talkia jokaiselle). Itse pelissä screen käytetään hyödyksi. Kannustetaan meteliin mm. vastustajan vapaaheiton ajaksi ja mikäli heitto menee ohi, tarjoaa McDonalds ilmaiset ranskalaiset (sisällehän se meni). Lisäksi biletyskisa, jonka voittaja pääsee seuraavaan peliin täysylläpidolla parhaille courtside-paikoille. Nuo voittajat tuli muuten meidän katsomonosasta. Nämä pitää meteliä yllä ja pelaajilla on taatusti korkeampi fiilis pelata.

Joka tapauksessa homma oli niin rattoisaa verraten Jypin, MIFKn tai KaMan peleihin, etten voi olla ihmettelemättä, miksei Suomessa seurat voisi benchmarkata edes hiukan näitä toimijoita, siis edelläkävijöitä.

Ja sitten sinne Dolphinsin jenkkifutispeliin. Voi pojat sitä hymyä, jonka tunsin korviini saakka, kun ajettiin SunLife Stadiumin pihaan. Tosifanit oli tainneet aloittaa homman jo lauantai-iltana. Sen verran paljon oli telttoja pystyssä jo ennen klo 11. Tuolloin alkoi stadionin lähellä gameday-ohjelmat, johon kuului uskomaton määrä tapahtumaa. Itse kerettiin cheerleader-kuvaan, pukukopin mallinnuksen tutustumiseen ja olihan tuolla aidossa koossaan pari pelaajaakin kuvitettu. Siinä näki kuinka itseäni päätä pidempi ja monta senttiä harteikkaampi linjamies rusentaisi meikäläisen pelkällä olemuksellaan. Lisäksi ainakin kolme bändiä esiintyi pregame-alueella ja noin K-supermarketin kokoinen fanikrääsäkauppa takoi bisnestä. Ainakin puolet jäi kokonaan kokematta ja näkemättä.

Matka katsomoon oli tietenkin täynnä virvokkeita ja niitähän kerkesi kiskaisemaan useamman ennen peliä. USAn kansallislaulun hoiti tällä kertaa pianopoika, joka oli takonut joitain myyntiennätyksiä maassaan. Korvia viiltävä meteli oli täysin ainutkertainen kun Dolphins karkasi 10-0 johtoon ja sai vielä syötönkatkon Ravensin ollessa jo aivan TDn havuilla. Siitä toki alamäki alkoi parin äärimmäisen huonon rangaistuksen myötä ja Ravens nappasi elintärkeän voiton.

Se, mitä yritän teille sanoa, on ymmärrystä urheilubisnekseen. Yritetään joukolla kehittää tätä touhua, ettei me makseta pelkästä tikkusesta puupenkistä syyskuussa 15 euroa, kun pelaajatkin jäätyneenä pelaavat alle tasonsa. Siinä puupenkissä on huomattavan mukava istua kun viihtyy, vaikkei pelin taso olisikaan parasta mahdollista. Toki urheilu on keskiössä, kuten täälläkin, mutta siihen on syynsä, että katsomossa istutaan tuppisuuna.

VIP-parkkipaikat oli vielä tyhjillään, kun käveltiin stadionille. Massiivinen rakennus.

Dolphinsin tytöt taitaa kilvoitella maan suosituimmista cheerleading-ryhmistä yhdessä Dallas Cowboysin ryhmän kanssa.

Kaisalla olis töitä pitää Dorick kurissa.

Tannehill pelasi muuten sen verran surkeasti, että oisin voinu vaihtaa paikkaa. Eikä kokoeroakaan juurikaan ole.

Kokovartalofani

Alkuhässäkkää. Kuvaavaa pregame-aktiviteettien kanssa on se, ettei jengi ehtinyt millään edes kansallislauluksi istumapaikoilleen.

The Heat is on

....monellakin tavalla. Mun kohdalla lähinnä siinä mielessä, että alan vihdoinkin olla tarpeeksi levännyt ollakseni lomalla. Nimittäin pari ensimmäistä yötä pieni käpälä poskella, kaksi pyöreää silmää suurina tuijottaen ja iloinen "moooooi"-kiljahdus kuuluen vaativat äidin sängystä ylös klo 02.00. Muutamien tuntien unien ja jäätävän matkarumban jälkeen alkoi mullekin taas kahvi maistua neljän kuukauden paussin jälkeen. Nyt kuitenkin pimu on saanut paikallisesta rytmistä kiinni ja uuteen päivään herätään "vasta" klo 6.

Kuitenkin, vauhtiin olen siis minäkin päässyt tämän loman kanssa, jes! Erityisesti mieltä lämmittää täydellisen sään ja muidenkin puitteiden lisäksi se, että shoppailu on alkanut maistua. 

Parin viime päivän aikana ollaan tehty vähän sitä sun tätä, otettu rennosti (poislukien liikenteessä seikkailemista) pääasiassa. Keskiviikkona miehet lähtivät ajamaan kohti Miamia ja American Airlines Arenaa katsomaan NBA-korista. Miami Heat vs. Atlanta? Ehkä. Ilmeisesti peli oli ihan ok ja meininki hyvä, mutta päällimmäisenä taisi jäädä mieleen kuitenkin älytön ryysis liikenteessä Miamin päässä. Vinkki: varaa aikaa ruuhkien varalta jos aiot olla ajoissa tälläisissä eventeissä. Nimittäin tuohon matkaan kuluu normaalisti aikaa 1.5h ja nyt siihen meni reilu 3 tuntia. Jengiä paikalla oli noin 25 000, siitä voinee vähän päätellä, että millainen kaaos paikan päällä vallitsi. Me tytöt jätettiin urheilut ihan suosiolla muille ja meidän ilta kuluikin ostoskeskuksessa kauppoja kierrellen sekä hitiksi osoittautuneessa sisäpuistossa leikkien. Täydellinen paikka antaa lapsen purkaa energiaansa kun ulkona sataa ja äiti saa istua sohvalla wifi kaverinaan.

Torstaina oli mun päivä. Liikenteeseen lähdettiin hyvissä ajoin aamulla ja auton nokka kohti Boca Ratonia. Ihmeellistä on, että miten aiemmin niin selkeä ja tuttu paikka tuntuikin ihan oudolta, isolta ja uudelta; ilman navigaattoria tuskin oltais löydetty niitä paikkoja, mihin oli tarkoitus mennä. Niin sitä vaan asiat voi unohtua mielestä vuosien kuluessa. Ensimmäisenä käytiin Gumbo Limbossa, mikä sekin oli muuttunut ihan valtavasti sitten viime näkemän. Siellä on merieläimiä, jotka on "omasta merestä" sinne tuotu. Siellä hoidetaan pääsääntöisesti haavoittuneita kilpikonnia, jotka menevät ensin kyseisen mestan omaan sairaalaan, missä kilppari pystytään tarvittaessa leikkaamaan ja lääkitsemään. Kun kunto on kohentunut vähäsen, siirretään ne toipumaan isompiin altaisiin, joista sitten lopulta takaisin mereen kun ovat täysin parantuneita. Suurin osa eläinten vammoista syntyy kolarista moottoriveneiden kanssa tai saasteista. Yhdeltä pikkukilpparilta oli kalastajan siima katkaissut jalan poikki, yhyy. Konnien, kalojen, käärmeiden, rapujen ja haiden tuijottamisen jälkeen reippailtiin vielä metsän läpi näkötorniin katsomaan maisemia linnun perspektiivistä. Hienot oli näkymät. Suosittelen paikkaa lämpimästi erityisesti lapsiperheille ja mikä parasta, ei sisäänpääsymaksua!

Luonnon helmasta hurautettiin maailman toiseksi parhaaseen donitsipaikkaan välipalalle ja samoilla vauhdeilla yhteen lemppariostoskeskukseen shoppailemaan. Käteen tuosta reissusta jäi kasallinen kenkiä ja muutama lupaava vaatekappale. Shoppailurundin jälkeen pyörähdettiin vielä katsomassa kahdeksan vuoden takainen asuinalueeni ja haettiin seuraavien päivien evättä Publixista. Kotiin saavuttaessa pulahdettiin vielä altaille uimaan sekä lähiostariin karuselliin. Taisivat nuo miehet vielä mennä illalla klubitalolle tennistä lätkimään kun minä jäin Marttaa nukuttamaan.

Päivä sisälsi jokaiselle jotain kivaa ja lapsen sekä aikuisten mielenkiinnon kohteet otettiin tasapuolisesti huomioon. Onnistunut päivä siis!

Kyllä se American Dream taitaa olla

Saatiin sadekin tähän päivään.

Päivä numero kaksi käyntiin. Aika suoraan paineltiin Simban kanssa meidän Hyundai Elantralla vartin matka Jupiter Dunes golfkentälle. Kyllähän mä sitä ihmettelin, mutten mistään huomannut golfnow.comista, että kyseessä oli täysi 18-väyläinen par3-kenttä. Hinta nimittäin antoi osviittaa, mutta vähän hätäisestihän mä sen varasin. 32$ sis. auton, mailat ja green feen.

Kenttä oli silti kiva. Oikeastaan tosi hyvä, että otin parin viikon tauon (aika käsittämättömän hienoa, että joulukuussa voi todeta golftauon kestäneen vain pari viikkoa) jälkeen tällaisen ikään kuin harjoituskentän. Tulos oli kuitenkin ihan hyvä 76 lyöntiä par 54-kentällä ihan kylmiltään. Maisemat ne vaan näissä kentissä hellii. Tämäkin oli keskellä taajama-aluetta. Ykkösväylälläkin olis vaadittu vajaa 20 metrinen slaissi ja pallo olis painunut komian rivitalon parvekkeesta sisään. Rakennukset oli siis todella lähellä kenttää. Toki se maisema, joka eniten hellii mieltäni on palmupuut ja alligaattorin tapaamisen mahdollisuus. Vielä on alligaattori tapaamatta kuitenkin tällä reissulla, mutta kokoajan koitan löytää mokoman toverin.

Kierros oli pelattu 2,5h, vaikka edessä pelaamani ryhmä hidastelikin. Kesän Åland-kierroksilta tutut ruotsalaiseläkeläismummot oli tällä kertaa paikallisia floridalaismummeleita, mutta kierros saatiin suht nopeasti läpi. Tämän jälkeen takaisin Palm Beach Gardeniin katsomaan, mitä Martta ja Kaisa touhuavat.

Ja touhusivat siinä määrin, ettei aikaakaan kun oltiin jo pulikoimassa asuinyhteisön poolilla ja siitä seuraavaksi oltiinkin menossa luonnonrantapuistoon tai virallisesti John D MacArthur Beach State Park. Siellä sitä käveltiin ja nähtiin jotain kilpparia, fisua ja muuta mukavaa. Illaksi asunnolle grillaamaan, mutta kun ruoka oli nielastu alas 3/4 oli varsin ripeässä hujauksessa sammunut sohville ja mihin lie. Viimeisen neljänneksen elämästä ei havaintoja enää tiistai-iltana (ehkä koska ne kolme muuta oli jo unten mailla).

Touhukas päivä + lentomatka + aikaero = äkillisiä unikuolemia.

Tässä kohtaa kun mennään myöhäistä keskiviikkoiltaa Suomessa ja täällä lähestytään vasta keskiviikon prime timea, niin suunnitellaan miesten keskistä NBA-matsia ja naisten välistä leikkipuistoelämää. Aamulla kun on jo noustu kuuden ja kahdeksan välillä, niin voi olla haastavaa jaksaa ajaa Heatin pelistä Miamista 130km takaisin. Toivotaan, että kumppanit parketilla järjestää sellaisen shown, ettei adrenaliini sammu vajaan parin tunnin kotimatkan aikana.

Tänään käytiin kuitenkin jo rannalla Riviera Beachilla, ja pääsin kokeilemaan tän vuoden Boardexpoilta tutun skimboardaamisen (ei mitään hajua millai toi Suomessa ääntyy). Martta ei ihan kauheesti meren aallokoista syttynyt, mut ainakin sai koeajon rantaleikkeihin.

American Dream or American Disaster

Aloitetaan Movemberista. Neljä viikkoa annoin aiheen leijua ilmassa tekemättä muuta kuin kasvattamalla viiksiä. Kolme viimeistä päivää aktivoin ja sain kassaan mukavasti koko ajalta 64,40€.
Tässä tuota huulikarvoitusta:

Sitten matkaan, josta olen haaveillut vuodesta 2011 aivan erityisen paljon. USA, live your dreams, jne. Oli tiedossa NFL-matsia, golfia palmujen alla, rantaelämää, kauppakeskuksia, ison maailman elämää. Menomatkalla vielä pikkupojasta asti unelmoitu, sieltä Die Hard 2:n ajoilta kun ensimmäisiä kertoja näin Jumbo Jetin eli Boeing 747:n. Olkoon sekin unelmien lentokone. Kaikki kuitenkin huipussaan.

Matka meni sinällään varsin mukavasti. Tukholmaan siirryttiin lauantaina Cinderellalla, siellä hotelliyö Arlandassa ja sunnuntaiaamuna matka jatkui Lontoon kautta Miamiin. Martta jaksoi koko matkan viimeisen päälle hienosti, vaikka British Airwaysin tarjoilulogiikka ei oikein auennutkaan. Miten voi olla 9h lennolla ruokailut tunti noususta ja tuntia ennen laskua eli 7h välillä piti jaksaa olla nälissään... No, perille päästiin. Luvat ja kaikki kunnossa, kunnes passintarkastuksessa nousee esille Kaisan edellinen visiitti Floridaan, joka oli siis pitänyt sisällään muutaman vuorokauden lentokenttäputkassa. Floridan osavaltio kun painii "hieman" noiden laittomien maahanmuuttajien kanssa, niin Kaisalla ja Floridan tullilla oli tuolloin vähän eri näkemys täällä olemisen syystä.

Tällä kertaa tilanne oli lähellä katastrofia, kun pienen lapsen kanssa noin 20h matkustamisen jälkeen kuultiin, että joudumme odottamaan useita tunteja passintarkastuksessa. Kello oli paikallista aikaa 20 ja Suomen aikaa siis keskiyö. Oli siinä vähän itku herkässä itse kullakin. Päätettiin tehdä niin, koska viranomaiset siihen suostuivat, että isä, tytär ja pappa saivat lähteä autovuokraamoon ja kohti vuokra-asuntoa. Sekin puolen tunnin kävelymatka suurta tuskaa, kun meillä oli kolme vedettävää matkalaukkua ja nukkuva tyttö sylissä.

Kaikki pahat kaunat jäi kuitenkin (ainakin toistaiseksi) taakse, kun Kaisalta tuli puhelu juuri kun olimme saaneet auton, että hän pääseekin pois ja useat (suora lainaus: this could take hours & hours & hours & hours & hours) tunnit vaihtui pariin tuntiin. ADIOS ja Hyundai kohti West Palm Beachia.

Tämä päivä nyt on vasta alussa, mutta jo nyt tiedän sanoa, että urheiluhullun paratiisi tämä on. Aamua on nyt katsottu nelisen tuntia ja joka tuutista käydään läpi viikonlopun jenkkifutis- ja koripallokierroksia.

Lauantaiaamu aloitettiin Cinderellalla Tukholmaan.

Viikset, 244 & Jumbo Jet

Heathrown kentällä juuri ennen koneeseen astumista.

Martta nukahti boarding-jonossa ja jatkoi uniaan koneeseen.

Reipas reppureissaaja pääsi myös leikkimään varta vasten lentokonematkaa varten ostetuilla leluilla.

Palataan asiaan huomenna, kenties golfkentän tuliaisilla tai vähintään rantaelämää nähneinä.