Aurinkhomatkoilta terve

Loma. Enpä olisi vielä tovi sitten uskonut miten hyvältä tuo nelikirjaiminen taikasana kuulostaakaan ja täytyy myöntää, että on se kyllä maineensa veroinen juttu. Nimittäin ihan reilu ja rehti loma, minkä aikana ei uhrata ajatustakaan työlle. Meidän jokatalvinen Lapin perhereissu suuntautui tänä vuonna yllätys yllätys Ylläkselle, ainaisen Levin sijaan. 

Matkaan lähdettiin aikaisin aamulla muuttokuorman sekä mummin ja pappan kera, Kirppua unohtamatta. Puolen vuorokauden mittainen automatka reilulla tunnin pituisella lisälenkillä ja parilla pysähdyksellä maustettuna 2,5-vuotiaan lapsen kanssa sujui paremmin kuin hyvin, eikä koko matkan aikana tainnut tulla yhtään kiukkukohtausta. Pitkät ja puuduttavat tunnit autossa olivat kuitenkin kaiken sen istumisen arvoisia kun perillä odotti tällä hetkellä maailman paras mahdollinen palkinto: iskä. Iskää kun ei olla kuuteen viikkoon nähty muuta kuin Applen ruudun välityksellä.

Loma alkoi rennosti automatkasta palautuen ja rinteeseen tutustuen. M on jo viikkoja hokenut lähes päivittäin miten haluaa iskän kanssa snoukkaamaan ja sitä snoukkailua onkin treenattu Ylläksen koskemattomilla ja tuulisilla rinteillä joka päivä. Kiitos meitä hellineiden aurinkoisten päivien on meikäläisenkin pisamat heränneet talviunilta, sillä ulkona ollaan vietetty aikaa niin paljon kuin päivä- ja yöunilta ollaan ehditty. Snoukkailun lisäksi ollaan pulkkailtu, nautittu yllin kyllin paikallisista leikkipuistoista ja istuttu kodassa grillaamassa lounasmakkaroita. Tuntuu, että tyttö on täällä ihan elementissään ja riittää, että ympärillä on kasallinen lunta ja taivaalla möllöttää aurinko niin jo viihdytään tuntikaupalla touhuilemassa. Hyvä niin. 

Pienen lapsenhoito breikin tarpeessa olevalle yh-mammalle Ylläksen hiihtokeskus tarjoaa myös erinomaista palvelua, nimittäin lasten tuntihoitoa. Kyllä, sinne vein jätin tyttäreni leikkimään tädin kanssa pallomereen tunniksi kun itse istahdin aurinkoon nauttimaan kupin kahvia ja suunnittelemaan mahdollisia tulevaisuuden bisneksiä. Tunti hoitoa ja hetki omaa aikaa maksoi minulle 13€ sekä tietenkin nautitut kahvit ja pullat. Takaisin sain energiaansa purkamaan päässeen tyytyväisen tytön sekä totaaliseen zen-tilaan ajautuneen äidin. Suosittelen! Kun matkaseurueeseen kuuluu muun muassa kolmen viikon päästä synnyttämään "pääsevä" neuvolalta salaa matkaan lähtenyt möhömaha, on valitettavasti sellaiset aktiviteetit kuten lumilautailu, moottorikelkkailu, lumikenkävaellus, koiravaljakoilla ajelu, kreisibailaaminen ja kylpylän seisahtuneissa vesissä puljaaminen poissuljettuja hommia. Jopa keilapallon heittäminen tuntuu tässä vaiheessa liian haastavalta. Joten toinen lapsiperheille suositukseni saava paikka on Konijänkän Kotieläinpiha, missä olimme tänään. Puistossa saa 10€:n sisäänpääsymaksua (lapset 2-11v. 8€) vastaan pari tuntia aikaa kulumaan heppojen, lampaiden, jakkien, lehmien, laamojen, possujen, porojen, pupujen, kamelin, koirien ja muiden kotieläinten parissa. Lisämaksua vastaan pääsee ratsastamaan hevosella tai porolla ja ajamaan lasten moottorikelkalla. Meille riitti eläinten ja laavumakkaroiden lisäksi ilmainen pulkkamäki ja leikkipuisto. 

Iskän kanssa keilaamassa.

Muuta tällä reissulla ehdittyä on vierailu Levillä (matkaa Ylläkseltä 35-50km, riippuu miltä puolelta tunturia lähtee matkaan), ajelu gondolihissillä huipulle, päivittäinen vierailu ehkä jopa Suomen tunnetuimmassa kaupassa Äkäslompolossa sekä illallistaminen kuulemma kohteen tasoikkaammassa ravintolassa Rouhessa. Lomapäiviä on jäljellä enää vajaa kaksi ja ne on tarkoitus viettää lähinnä ulkoillen ja asuntoa metsästäen. All in all: makkaraa on palanut reippaasti yli lastenhoito-oppaiden suositusten, Werneri-jänis on saanut uuden vankkumattoman fanin, auringossa on kylvetty enemmän kuin Suomen laki sallii ja lumessa peuhattu etelässä vietettyjen menetettyjen talvikuukausien edestäkin. Ensivaikutelma meidän uudesta kotikunnasta on positiivinen, joskin tuntuu siltä että tämä +40-vuotiaiden ja lapsiperheiden suosima ski resort vaatii aika paljon työtä ja kehittämistä yltääkseen samalle levelille muutamien muiden vastaavien kohteiden suosion kanssa. Nähtäväksi jää, mitä meidän porukka saa tulevaisuudessa täällä aikaan ja jääkö oma kädenjälki näkyviin Ylläksen matkailun kehityksen historiaan. Aika onnistunut loma siis!

Case Åland kuittaa

Joskus Martan syntymän jälkeen ekojen valvottujen viikkojen väsyttämänä mutisin itkin ja syyllistin Terolle, että miksi mulle ei järjestetty minkäänsortin babyshowereita. "Niinku kaikille muille". Ja näin jälkikäteen mietin, että onneksi ei. Nimittäin en erityisemmin oo hurahtanut näihin vauvahössötyksiin enkä jaksa spekuloida sen kummemmin tulevan pikkuisen sukupuolta saati nimeä tai varsinkaan kohta koittavaa synnytystä.

Kuuliaisena miehenä Tero kuitenkin yllätti tällä kertaa ja oli järjestänyt babyshowerit! Mikä olisikaan parempi keino aloittaa äitiysloma ja katkaista napanuora työnantajaan kuin ottaa ihan totaalinen rentoutuminen ja antaa muiden hoitaa. Kirjaimellisesti. Mun "vauvajuhlat" oli luultavasti aika erilaiset kuin monilla muilla, ne kun pitivät sisällään ihania kauneushoitoja rakkaan ja taitavan ystävän Joskin toimesta Chillissä sekä lounaasta Ravintola Trattoriassa. Muutaman tunnin hemmottelun jälkeen sain kukkalähetyksen rakkaalta ikävää lisäämään. Mitä sitä muuta itsensä virtahevoksi tunteva nainen tarviikaan kuin yhden hyvän ystävän seuran, jonkun muun kokkaaman ruuan ja vähän hemmottelua kukkien kera? Ei niin mitään. Siinä unohtui hetkeksi kaiken muun lisäksi myös kahdeksan kilon ylipaino vatsan seutuvilla. Kiitos siis Tero ja Joski!

Ihanasta alkulomasta huolimatta elämällä on tapana jatkua. Meidän tällä hetkellä hyvin pirstaleiselta vaikuttava arki tulee jälleen saamaan aika isojakin muutoksia kohdalleen. Muutos alkoi pari viikkoa sitten, kun Viking Linen autokannen ovi sulkeutui meidän perässä viimeistä kertaa toivottavasti aikoihin. Sitkeästä sairastelusta ja päälle painavasta kuumeesta huolimatta sain kun sainkin pakattua sekä itseni että neidin + viimeisen muuttokuorman autoon ja auton laivaan kohti manner-Suomea. Valehtelisin jos väittäisin, että Turun näkeminen ja tunteminen ei olisi tuntunut niin mainiolta kuin se tuntui. Takana on yksi kaikin puolin vaikeimmista vuosista ja helpotus saaren jättämisestä onkin aika iso.  

Täällä siis ollaan, turvallisesti jalat maan kamaralla muiden nurkissa majoitettuna muutaman viikon, kunnes edessä on muutto (mulle) tuntemattomaan ja jonnekin aivan muualle mitä alun alkaen suunnitelmissa oli. Siitä lisää tuonnempana. Case Åland on nyt virallisesti klousattu ja siitä ei ole luvassa enää sanaakaan tässä yhteydessä.

Ensi viikko näissä maisemissa lomaillessa.

Kaisa