Niin syvällistä..
Tässä on tammikuu nyt takana ja ollaan vihdoin saatu se kunnon talvi. Tais olla parhaimmillaan -30C:tä mittarissa, mutta nyt alkaa aurinko jo olla sen verran korkeella, etten usko ihan noin korkeisiin miinuslukemiin. No meikäläiselle ne pakkaset on vaan ihan mukava juttu. Olkoonkin, että se vähän hankaloittaa elämistä, mutta sillon on talvi siinä kondiksessa missä pitääkin! Meillä on nyt sit uusi auto. Onhan se vuosimallia 2000 eli ei ehkä jonkun mielestä uusi, mutta uusi se on ja piste. Sille ei oo vielä autopaikkaa eli vähän rajuja käynnistyksiä on jouduttu tekeen välillä. Kunpa patonkilainen kestäis!
Syvällistä on ollut meikäläisen kouluhommatkin. Eikai siinä mikään häpeä oo myöntää, ettei niistä vaan tuu yhtään mitään! Oon havainnut pahoja vikoja tässä meidän korkeakouluopiskelussa. Se johtunee myös itsestäni, mutta samaan aikaan kun katsoo Kaisan koulunkäyntiä, niin se olis mun juttu. Ehdottomasti! Käykää tutustumassa siihen akatemialla (sinne taitaa olla ns. avoimet ovet ihan joka arkipäivä) tai ainakin käykää niiden nettisivuilla. Se oppimisympäristö on tulevaisuuden juttu ja olen varma siitä! Jos nyt alkaisin katumaan jotain erityistä elämässäni, niin ehkä aikoinaan mun olisi kuulunut pyrkiä voimakkaamin akatemialle. Tosin nyt, kun Kaisa on siellä ja voi kertoa mulle sitä meininkiä ja näkee konkreettisesti sitä toimintaa, niin olen pyrkinyt ottamaan TODELLA voimakkaasti hyötyä irti siitä. Ongelmana on vaan se, että meidän rakkaassa restonomikoulutuksessa ei anneta paskaakaan mahdollisuutta toteuttaa itseään. Vain raportit ja tentit on se keino, jolla me opintopisteiden kautta saavutetaan aikanaan restonomin paperit.
- strong dislike-
Mun mielestä parasta tiimiakatemiassa on kirjoittaminen itselle (nehän kirjoittaa esseen lukemistaan kirjoista ja siitä, mitä oppivat sen kirjan avulla). Eli kun mä kirjotan jotain raporttia, niin sitä on loppujen lopuks jopa mahdotonta kirjottaa mulle itelleni. Siis niin, että mä itse oppisin siitä mahdollisimman paljon. Syy on siinä, että meidän raportit arvostelee opettaja, joka on rutinoitunut omiin suoritusmetodeihinsa eikä varmasti näe asiaa minun silmilläni. Kysymykseni kuuluu: miksi minun pitää kirjoittaa toisen ihmisen mieliksi? Jos kirjottaisin itelleni, niin ei olisi mitään toivoa päästä läpi kaikista kursseista.
Työnteossani on siis ongelmia. Jos joku hyväntekijä sattuu tätä lukemaan, niin kertokaa mulle, miten voisin saada tehoa toimintaan. Haluan siis tehdä niitä, haluan saada aikaan jotain, haluan oppia niistä ja haluan erityisesti lievittää työn aiheuttamaa stressiä. Miten te olette selättäneet tällaiset ongelmat? Alle kommentoimalla voi esim anonyymina jeesata mua.
- - - pienenä vastauksena itselleni löysin aavistuksen tehoa, kun loin spotify-listan täysin tuntemattomista biiseistä ja lähdin mäkeen kuulokkeet korvilla. Täydellistä rentoutumista ja arjesta irtautumista. Tässä tuo lista
- - - toisena vastauksena tajusin juurikin tätä kirjoittaessa, että Kaisan tiimikaverin (suonet Davis Lipkis, että mainitsen sinut tässä kohtaa) tekemä opus itsensä johtamiseen voisi jeesata. Missähän se makaa, kun se tossa pitkään pyöri olkkarissa?
Älkääkä nyt liikaa huolestuko, vaikka vähän masentavaksi kääntyi. Täähän voi olla ihan hyvin tätä prosessia isyyttä kohti. Kaisa, sinä rakas ja kaunis vaimoni, osaat kyllä tukea ja vetää oikeista naruista, jotta tämäkin datapöllö saa otetta vanhemmaksi tulemisen lisäksi myös kouluasioissa.
Huikea tapahtuma tuo Lahden TTR-kisa. Ensi vuonna uudestaan ja paikalle mennään! Redrama ja lämmittelyhyppyjä, kuvaus ja editointi tapahtui Nokian C7:lla.
