Kiitos ystävät!

Vajaa pari viikkoa sitten saimme lähes kuukauden tauon jälkeen vieraita Ahvenanmaahan. Ensin aamulaivalla tuli serkku tyttöystävänsä kanssa ja illalla vielä Jyväskylän kamut Joski ja Lassi tulivat eteläistä saaristoreittiä pitkin. Tekemistä riitti aina keskiviikkoon saakka, jolloin jyväskyläläiset lähtivät.

Lauantain otettiin Samin kanssa kierros Ålands Golfklubbenin Slottsbanalla. Pelaaminen vaati autoa, kun Sami oli koheltanut jalkansa hiukan rikki. Autoilu jeesaa golfaamisessa melko lailla, kun keskittyminen pallonlyömiseen (yksinkertaisuudessaan se golfin vaikein osa-alue on keskittyminen jokaiseen lyöntiin) helpottuu. Ajat vain pallon viereen, tsekkaat lyöntipaikan - valitset mailan - lyöt pallon.

Pitkähkö par 3-väylä.

Molemmat tehtiin kierroksella birdiet. Samilla hienosti par5- väylällä ja itsellä kahden täydellisen lyönnin seurauksena pääsin tiputtamaan yllä olevan puolimetrisen. Nämä on niitä, jotka pelastaa huonotkin kierrokset.

Taustalla kauko-ohjattava ruohonleikkuri.

Tulokset meni vähän alakanttiin. Itselläni omaan tasoon +5 ja yhteensä 102 lyöntiä ja Samilla +14 ja 105 lyöntiä. Samin tasotushan on aika kova, joka selittää vähän tota plussalukemaa.

Sunnuntaina lähdettiin hakemaan piffiä Bolstaholmenin karjatilalta ja matkalla vähän tiirailtiin saaren näkymiä. Iltapäivällä vietiin vielä Sami ja Ansku satamaan kotimatkalle. Ai niin, Kaisahan oli kaverinsa polttareissa. Eli vieraita viihdytti mun lisäks Kirppu ja Martta aina su-ma-yöhön saakka. Anskulle valtava kiitos, kun jaksoi vahtia Marttaa mun ja Samin golfin aikana. Bolstaholmenin jälkeen sain kauheen itsevarmuusboostin ku kamut kehui ruotsin puhettani. Se on ihan totta, itseluottamus kielen oppimisessakin vaan on the keypoint. Rohkeesti suuta auki ja korvat tarkkana, niin se ruotsikin alkaa sujua. Ja nyt muutamassa viikossa allekirjottaneelle onkin tullut useita sanoja per päivä lisää. Kielioppi sen sijaan, no, my ass! Yks paskan hailee, mut onhan se tosi tosi hyvä, että kaikkein tärkeintä meidän opetussuunnitelmassakin on osata knipit ja knopit, mutta se kanssakäyminen vieraalla kielellä jätetään paljon vähemmälle.

Iltapäivällä Lassi ja Joski lähti sotkemaan tsygällä. Oli muutenkin mahtavaa, kun vieraat oli tosi aktiivisia ja halus nähdä paljon eri juttuja.

Maanantaina sää helli ja lomalaiset grillailikin itseään suht ahkerasti. Kaisakin saatiin yöllä kotiin, kun kävin hakemassa Långnäsin satamasta klo 1.05. Martalla oli vielä vapaapäivä, kun täällä vietettiin Ahvenanmaan itsehallintopäivää (9.6.) eli jonkin sortin itsenäisyyspäivää. Taffelin tehtaalla kuitenkin täysi tohina ja sinnehän me päästiin kiertelemään kun Lautakunta ry, sai kunnian vierailla tehtaassa. Oli muuten Broadwayt aivan saakutin hyviä tuoreena ja lämpiminä.

Vielä ennen kuin Kaisa pääsi töistä, piipahdettiin Oolannin sodan raunioilla ja kun saatiin Kaisa mukaan, mentiin paikallisen Stallhagen olutpanimon ravintolaan syömään erinomaiset sapuskat.

Vähän hassu Martta panorama-kuvassa

Tiistain suunnitelmat oli Joskin tuottamana selkeitä kuin sääkin. Kyllähän se aurinkoa paistoi koko päivän. Eli aamulla merenkäyntimuseoon ja olikos se nyt jo yli 100-vuotias rahtilaiva nimeltä Pommern, jonka sisälläkin käytiin. Aika perinteinen vierailun kohde Maarianhaminan kävijöille. 

Ja iltapäivällä sapuskoimaan merikortteliin toiselle puolelle Maarianhaminaa. Pizza maistui osalle, osalle ei raflassa nimeltä Pub Niska. Siitä minigolfaamaan ja hei, voiko tällä golfmäärällä muuta ottaa kuin voiton? Vaikka Joski varmaan vieläkin miettii, voiko mun laskupäähän luottaa, kun en suostu laskimia yhteenlaskutehtävissä käyttämään. Illan päätteeks otettiin Lassin kans lonkkarit alle ja kotikatumme mäkeä laskemaan. Mietiskelin, että oliskohan itsellä yli 1,5-vuoden tauko skeittaamisesta. Toki nyt muutaman potkun olen aina välillä rullannut, mutta ihan mäenlaskusta on kyl taukoa.

Vieraiden viimisenä päivänä sää jatkui edelleen huikeana. Suuntasimme rantaan! Tänne ei vielä turvallisuusmääräykset ole iskeneet ja toivottavasti ei koskaan iskekään, sillä rehellinen ja kunnon hyppytorni löytyi Bambölevikista. Siihen vielä hyvä kallioranta, ja ai että. Kirppukin sai kesän ensimmäiset uintimetrit. Täällä kun ei siitäkään välitetä, onko koira rannalla. (Hitto että te jaksatte kieltää kaikkea -> syyttävä sormeni kohdistuu eritoten isoja sukupolvia kohtaan.) 

Rannan jälkeen lyhyt piipahdus ohimatkalla Taffelille ja siitä kun sääkin painui pilviseksi, niin vielä Uffen torniin, josta näkee kyllä aika pitkälle, kun tällaisessa merimestassa pääsee korkealle.

Sitten se on heippa kaverit! Det var jättekiva att ha ni oss gäster. Kom tillbaka!