Aloitan Kaisasta. On se ihan järjettömän reipas, ahkera ja ihana! Eli kun mä oon tässä koko tämän viikon pitänyt lomaa, niin Kaisa on Pötkylän kanssa painanu joka päivä töitä.. Joo mä tiedän eikä tän pitäis mennä näin. Ei edes muttia. Hommaan tulee muutos! Ainakin lähdetään siitä, että Kaisa vähentää töitä ja ehkä mä sit pystyn venyy töihin sen sijaan.
Eli palataan runsaan viikon taakse ja muistellaan, ku isoveli perheensä kera saapui meidän seudulle. Aloteltiin kartingilla, jossa Joonas pesi meikäläisen ihan tyylipuhtaasti. Olin vaan tulppana monet kierrokset siinä edessä ja kunhan Joonas pääsi ohi. No, oli mulla sentään muutaman sadasosan nopeempi aika, ku isoveljellä. Siitä jatkettiin illalla vielä keilaamaan, mihin Kaisakin sai ottaa osaa. Ei nyt voida sanoo, että kukaan meistä niitä kaatoja sarjassa sai, mutta hauskaa oli!
Perjantaina painettiin vielä Laajavuoreen mäenlaskulle. Jarno ja Nenna oli urheita ja lautaili mun kanssa, kun muilla oli sukset. Nenna nyt on lähes mestari siinä, mut kyllähän isoveljeäkin voi kehua. Rohkeesti painaa menemään ja kaatumisten jälkeen välittömästi pystyyn ja uusiks. Hyvä Jarno!
Samalla oli siinä suksipuolen slopestylen mc-kisa ja täytyy todeta, ettei se tahtonut oikein innostaa. Omalta osaltani on nyt kokemusta TTR-lautakisoista ja näistä suksikisoista, niin TTR-kisojen tunnelma pesi homman, ku Elitserien Sm-liigan. Älkääkä nyt tarttuko tähän Tukholma vs. Rauma -hommaan. Onhan Raumallakin menty eteenpäin ja hyvällä tiellä ovat! No, mutta näistä suksikisoista todetaan sen verran, että tuli vaan pohdittua suomalaista show-meininkiä. Ollaan me hyvän shown järjestämisessä kyllä hirveen vaatimattomia. Selostajakin täällä suksikisoissa tyytyi vaan kertomaan kunkin laskijan nimen, kansallisuuden ja temput. Ei minkäänlaista fiiliksen nostatusta. Come on! Katotaas Amerikasta vähän mallia! Kuvitelkaapa, jos suomalaiset järkkäis Super Bowlin. heh, joo, ei tästä enempää.
Viikonloppuhan jatkui sitten Kivelän serkusten (daameineen) kyläilyllä. Lauantaina mentiin koko porukka Riihivuoreen laskemaan ja Sami mun on todettava: jäbän tyyli on rautaa! Koitappa nyt vaan laskea vähän enemmän, ku kerran parissa vuodessa. Siitä huolimatta muuten pesit meikää ihan huolella! Illalla jatkettiin vielä Memphisiin syömään porukalla.
Viikolla kävin mäessä siten, että tiistai ja tämä eli perjantai oli "vapaapäiviä". Olin vähän suunnitellut hommaa siten, kun kauden alku kerran venyi, että tammikuu otetaan tuntumaa, helmikuussa kehitetään reilipuolta ja maaliskuussa lähdetään kehittään hyndähommia. Reilipuoli sujui kyllä ihan suunnitellusti ja nyt tuli tällä viikollakin ihan uusia temppuja ländättyä. Lisäksi torstaina tuli ekan kerran ländättyä backside 360 eli selkäpuolelle lähdetään kääntymään ja sen 360 astetta. Aika ylpeenä olin kyl torstaina itestäni, kun oon sen 1,5 kautta lautaillu ja näinkin hyvin on kehitytty. Ihan tässä lähipäivinä olis tarkotus ländätä se frontflip vielä, ku tämän kauden ehdoton ykköstavoite on ländätä backflip. Tosin sen kanssa ei oo silleen hätää, ku ollaan Kaisan kanssa lähdössä Rukalle vielä huhtikuussa.
Torstaina tulikin mieleen tuolla mäessä, että nyt on aika kirjottaa blogia. Torstaina oli siis mielessä bloggaamisen arvoista aihetta. No tuo aihe on vähän niin ja näin, onko se bloggaamisen arvoista, mutta siis. Torstaiaamu alkoi aikamoisen paskalla tavalla. Lähdin pihalle ja vettä satoi. Lähestulkoon **tutti. Ainiin, alustetaan sen verran, että keskiviikkona vietiin Citikka korjaukseen, koska luultiin siinä olevan kääntölaakerit sökönä. Siinä aamusella sitten, kun istuin bussissa matkalla Riihivuoreen, soitettiin korjaamosta (mainostetaan vielä hyvästä palvelusta: JMT-autopalvelua). Citikan etujouset on napsahtanut poikki ja vajaan opiskelijan kuukausitienestin verran veloitetaan moisesta korjausliikkeestä. Ei siinä, sanoin, että pistäkää kasaan vaan. Tässä kohtaa ihan oikeesti **TUTTI! Olin just astumassa bussista ulos ja alkamassa laskea ekaa mäkeä.
Jollain ihmeellä sain itelleni fiiliksen, ettei mäkeä parane ketutuksessa laskea ja päätin nautiskella. Siitäkin huolimatta, että vesisade oli saapunut Riihivuoreen. Lähdin tekemään ihan pieniä perusjuttuja ja sain aikaan hyvää fiilistä. Välillä tuli kaaduttua, mutta kuitenkin hymy oli herkässä ja mietiskelinkin, että onpahan lautailu vaan mukavaa, kun neljänsadan korjauslaskukin unohtuu tosta vain. Päivän edetessä se pahuksen vesisadekin loppui ja päivä vain parani. Kuten mainitsin, niin päivän aikana tuli ländättyä eka bäkki kolmonen ja muitakin uusia onnistumisia tuli. Lopuksi vielä ronski auringonpaiste ja illaksi kotiin, niin hemmetin hyvä päivä!
Koitanpa pitää mielessä, että se rahan aiheuttama ketutus on hyvin helposti unohdettavissa. Lähdet vaan tekemään jotain mukavaa perushommaa. Ei siinäkään mun tarvinnut ekaks koittaa sitä bäkki kolmosta vaan se tuli sitten aikanaan sen hyvän fiiliksen mukana.
Paljon oli muutakin asiaa, mutta tässä alkaa jo olla liikojakin tekstiä yhteen blogikirjoitukseen. Tosin mun mielestä hyvälle tekstille ei oo määriteltyä mittaa, mutta kiitän syvästi, jos jaksoit lukea tähän asti. Aivan loppuun sanon, kun tiedän, että Kaisa tulee tämän lukemaan: oot suvereenisti hulluin ja siistein tyyppi, jonka tunnen! Kiitos vielä kerran siitä, että jaksat raataa noin hemmetin kovasti joka päivä! Otahan nyt huomattavasti rennommin. Mä hoidan tästä eteenpäin sen raatamisen ja niin sen pitääkin olla. Te, jotka voitte omalta osaltanne jeesata Kaisan päivittäistä työtä, niin vetoan ja pyydän jokaista teistä tekemään Kaisan työstä välillä edes vähän helpompaa. Se kiitos tulee kyllä ihan varmasti!
ps. videokooste Balilta on nyt valmis, mutta se on sen verran pitkä ja iso tiedosto, ettei se mahdu vimeoon (youtubesta puhumattakaan). Eli videopäivitys tulossa, kunhan taas maksan kuukaudeksi sen vimeo plussan.
