Tuon jälkeen tapahtui vähän sitä sun tätä niinku meidän elämässä oon huomannut tapahtuvan usein: Dubai vaihtui Baliin, tulin raskaaksi, synnytin tytön jne. Eikä se mies mua nytkään tänne tuonut varsinaisesti. Alunperin oltiin lähdössä koko perheen voimin 2,5 kk kestävälle matkalle maailman ympäri (joka on siis tyypillinen itsensä palkitseminen Tiimiakatemialta valmistumisesta) 10.2, reittinä Hong Kong-Bali-Australia-Uusi-Seelanti-Cookinsaaret-USA-Islanti, mutta otin vastaan työn (myöhemmin ehkä siitä lisää), muuton Ålandiin sekä muutaman yksittäisen matkan. Tiistaina katsoin tilille ja kappas, Kilroy oli palauttanut peruuntuneen #mymmikkään rahat, soitto iskälle tyttären hoidon varmistamiseksi, äkkilähdön varaus Dubaihin ja eiku oottelemaan torstaita.
 |
| M maailman parhaimmissa käsissä isovanhempien luona. |
Reissuun lähdettiin siis torstaina muutaman mutkan kautta syystä että meidän kaikki kamat matkalaukkuineen, aurinkorasvoineen, kesävaatteineen ja uikkareineen oli tietenkin Kankaanpäässä. Ei muuta ku koko sakki autoon, auton nokka kohti Huittista, mihin iskä toi meidän tavarat, tytär iskän autoon ja me Helsingin bussiin. Bussimatka taittui rattoisasti kun Teron piti vielä virkata ohimennen yksi pipo ja meikän suorittaa valtion yrittäjälle kaavailemat velvoitteet, arvonlisäverojen ilmoittamiset ja maksut. Kun vihdoin ja viimein istuimme ekassa lentokoneessa, huokaisimme helpotuksesta ja heittäydyimme LOMALLE!
Dubain kentälle saavuttiin sopivan mittaisen yölennon jälkeen aamulla yhdeksältä paikallista aikaa ja edes toisen lennon parin tunnin myöhästyminen ei väsyneen reissaajan mieltä juurikaan harmittanut, koska onhan tää nyt IHAN V**** SIISTI PAIKKA oikeesti! Kamat taksiin ja taksi kohti Mövenpick Jameirah Beach hotellia. Noin puolen tunnin ajomatkan aikana sai hyvän kokonaiskuvan Dubain aivan älyttömistä pilvenpiirtäjistä, siististä ympäristöstä ja paikallisista ihmisistä, joita tosin ei tuohon aamuaikaan vielä juurikaan katukuvassa näkynyt. Hotellille saavuttiin hyvissä ajoin ennen huoneen saamista, joten lösähdimme hetkeksi wifittämään lobbyn sohville; kauaa emme kovasta väsymyksestä huolimatta jaksaneet löhöillä vaan päätimme lähteä pienelle kävelylle. Tsekkasimme loputtomiin jatkuvan rantaviivan, lähialueen ravintolatarjonnan ja jälleen kerran ihmettelimme mestan ainutlaatuisuutta.
Parin tunnin torkkujen, piiiitkän kylvyn ja laukkujen purkamisen jälkeen olo oli taas lähes normaali ja naamakin lentoturvotuksesta laskenut, joten oli aika lähteä etsimään sopivaa paikkaa vatsan täyttämiseksi. Ihan järkyttävää miten sitä pystyykin olla ihan huomaamattaan vuorokauden syömättä kunnon ruokaa kun matkustaminen ja väsy sekoittaa pään. Päädyimme kiinalaiseen ravintolaan ja ruoka oli Martan sanoin 'nam nam'. Yksi uusien kohteiden kohokohdista on mulle aina ollut paikalliset ruokakaupat. Ne jaksaa aina ihmetyttää ja hymyilyttää. Ihan vaan tarjonnan katsastaminen, tuotteiden esillepano, henkilökunnan toiminta jne. Tämän kauppareissun isoin hymyn aiheuttaja lienee ollut Pandan lakujen löytäminen karkkihyllystä.
Illalla jalat veivät meidät hotellin fitness centeriin, jossa tehtiin välipäivän jälkeinen treeni. Ja joo, otti kyllä koville.
Tulossa jatko-osia, joissa enemmän kuvia ja tietoa itse kohteesta ja kulttuurista. Niissä kyllä asiaa riittää.
Kaisa
Kaisa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti