Matkustan ympäri kotimaan.

Siis ihan älytöntä. Viimeset kolme vuotta on ollut sen verran uuvuttavia, kiireisiä, muutoksia täynnä ja hulluja, että hoksasin etten oo tainnut tarttua imurin varteen noin puoleen vuoteen. Jep. Ne harvat keitä ollaan kehdattu kutsua meille kylään voivat varmaan allekirjoittaa, että siltä se viimesin kämppä näyttikin. Nyt koko aamupäivän siivouksen jälkeen voin kertoa, että miten ihanalta tuntu a) imuroida b) pestä uuni, mikro ja roskiskaappi. Näillä puheilla tervetuloa kylään meille.

Tulppaanit palkaksi puhtaasta kodista

Asiaan. On jo pitkään pitänyt tehdä pieni postaus myös toisenlaisesta matkustelusta (vaikka tämä ei mikään matkailublogi ookkaan). Nimittäin kotimaan matkailusta! Minulle on suotu elämän aikana lukuisia mielettömiä mahdollisuuksia nähdä maapallon eri kolkkia. Ja mitä enemmän oon ulkomailla matkustellut, sitä enemmän oon alkanut antamaan mahdollisuuksia ja arvoa myös kotimaan matkailulle. Tiesittekös että meillä on täällä Suomessa tosi paljon hienoja paikkoja, näin uskallan väittää!

Ite tajusin viitisen vuotta sitten, että enpäs ole tainnut liikahtaa Seinäjokea pohjoisemmaksi, Turkua lännemmäksi, Helsinkiä etelämmäksi ja hmm Jyväskylää idemmäksi. Ihmekkään, että kotimaa ei maistunut ja veri veti milloin mihinkin ulkomaan kohteeseen. Tähän tuli muutos silloisen ihastuksen nykyisen aviopuolison myötä, joka taas päinvastoin kuin minä, oli innokas Suomi-matkustelija. Siitä lähtien meillä onkin ollut tapana tehdä vähintään yksi Lapin reissu vuodessa ja niin teimme tänäkin vuonna. Kohteena edellisinä vuosina hyväksi koettu Levi ja matkaseurana meikäläisen porukat.

Sää oli jälleen kerran mitä mainioin (parina päivänä pakkasta oli muutama aste liikaa meikän makuun) ja rinteeseen päästiinkiin joka päivä. Meidän reissuilla luonnollisesti rinteissä roikkuminen näytteleekin Suomi-matkojen pääosaa. Koska olimme reissussa venäläisten sesongin jälkeen ja ennen suomalaisten hiihtolomia, saatiin laskea ilman hisseissä jonottelua ja erittäin hyväkuntoisissa rinteissä. Jospa ensi talvena pistettäis tyttökin mäkeä alas jollain muulla kuin pelkällä pulkalla?

Levi on muun muassa siitä huikee paikka, että vaikka kuinka monesti siellä oiski käyny, niin silti sieltä löytyy aina paikkoja, mihin ei oo aiemmin eksynyt. Niin löytyi tälläkin kertaa ja tietenkin oman mausteensa matkaan toi erittäin aktiivinen taapero, jonka päivärytmit hieman ohjasivat muunkin retkiseurueen tekemisiä. Muutenkin tekemistä riittää kaiken ikäisille ja kuntoisille ihmisille omien mieltymysten ja budjetin mukaisesti. Levi on suositeltava kohde myös lapsiperheille (varsinkin jos ottaa lapsenlikat mukaan ;))! Tällä kertaa käytiin katsomassa poroja pariin otteeseen sekä husky-koiria ja susia, jotka oon ite missannu jokaisella Levin reissulla tähän mennessä. Pikkupimulla kun on eläinten fanitus vaihe päällä, olivat nämä elukat neidin mieleen. Rentouduimme myös kylpylässä, keilaradalla, hieronnoissa ja ravintoloissa sekä ennen kaikkea kotoisassa mökissä mielettömän tunturimaiseman äärellä. 

Annetaanpas kuvien puhua puolestaan.

Nyt kun on jo useamman vuoden (kohta vuosikymmenen?!) ajan katsonut omaa kotipaikkakuntaa kauempaa ulkopuolisen silmin, on sitäkin alkanut eri tavalla arvostaa. Vaikka pääsääntöisesti oma suhtautuminen Kankaanpäätä kohtaan onkin ollut negatiivinen niin nykyään negatiivisetkin seikat näyttävät vähän positiivisimmilta ja niihin oikeasti hyviin puoliin tulee kiinnitettyä huomio. Onhan täälläkin näkemisen arvoisia paikkoja ja ennen kaikkea tekemistä, jos vähän jaksaa nähdä vaivaa.

Tässäpä kuvina muutamia vietettyjä päiviä kotiseudulla:

Sillä on puolensa, että kaikki tuntee toisensa: naapurin kanssa voi tehdä joulupukkivaihtarit ja leikkipuistossa on aina varmasti joku tuttu.

Lapsiperheen ehdoton to do: Reiman tehtaanmyymälä.

Hela hoito 3,50€. For real. Sillä hinnalla ei saa varmaan käydä edes vessassa Helsingin kahviloissa. Kiitos Sotilaskoti, vakkari päiväkahvipaikka.

Talvipäivä Jämillä. Husky- ja heppa-ajelua.

Korpelan tehtaanmyymälä ja makkara. Kuten kuvista käy ilmi niin kotikontujen aktiviteetit pysyttelee aikalailla ruokailulinjalla.

Uimahallin karkkikärry. Pikkurahalla kaikkee kivaa karkkikrääsää.

Loppujen lopuksi on aikalailla samantekevää miten kauas tai lähelle matkustaa, jos oma asenne on positiivinen ja avoin. Kaikissa paikoissa ja maissa on omat plussat ja miinukset, ja jokaisesta paikasta voi oppia sekä ammentaa jotain omaan elämäänsä. Matkailu todellakin avartaa ja antaa kokonaisvaltaisemman käsityksen maailmasta. Matkustelun ja paikasta toiseen muuttamisen (omien muuttojeni laskemiseen ei enää kaksi kättä riitä) ainoa havaitsemani huono puoli on ihmis- ja ystävyyssuhteiden mahdoton ylläpito ja uusien sellaisten vaikea luominen lyhyessä ajassa. Isoimpana positiivisena oppina taas voisin sanoa, että olo on luottavainen sen suhteen että tarvittaessa sitä pystyy olemaan onnellinen missä tahansa paikassa kunhan lähettyvillä on muutama rakas ihminen.

Suosittelen, kannustan ja kehotan kaikkia matkustelemaan (jos se edes vähän kiinnostaa) yksin ja yhdessä, oli se sitten omassa maakunnassa tai toisella mantereella!