Tiesitkö tätä?

Kolmen viikon havaintojen perusteella voisin kertoa muutaman asian Ahvenanmaasta ja paikallisesta väestöstä.

Ahvenanmaalaiset ajaa autolla hiljaa, alle nopeusrajotusten. Sanoinko jo, että ne ajaa HILJAA eli hitaasti? Siis tosi hitaasti, niin hitaasti, että jopa mulla meinaa palaa käpy työmatkan aikana useaan otteeseen. Jos nopeusrajotus on 90 ne ajaa maksimissaan 80km/h. Jos rajotus on 70km/h niin nopeutta paikallisten kärryillä on tuolloin max 60km/h.

Liikenteestä vielä. Kävelijät päästetään tien yli AINA ja jos maantiellä sattuu tien sivussa kulkemaan pyöräilijä, pitää auton vähäistä vauhtia laskea entisestään ja pyöräilijä kiertää reippaasti vastaantulevan kaistan kautta. Pyöräilijät on pyhiä ja ne on kyllä huomioitu ihan joka paikassa. Jos en mitään muuta entuudestaan Ahvenanmaasta tiennyt niin sen tiesin, että tämä on pyöräilijöiden paratiisi.

Paikallisilla on hynkkyä pätäkkää massia hilloo valuuttaa millä mällätä. MUTTA SE EI NÄY MISSÄÄN. Uusilla asuinalueilla, mihin paikalliset (koska jos et oo asunu viittä vuotta täällä et voi omistaa tonttia/taloo) ovat rakentaneet ihan älyttömiä linnoja (taloja) meren rannalle, ei näy perus volkkaria ihmeellisempiä autoja. Useemman tyypin suustakin oon täällä kuullut, että paikalliset ovat äärimmäisen tarkkoja penneistään ja esim ostokäyttäytyminen täällä on ihan eri luokkaa kuin mantereen kuluttajilla. Täällähän ei työttömiäkään ole kuin muutama hassu prosentti väestöstä.

Svenska <3 Väestöstä noin 4% on suomen kielisiä. Kun tää mun oma svenska vielä vähän ontuu, oon huomannut, että lähes kaikki täkäläiset kuitenkin taitavat suomea. Suomea ei missään (saa) puhuta ja jos satut sanomaan jotain jossain suomeksi niin saat paheksuvia katseita osaksesi. Tuntuu, että paikalliset pelkää suomen kielen ottavan asemaa täällä ja kohta kukaan ei enää puhu ruotsia. Sehän ei mikään salaisuus oo, että paikalliset kokevat olevansa enemmän Ruotsin kuin Suomen kansalaisia. Huvittavinta tässä mun mielestä on se, että ketään ei mantereella oikeestaan kiinnosta koko saari tai se, että miten täällä elellään. Am i right? Koulutusta ei suomeksi täällä saa, mutta koulussa voi valita suomen kielen yhdeksi oppiaineeksi. Valuuttana täällä käy myös Ruotsin kruunut, tottakai!

Kun mantereella ihmisiä kuohuttaa tällä hetkellä lapsilisien leikkaus niin ite sain Kelasta (kerrankin) positiivista mieltä herättävän kirjeen, missä kerrottiin, että lapsilisäämme on nostettu Ahvenanmaalle muuton johdosta. Verotus on täällä muutenkin kevyempi ja mm. Yle-veroahan meidän ei täällä tarvitse maksaa.

Tämä kun on paikkana historioineen aivan ainutlaatuinen, halutaan siitä kaikesta pitää kiinni kynsin ja hampain ja muutoksia kavahdetaan. Maailma muuttuu, Ahvenanmaa ei. Karkeasti sanottuna. Me kun muutettiin niin vuokranantaja oli hommaamassa meille lankapuhelinta. Kiitettiin kauniisti tarjouksesta ja kerrottiin, että meillä on nämä "kännykät", joilla pärjätään ihan mainiosti. Jälkeenpäin kuulin, että monilla on käytössä lankapuhelimet kodeissaan edelleenkin. Käytiin viime sunnuntaina ajelemassa saari kutakuinkin läpi ja ajatuksena oli pysähtyä Eckerössä jossain ravintolassa tai kahvilassa syömässä. Aika pian "kaupunkiin" saapumisen jälkeen meille kuitenkin selvisi, että koska kesäsesonki ei vielä ole alkanut, ei mikään paikka ole auki sunnuntaisin. Siis mikään. Yksi erittäin alkeellinen sekatavarakioski/huoltsikka löydettiin ja ostettiin yks hodari, joka syötiin vatsataudin pelossa. Sen näköinen paikka oli. Maarianhaminassa jotkut paikat on myös sunnuntaisin auki, mutta esimerkiksi monet ruokakaupat eivät pidä oviaan auki sunnuntaisin.

Shoppailu. Joo. Täällä on kuulemma uusi ihan sairaan iso ostoskeskus. Käytiin tsekkaamassa se melkolailla heti kun tänne muutimme. Itelle tuli mieleen KCM eli siellähän oli ruokakauppa, henkkamaukka, KappAhl, lelukauppa, ärrä, Musti&Mirri, urheilukauppa ja kahvila. Voi olla että unohdin jotain. Mutta kuiteski hmm. Keskustassa on pikkuliikkeitä (paikallisia), mutta täällä en oo juurikaan törmännyt ketjuliikkeisiin paria keskikokoista S- ja K-Markettia lukuunottamatta. Täällä on myös yks Hesburger ja yks Kotipizza, muuten kaikki raflat on paikallisia. Täällä on myös oma paikallinen lentoyhtiö, oma paikallinen meijeri, oma paikallinen posti (ei siis kuulu Suomen postin/Itellan piiriin) ja oma paikallinen pankki. Tukholmaan kuitenkin pääsee näppärästi shoppailemaan kuten Tero tossa aiemmassa postauksessa kertoikin, eikä Turkuunkaan ihan mahdoton matka ole.

Jos shoppailumahdollisuudet on rajalliset niin on täällä kaikki muukin tosi pientä. Asukkaitahan on todella vähän ja nyt jo pystyn tunnistaan monia tyyppejä, ketkä käy meillä asiakkaina. Tämä saari on pieni. Kyllähän mä sen tiesin, mutta silti se vähän yllätti. Tuntia pidempää ajomatkaa ei oikeestaan oo halus sitä mennä mihin vaan. Mutta kuten tavataan sanoa niin pieni on kaunista, nimittäin nämä maisemat ja luonto ylipäänsä ah <3. Saa meikän kyllä hymyilemään aina 100% varmuudella. Eihän Suomessa oo tällästä? No on, TÄÄLLÄ! Meikän äiti tykkäis näistä maisemista.

Sitten vielä viimeisenä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä: ihmiset. Ihan törkeen sydämmellisiä, ystävällisiä, avuliaita ja rentoja! Vuokranantaja on näiden kolmen viikon aikana kysynyt varmaan viis kertaa, että onko meillä kaikki hyvin ja miten ollaan viihdytty. Oli jopa tuonut meidän oven taa rullallisen biojätepusseja. Kiitos niistä! Naapurit tuli heti kaikki esittäytymään meille ja jäävät aina höpöttelemään jos rappukäytävässä törmätään. Martan päiväkodin henkilökunta on ihan superihania ja hoitoajatkin saa ilmottaa parin päivän varoitusajalla. Vähän eri meininki ku Jyväskylän kellokorttisysteemi. Töissä myöskin vastaanotto on ollut erittäin lämmin ja ihmisiin on ollut tosi helppo ottaa kontaktia (ainoa hidaste on ontuva svenska). 


Tämä on ehkä just oivallinen paikka tähän elämänvaiheeseen eli hieman enemmän slow lifea, hetkessä läsnäolemista ja ympäristöstä nauttimista perheen kera (ja tietty sen svenskan oppiminen). Mitä sitä ihminen muuta tarviikaan?