The Heat is on

....monellakin tavalla. Mun kohdalla lähinnä siinä mielessä, että alan vihdoinkin olla tarpeeksi levännyt ollakseni lomalla. Nimittäin pari ensimmäistä yötä pieni käpälä poskella, kaksi pyöreää silmää suurina tuijottaen ja iloinen "moooooi"-kiljahdus kuuluen vaativat äidin sängystä ylös klo 02.00. Muutamien tuntien unien ja jäätävän matkarumban jälkeen alkoi mullekin taas kahvi maistua neljän kuukauden paussin jälkeen. Nyt kuitenkin pimu on saanut paikallisesta rytmistä kiinni ja uuteen päivään herätään "vasta" klo 6.

Kuitenkin, vauhtiin olen siis minäkin päässyt tämän loman kanssa, jes! Erityisesti mieltä lämmittää täydellisen sään ja muidenkin puitteiden lisäksi se, että shoppailu on alkanut maistua. 

Parin viime päivän aikana ollaan tehty vähän sitä sun tätä, otettu rennosti (poislukien liikenteessä seikkailemista) pääasiassa. Keskiviikkona miehet lähtivät ajamaan kohti Miamia ja American Airlines Arenaa katsomaan NBA-korista. Miami Heat vs. Atlanta? Ehkä. Ilmeisesti peli oli ihan ok ja meininki hyvä, mutta päällimmäisenä taisi jäädä mieleen kuitenkin älytön ryysis liikenteessä Miamin päässä. Vinkki: varaa aikaa ruuhkien varalta jos aiot olla ajoissa tälläisissä eventeissä. Nimittäin tuohon matkaan kuluu normaalisti aikaa 1.5h ja nyt siihen meni reilu 3 tuntia. Jengiä paikalla oli noin 25 000, siitä voinee vähän päätellä, että millainen kaaos paikan päällä vallitsi. Me tytöt jätettiin urheilut ihan suosiolla muille ja meidän ilta kuluikin ostoskeskuksessa kauppoja kierrellen sekä hitiksi osoittautuneessa sisäpuistossa leikkien. Täydellinen paikka antaa lapsen purkaa energiaansa kun ulkona sataa ja äiti saa istua sohvalla wifi kaverinaan.

Torstaina oli mun päivä. Liikenteeseen lähdettiin hyvissä ajoin aamulla ja auton nokka kohti Boca Ratonia. Ihmeellistä on, että miten aiemmin niin selkeä ja tuttu paikka tuntuikin ihan oudolta, isolta ja uudelta; ilman navigaattoria tuskin oltais löydetty niitä paikkoja, mihin oli tarkoitus mennä. Niin sitä vaan asiat voi unohtua mielestä vuosien kuluessa. Ensimmäisenä käytiin Gumbo Limbossa, mikä sekin oli muuttunut ihan valtavasti sitten viime näkemän. Siellä on merieläimiä, jotka on "omasta merestä" sinne tuotu. Siellä hoidetaan pääsääntöisesti haavoittuneita kilpikonnia, jotka menevät ensin kyseisen mestan omaan sairaalaan, missä kilppari pystytään tarvittaessa leikkaamaan ja lääkitsemään. Kun kunto on kohentunut vähäsen, siirretään ne toipumaan isompiin altaisiin, joista sitten lopulta takaisin mereen kun ovat täysin parantuneita. Suurin osa eläinten vammoista syntyy kolarista moottoriveneiden kanssa tai saasteista. Yhdeltä pikkukilpparilta oli kalastajan siima katkaissut jalan poikki, yhyy. Konnien, kalojen, käärmeiden, rapujen ja haiden tuijottamisen jälkeen reippailtiin vielä metsän läpi näkötorniin katsomaan maisemia linnun perspektiivistä. Hienot oli näkymät. Suosittelen paikkaa lämpimästi erityisesti lapsiperheille ja mikä parasta, ei sisäänpääsymaksua!

Luonnon helmasta hurautettiin maailman toiseksi parhaaseen donitsipaikkaan välipalalle ja samoilla vauhdeilla yhteen lemppariostoskeskukseen shoppailemaan. Käteen tuosta reissusta jäi kasallinen kenkiä ja muutama lupaava vaatekappale. Shoppailurundin jälkeen pyörähdettiin vielä katsomassa kahdeksan vuoden takainen asuinalueeni ja haettiin seuraavien päivien evättä Publixista. Kotiin saavuttaessa pulahdettiin vielä altaille uimaan sekä lähiostariin karuselliin. Taisivat nuo miehet vielä mennä illalla klubitalolle tennistä lätkimään kun minä jäin Marttaa nukuttamaan.

Päivä sisälsi jokaiselle jotain kivaa ja lapsen sekä aikuisten mielenkiinnon kohteet otettiin tasapuolisesti huomioon. Onnistunut päivä siis!