Throwback 2014

Kelataanpas ajassa vähän taaksepäin ja katsotaan mitä kohokohtia mahtui meidän (lähinnä mun) vuoteen 2014. Vuosi taisi olla ensimmäinen aikoihin mille en mitään tavoitteita ja teemaa asettanut vaan mentiin ihan fiiliksen ja hetken mukaisesti. Tulipahan sekin nyt kokeiltua, mutta kyllä tämä tavoiteorientoitunut viikkosuunnitelman mukaan elävä oli monesti aika hukassa ajatustensa kanssa kun mitään suuntaa ei oltu etukäteen määritelty eikä suunnitelmia tehty minkään asian suhteen. Vuotta voisi kutsua vaikka pikaisten päätösten ja nopeiden muutosten vuodeksi.

Vaikeita valintoja. Vuosi alkoi ilotulitekontin paketoimisella ja tammikuu meni vielä hyvin pitkälle Tiimiakatemian aikaisen osuuskuntamme viimeisiä projekteja taputellessa. Koulusta valmistuminen, opinnäytetyö ja muutenkin 3,5 vuoden järjetön työmäärä, stressi ja siinä sivussa suht haasteellinen vauva-aika kulminoitui ihan totaaliseen breikkiin koko touhusta ja sen hetkiset valinnatkin tehtiin tuon ristiriitaisen fiiliksen perusteella. Tulevaisuus näytti aluksi vähän haasteelliselta työn puolesta kun aluksi tuntui, ettei mitään ole tarjolla ja sitten yhden viikon aikana tarjoutui peräti kuusi eri vaihtoehtoa mistä valita. Neljä näistä liittyi yrittämisen kelkkaan lähtemiseen eri variaatioin yksin ja yhdessä muiden kanssa ja kaksi muiden leivissä työskentelyyn. Tilannetta ei varsinaisesti helpottanut se, että lentoliput sekä majoitukset ja autot koko meidän jengille 3 kuukauden reissuun (Hong Kong-Bali-Sydney-NZ-Cookin saaret-USA-Islanti) oli jo plakkarissa kun tuli valinnan paikka: reissu tai jonkinsorttisen uran rakentamisen aloittaminen. Pitkän pohdinnan jälkeen päätettiin peruuttaa reissu ja valita muutto Ahvenanmaalle työpaikan kera. Vaikea valinta yrittäjäsielulle, mutta mahdollisuus oppia flytande svenska, oppia ison organisaation toiminnasta sekä tarjota lapselle mahdollisuus oppia toinen kieli (ja Terolle päästä pelaamaan golffia 24/7) vetivät pidemmän korren tällä kertaa. Jostain on luovuttava, että tilalle mahtuu uutta. Palataan tähän työjuttuun myöhemmin.

Matkoja lähelle ja kauas. Paitsi, että vuosi alkoi äärimmäisen sydäntäriipivillä valinnoilla, uhrauksilla ja voitoilla, on vuoteen mahtunut paljon muutakin. Esimerkiksi reissuja. Iso ellei suurin kohokohta vuodessa. Kun tuo pidempi koko perheen matka peruttiin, luvattiin itsellemme, että tehdään vähintään yksi reissu johonkin unelmien kohteeseen ja yksi leppoisa lomamatka koko perheenä. Niin ja mahtuihan tuohon alkuvuoteen yksi perinteinen Levin reissukin; Martta on jo ollut kahdesti Levillä! Ei siis mennyt kauaakaan kun helmikuussa eräänä päivänä löydettiin passeli äkkilähtö öljysheikkien ja äärettömän aavikon maahan. Tyttären hoidot kun saatiin fiksattua ja matkalaukut Kankaanpäästä Huittisten bussiasemalle saattoi kymmenen päivän matka kohti Dubaita alkaa. Siitä kirjoiteltiinkin aika paljon tänne blogiin. Koko perheen yhteinen reissu buukattiin vielä nopemmin kun kesällä Facebookin lentodiilit-sivusto läväytti silmille tarjouksen, mistä vain hölmö olisi kieltäytynyt. Lennot Miamiin Floridaan 245€/henkilö. Yksi puhelu pappalle: "are you in?" ja viiden minuutin sisällä oli neljä lentolippua lunastettuna joulukuun alkuun kahden viikon Amerikan lomalle. Ah, jotain mitä odottaa puoli vuotta! Siitäkin hiljattain tänne blogiin postailimme, ei siis sen enempää aiheesta nyt. Näiden "kaukomatkojen" lisäksi Turku-Maarianhamina Maarianhamina-Helsinki väliä tulikin suhattua ees taas kymmeniä kertoja milloin punasilla aalloilla ja milloin lentokoneella. Yksi mieleenpainuvimmista kotimaan reissuista oli tottakai Helsingin BoardExpot.

Dubaaaai.

Auringonlasku Key Westissä.

Surfer girl biitsillä Floridassa.

Maisemanvaihdos. Muutto Ahvenanmaalle tapahtui sekin meidän tyylillä nopeasti ja sen enempää suunnittelematta; kämppä nähtiin ekan kerran vasta kun sopimukset oli jo allekirjoitettu ja muuttokuorma meidän mukana laivassa kohti Maarianhaminaa. Itsekin kävin vasta tuolloin elämäni ekaa kertaa Ahvenanmaalla. Työt aloitin maaliskuun lopussa ja ensimmäiset puoli vuotta menivätkin tiiviisti sorvin ääressä ruotsia opetellen. Martta aloitti ekan kerran päiväkodin ja kotiutui sinne muutamassa päivässä todella hyvin. Ruotsia likka puhuu älyttömän hyvin kokonaisin lausein ja sanavarasto lähentelee suomen sanavaraston laajuutta. Oma ruotsi lähti hyvin lentoon, mutta työnkuvan muuttuessa syksyllä on ruotsi ottanut kyllä pahasti takapakkia; asiaa ei helpota se, että meidän ainoat ystävät täällä ovat hekin kaikki suomenkielisiä ja ymmärrys Ahvenanmaan kielipolitiikan kiemuroihin ei vaan itsellä jaksa riittää. Anyway, ekaan puoleen vuoteen mahtui paljon vieraita mantereelta: ystäviä, serkkuja, tätejä, setiä, molempien vanhempia ja sisaruksia. Vieraiden myötä tuli saari koluttua moneen kertaan läpi (kyllästymiseen asti) ja uimarannat luuhattua tehokkaasti myöskin. Ahvenanmaastakin ollaan aiemmin aika paljon kirjoiteltu, joten ei niistäkään nyt sen enempää. Kesään mahtui myös yhdet polttarit ja kahdet aivan ihanat häät! Plus pieni veneäksidentti täällä saaristossa ja sen myötä puhelu 112:n på svenska.

Kotitalon edustalla.

Martta ja kesän vakiovieras Nenna-serkku. 

Kesän ja syksyn taitteessa puhalsivat muutosten tuulet monella tavalla. Perhepiirissä saatiin kuulla tuplasti ikäviä uutisia kuin myös muutama iloinen uutinen. Uusia elämiä ja väsyneiden hyvästelemistä. Voimattomuuden ja riittämättömyyden tunnetta, asioita, joihin minä en pysty vaikuttamaan. Loppukesästä Tero aloitti täällä työt ja arjen uudelleen järjestely alkoi; ekaa kertaa piti yhdistää kaksi vuorotyötä ja yksi päivähoito. Yllättävän kivuttomasti se sujuikin, vaikka Martta joutui tottumaan taas yhteen uuteen hoitopaikkaan. Älyttömän mukautuva tyttö täytyy sanoa! Tulevaisuuden suhteen elettiin jännän äärellä kun oma työsopimus läheni loppuaan. Työnkuvaa hiukan enemmän oman näköiseksi muokkaamalla työt saman yrityksen leivissä kuitenkin jatkuivat ja alkoi jonkin sortin koulutusputki työn ohella. 

Uffe på berget.

Ahdistus ja kyllästyminen. Samaan aikaan kun työ muuttui mielekkäämmäksi, alkoi meillä suunnaton koti-ikävä ja ahdistus, mikä heijastui kaikkeen: arkeen, parisuhteeseen, työhön, vapaa-aikaan jne. Kodilla tarkoitan Jyväskylää. Totaalinen lamaantuminen ja passivoituminen sekä verhojen sulkeminen kaikkeen Ahvenanmaahan liittyvän ja meidän väliltä. Saaren rajat tulivat alun kuherruskauden jälkeen vastaan, vieraiden määrä harveni syksyn tultua ja saari sulki ovensa turisteille, tapahtumille ja eloisalle meiningille. Tuulisesta ja talven odotettavissa olevasta kurjasta säästä (meidän kohdalla se tarkoittaa lumettomuutta ja plussakelejä) puhumattakaan. Kun tuohon pakettiin lisätään vielä muutama virkistävä työmatka mantereelle IHMISTEN ja ystävien luokse, oli koti-ikävä viimeistelty peruuttamattomaksi. Meidän yksinäisyys ja sosiaalisen verkoston uupuminen konkretisoitui ja arki pyöri(i) päivästä toiseen reittiä herätys-työ/dagis-kauppa-koti-telkkari-nukkuminen. Sehän ei meille oikein sovi vaan arki kaipaa omat harrastusten ja ystävien tuomat mausteensa. Ehkä tässä kuitenkin sen verran kaupunkilaistuneita ollaan, että kaivataan ympärillemme jatkuvaa kehitystä tavoittelevaa porukkaa sekä maailman kehitykseen ja muuttumiseen sopeutuvaa kaupunkia, ihmismassoista puhumattakaan. Kunnes sitten tehtiin (taas) päätös, että Tero irtisanoutuu ja alkaa työstää niitä oikeita unelmiaan ja minä tiedustelen mahdollisuutta saada siirtoa yrityksen sisällä mantereen puolelle. Kun kummallekin näytettiin vihreää valoa, helpotti ahdistus puolella ja tulevan muuton odottaminen saattoi alkaa. Jyväskylä täältä tullaan!

Äitiys. Äitinä oleminen nyt 2,5 vuotiaalle tytölle on tuonut erityisesti tänä vuonna eteen uusia haasteita, oppimista ja ennen kaikkea iloa. Oman tahdon omaavan pienen ihmisen tavat, käyttäytyminen ja kehittyminen ovat pakottaneet katsomaan peiliin; nythän tässä pitää aloittaa se paljon puhuttu kasvattaminen! Tyttö toistaa kaiken mitä me sanotaan ja muistaa sen, oppii päivittäin uusia termejä ja merkityksiä, ymmärtää suurimman osan puheesta ja kyselee. Ja kyselee. Ja kyselee. Luvatuista asioista on parempi pitää kiinni tai muuten tyttö pettyy pahemman kerran. Pettymyksiä toki tarvitaan kehittymiseen ja niitäkin on opeteltu kohtaamaan yhdessä, kiukkujen ja leppymisten kera. Mutta onko mitään suloisempaa kun omia hassuja tarinoita sepittävä kaksivuotias, joka yrittää määrätä saako iskä halata äitiä tai käydä vessassa ilman hänen valvovaa katsettaan. Ei ole. Tuo otus, joka osaa jo osoittaa tunteitansa sanoin ja elein sekä tuntee ikävää ja ilahtuu välittömästi kun näkee jonkun itselleen rakkaan ihmisen. I-ha-na.

Tiivistettynä tämä vuosi on ollut raskas (raskain tähän mennessä?), haastava, suunnaton, kokeiluluonteinen, opettavainen ja kasvattava. Erityisesti haasteita ja oppeja on tarjonnut normaaliin työympäristöön, sen normeihin ja toimintatapoihin tottuminen muutaman vuoden yrittämisen ja itsensä johtajana olemisen jälkeen, kuin myös vieraaseen (vaikkakin samassa valtiossa kuulemma ollaan) kulttuuriin ja ympäristöön sopeutuminen omasta verkostosta eristäytyneenä.

Näillä saatesanoilla vuoteen 2015 lähdetäänkin teemoilla oma hyvinvointi, ihmissuhteet ja verkostoituminen, kasvattaminen, nauttiminen, unelmoiminen ja ammatillisen pääoman kasvattaminen (sekä psykologinen että tieto ja taito). Vuoteen kuuluu lukemista ja kirjoittamista tämänkin vuoden edestä. Ei siis mitään uutta ja ihmeellistä vaan lähinnä vanhan palauttamista mieleen ja käytäntöön. Jonkinsortin tavoitteet on jo laadittu ja oppimissopimus sekä lukusuunnitelmakin ovat viimeistelyä vailla valmiit. Meidän porukka toivottaa oikein mahtavaa vuotta 2015 kaikille!

Martta ja serkkupoika Niko snoukkaa jouluna.