Odotusaika. Martan odotusaika meni nopeasti, kivuttomasti, iloisesti ja kaikin puolin hyvin siis. Olin alun väsymystä lukuunottamatta elämäni kunnossa ja erityisesti työrintamalla tuntui, että aivot kävivät kuumempina kuin koskaan. Paitsi, että olin hyvässä kunnossa olin myös autuaan tietämätön tulevasta synnytyksestä, imetyksestä, vauva-ajasta ja ajasta sen jälkeen. Ja hyvä niin. Mikä on erilailla tällä kertaa? No, muuten kaikki on mennyt hyvin pitkälle samalla kaavalla, mutta uutuuden viehätys ja tietämättömyys eivät rakentele pilvilinnoja pään menoksi. Not anymore. Jo raskauden selvitessä olimme toki iloisia, mutta reaktio oli lähinnä seuraava: "ai jaa, no ihan kiva" ja "oiskohan nää sitte tässä kun tämä on syntynyt". Reaktio muille kerrottaessa oli myöskin esikoiseen verrattuna hieman vaisumpi ja uutinen oli kuulemma odotettavissa. Sori Kerttu, sua odotetaan, mutta hieman realistisimmin meiningein. Muistaakseni viimeksi tässä vaiheessa raskautta ekaa kertaa isoäidiksi tuleva mummu oli ostanut koko Reiman myymälän tyhjäksi vauvaa varten (sukupuolta tietämättä) kun taas tällä kertaa Martan vanhoja kuteita etsiessäni sain kuulla, että samainen mummu oli ne lahjoittanut niitä enemmän tarvitseville. Ei siis enää vinoa pinoa käyttämättömiä ja viikon iässä pieneksi jääviä koon 52 potkareita tai muutakaan turhaa vauvakrääsää. Sehän sopii.
 |
| Vauvamaha vuonna 2012. Kerttu-mahasta taitaa olla olemassa yksi kuva ja se ei oo julkaisukelpoinen. |
Neuvolakäynnit Keken kohdalla on suoritettu hyvin rutiininomaisesti ja hieman jopa pitkin hampain. Viimeksi neuvolakäynnit olivat yksi arjen suola sekä mulle että tulevalle isälle. Kysymyksiä yhdellä käynnillä oli enemmän kuin nyt koko raskauden aikana yhteensä. Nyt neuvoloissa olen käynyt käytännön syistä ja aikatauluhaasteista johtuen yksin, ja välillä raportointi toiselle osapuolelle on saattanut unohtua kokonaankin. Minkään sortin luennoilla en ole käynyt ja neuvolan ohjelehtiset on lentänyt suoraa paperinkeräykseen. Viimeksi jokaista neuvolasta saatua opusta luettiin kuin raamattua ja jos Tero skippasi jonkin lapun lukemisen niin siitähän se hormonipäinen vaimo vasta kohtauksen saikin. Mitään liibalaabaa esimerkiksi imetyksen ihanuudesta on mulle turha enää syöttää, nyt kun siitä ekan kerran shokista on selvitty. Luotto omaan osaamiseen ja taitoihin on kokemuksen myötä aika kova.
 |
| M muutaman tunnin ikäisenä. |
Synnytys. Kirjoitinkin tuossa aiemmassa tekstissäni, että synnytykseen suhtauduin avoimin mielin. En suhtaudu enää, nimittäin sen verran karmaiseva kokemus se silloin pari vuotta sitten meikäläiselle oli. Miten se sitten meni? Kätilön mukaan se meni kuin oppikirjoista: oikein mallikkaasti rauhallisesti omaa hengitystäni kuunnellen ponnistin epikriisin mukaan potran POJAN ja haltsasin homman muutenkin hyvin. Mä olin keksinyt etukäteen itelleni mielikuvan, jonka avulla tsemppasin itseni kymmenen tuntia kestäneen kivun yli. Se meni näin: "mieti kuinka paljon Jack Bauer on sietänyt fyysistä kidutusta!". Näillä eväillä siis mentiin ja kipulääkkeet sekä piikit saivat jäädä odottamaan tätä toista synnytystä. Tällä kertaa voisin sanoa jopa jännittäväni synnytystä, koska a) lähestulkoon poikkeuksetta toisen tai useamman lapsen synnyttäneet ovat kertoneet lapsen suorastaan syöksyneen ulos tyyliin sairaalan tuulikaappiin ja b) kipu. Jopa Afrikan lasten nälänhätä tuntuu pieneltä tiedossa olevan koettelemuksen rinnalla, pahoittelut vertauskuvan asiattomuudesta.
 |
| Toista päivää kotona. |
Äitiysloma. Viimeksi olin tosissaan opiskelija kun jäin "äitiyslomalle". Koska olen tunnollinen tyttö, alkoi äitiyslomakin samaan aikaan kuin koulun kesäloma. Pienet raskauteen kuuluvat kolotukset kuten selkäsärky tai supistukset eivät saaneet minua jäämään kotiin lepäilemään ja vauvakirjaa täyttelemään. Järkevästi ajoitettu raskaus etten sanoisi. Kuten tuon silloisen blogitekstin lukeneet muistavatkin, en varsinaista lomaa ennen synnytystä pitänyt, sillä käsillä oli muutama Tiimiakatemian projekti. Messumyyntiä häämessuille tehtiin kesäkuun loppuun asti ja markkinointipäällikkönä ajastelin facebook- ja google adwords-mainoksetkin etukäteen itse syksyn tapahtumaan saakka. Viimeisen blogikirjoituksen taisin kirjoittaa Martan syntymää edeltäneenä päivänä. Synnytyksen jälkeen olin elokuun loppuun asti kotona kunnes koulu taas alkoi ja Tero jäi kotiin hoitamaan vauvaa. Tämä järjestely oli päätetty jo raskauden alkumetreillä. Siinä tuli Tiimiakatemian vessat tutuiksi kun Tero toi vauvaa parin tunnin välein koululle ruokintaan. Tällä kertaa mä jään ihka oikealla äitiyslomalle! Ja mä oon kovasti pohtinut, että miten mä saisin parhaimman hyödyn irti tuosta tulevasta "vapaa-ajasta" (paitsi tietysti hoidan lapsia). Joten päätin, että kaivan esille yhden pöytälaatikkoprojektin ja alan tuotteistamaan sitä sekä puuhastelen toiminimen parissa jonkin verran. Jotain aivoja rasittavaa ja kehittävää toimintaa pitää vaipparallin ja yöheräilyjen vastapainoksi olla. Sitä odotan siis aika innolla!
 |
| VR kuljettaa hyvin 2 koiraa, 2 lumilautaa, rattaat, turvakaukalon, kolme laukkua, meidät ja vauvan. |
 |
| Muuttopuuhissa. Manduca <3 |
No mitä mä ja me sitten tulevalta odotetaan? On meillä odotuksiakin ja ollaan tulevasta tosi onnellisia, vaikka tämä nyt aika pessimistiseltä kuulostikin. Eniten odotetaan sitä, että miten Martta suhtautuu sisarukseensa ja millaiseksi tämän perheen meno muuttuu. Vai muuttuuko, nimittäin vielä ainakin meno on yhtä päätöntä kuin aikaisemminkin, oli niitä lapsia tai ei. Siitä todisteena tämän päivän tempaus, kun me passitettiin Martan kanssa isi Ylläkselle töihin ja snoukkailemaan. Toivottu palautuspäivä 10.4.2015.
Kuvat kertovat hyvin miksi nämä lapset otetaan aina kaikesta huolimatta avosylin ja rakkaudella vastaan. Ihaniahan ne ovat. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti