Aluks vaikutti hyvinkin lupaavalta, mutta tais vaan sattuma osua kohdilleen. Kun lähdettiin tänne painelin raksaa. Sieltä jäi raskaasti vaivaamaan se pienen yrittäjän taistelu byrokratiaa vastaan. Ja kun tultiin tänne, pisti silmään, kuinka vähän kaikenmaailman pikkusääntöjä oli. Oli futiskenttä vapaassa käytössä, taloyhtiön sauna ajastetaan itse, futiksen mm-kisojen aikana keskellä toria sambailtiin vieläpä kaljan voimistamana, uimarannoilla on vitosen tornit ja sitä sun tätä.
Kunnes kääntyi syksyyn. Oman päättelyni mukaan kävi seuraavasti. Suomenruotsalaiset sesonkiduunarit palasivat mantereelle ja jäljelle jäi paljasjalkaiset ahvenanmaalaiset, joille jokseenkin turhan isolle osalle asia nimeltä suomen kieli on ongelma. Tai vähintään ärsyke. Ja itse en voi ymmärtää, että kommunikoinnin suorittamisesta tehdään millään tasolla ongelma. Olkoon viestin lähettäjä vaikka kuuro ja toinen pelkkää saamea murtava, niin tärkeintä on, että viesti kulkee. Näinhän? No älä edes mieti. Näin se on!
Kun sitten toisaalta myös kesän aikana intohimolla kierretyt ~70 golfkierrosta jättivät aukon oman elämäni intohimoihin, niin mieleen alkoi tulvia ajatus paluusta Jyväskylään. Siis meidän molempien mieliin. Siihen vei kyllä lopulta uskomattoman moni tienviitta. Esim. toinen lapsi, mahdollisuus ylläpitää Martan ruotsin taitoa Jyväskylässä, lumettomuus Ahvenanmaalla vs lumimäärä Jyväskylässä ja erityisesti Jyväskylän kulttuuri. Opiskelijat luovat omalla tavallaan kulttuuria, mutta nouseehan Jyväskylästä hieno määrä nuorten perustamia kasvuyrityksiä. Se taas kehittää olosuhteita eniten nykyisten työelämän vaatimusten mukaisiksi.
Niimpä aika luonnollisena päätin nostaa kytkintä S-marketin kassasoturin haarniskasta ja kurkistella muille apajille. En nyt muista tarkkaan, mutta siinä joulukuun alkuaikoina Kaisalta sitten tuli pommi. Oma raskaana oleva vaimo ehdottaa, että "lähde Tero Lappiin töihin, Leville tai johonkin".
No ei sitä kauaa tarvinnut miettiä. Martan syntymän jälkeen ei kausaria mihinkää ja muutenkin rinnepäivät jäi noin kymmeneen per talvi. Sit mentiin.
Kaikkea mahdollista hain ja monta kertaa luulin saavani jo työn. Paras oli, kun Työkuutio-nimisen vuokratyöfirman kanssa sovittiin jo kaikenmoista ja jäin vain odottamaan lähtölaukausta parin tunnin varotusajalla. Ei voi olla totta, mutta tosta paskasta ei oo kuulunut vielä tänäkään päivänä mitään. TYÖKUUTIO.. laita mieleen, sysipaskaa työnvälitystä.
No.. Siinä joulun tietämillä luin Taivas + Helvettiä, Lapin hullun kyläkauppiaan tarinaa. Ja pistin viestiä. jaaa nooo oikastaan sen verran, että tänään perjantaina olen välillä Maarianhamina - Äkäslompolo Kankaanpään kohdalla. Huomenna viedään lumilauta ja Citikka maaliin.
En voi sanoin kertoa ylistäviä sanoja vaimosta. Siis tämä haavehan oli mulla voimakkaimmillaan syksyllä 2008, kun Kaisan kanssa oltiin vasta tavattu. Mulla oli hakemuspaperit sisällä hiihdonopettajaksi ja alppimatkaoppaaksi ja ties minne. Ja kun kerran se sillon jäi, niin tottahan toki maailman paras nainen haluaa toteuttaa haaveeni nyt. Naimisissa, pian kahden lapsen isänä ja ammattiin valmistuneena.
Ja jännittääkin. Millanen veikko se lappilainen hullu on ja minkämoinen mesta Ylläs on? Levi on pessyt 100-0 markkinoinnissa Ylläksen. Ja Rukakin on mulle paljon isompi keskus. Mut katotaan tän jälkeen sitten.
Pistä viestillä, jos oot tulossa Ylläkselle keväällä.
Pari muistoa Ålandista. Nähdään kesän golfkierroksilla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti