Matkaan lähdettiin aikaisin aamulla muuttokuorman sekä mummin ja pappan kera, Kirppua unohtamatta. Puolen vuorokauden mittainen automatka reilulla tunnin pituisella lisälenkillä ja parilla pysähdyksellä maustettuna 2,5-vuotiaan lapsen kanssa sujui paremmin kuin hyvin, eikä koko matkan aikana tainnut tulla yhtään kiukkukohtausta. Pitkät ja puuduttavat tunnit autossa olivat kuitenkin kaiken sen istumisen arvoisia kun perillä odotti tällä hetkellä maailman paras mahdollinen palkinto: iskä. Iskää kun ei olla kuuteen viikkoon nähty muuta kuin Applen ruudun välityksellä.
Loma alkoi rennosti automatkasta palautuen ja rinteeseen tutustuen. M on jo viikkoja hokenut lähes päivittäin miten haluaa iskän kanssa snoukkaamaan ja sitä snoukkailua onkin treenattu Ylläksen koskemattomilla ja tuulisilla rinteillä joka päivä. Kiitos meitä hellineiden aurinkoisten päivien on meikäläisenkin pisamat heränneet talviunilta, sillä ulkona ollaan vietetty aikaa niin paljon kuin päivä- ja yöunilta ollaan ehditty. Snoukkailun lisäksi ollaan pulkkailtu, nautittu yllin kyllin paikallisista leikkipuistoista ja istuttu kodassa grillaamassa lounasmakkaroita. Tuntuu, että tyttö on täällä ihan elementissään ja riittää, että ympärillä on kasallinen lunta ja taivaalla möllöttää aurinko niin jo viihdytään tuntikaupalla touhuilemassa. Hyvä niin.
Pienen lapsenhoito breikin tarpeessa olevalle
Iskän kanssa keilaamassa. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti