Pubikulttuuria pitkäperjantaina

Koska tämän tekstin tarkotus on ainoastaan avautua, ni alotetaan se sopivasti. Good Friday, tosi näppärä ja ennenkaikkea onnistunut suomennos, pitkäperjantai. Irlanti tuhansien tai miljoonien pubien maa eikä yhtäkään auki näin Good Fridayn aikaan. Guinnessin kierros jää nyt sit tiistain varaan. Ehkä sit samalla kiekauksella Jameson? Kyllä on Jesse saanu asiat sekasin, kun ei Irlannista kaljaa saa.

Alotettiin kuitenkin päivä Martan oksentelu seuranamme. Yöllä alkoi ja jatkui pitkälle päivään. No, me alotettiin kuitenkin irlantilaisella aamiaisella. Papuja, pekonia, lähes raakaa kananmunaa, makkaraa ja paahtoleipiä. Meikäläinen tykkäs. Sitten kiertämään pikkusen pitäjää ja löyty jonkin sortin pääsiäismunanäyttely, hieno esikoulu, ylipäätään hienoa arkkitehtuuria ja mä sain kaipaamani Starbucks- ja Burger King-elämykset. Ai että mä rakastan niitä!

Lisäks käytiin Irlanti-kaupassa, mis oli kaikkee vihreetä ja Guinnessia. Sanoisin et vähän hemmetin tyylikkäät tuliaiset tarttu mukaan. Nii et oikeestaan ne pubit täs nyt enää pitäis päästä kokemaan. Nyt lähetään kuitenkin pariks päivää Belfastiin Pohjois-Irlannin eli Ison-Britannian puolelle. Joooooospa vaikka snookeriakin pääsis pelaamaan ja sitä keskikivaa nauttimaan. Tai no, perille pitää ensin päästä appiukon kyydissä vasemmanpuoleises liikentees. Vuokrafirman mukaan meikäläisellä on liian vähän ajokokemusta.

Kun nyt tuo meidän Marde paranis, ni saatais eheemmät yöunetkin

Next step, pikkukylä.