instagram.com/terje244

instagram.com/kekki244

perjantai 18. tammikuuta 2013

Asennetta unelmiin

Tiedä nyt sitten, olenko aiemmin ottanu jonkinmoista kantaa politiikkaan, mutta tässä ajattelin ottaa. Ainakin vähän. Sehän ei oikeestaan kenellekään kuulu, mitä mä mistäkin olen mieltä. Mikäli seuraat mun twitteriä, ni ehkä tiedät jotain siitä. Se on mun ajatusten, tekojen ja harrastusten viestintäkanava. Hävettävät 20 seuraaja on tällä hetkellä, mut uskon lukeman kasvamiseen. Sitä mä ainakin yritän.

Eli eli. Twitteriin tuli tänään seuraamaltani Enbusken Tuomakselta linkki hänen Hesarin kolumniinsa. Sitä lueskellessa mietin, kun tuo Tuomas ei oikein diggaa vihertävänvasemmistolaisesta väestä, että en minäkään. Sit ajattelin, että ei. En diggaa vaan niiden yhdestä piirteestä. Yhdestä pienestä asiasta vaan. Mulla on paljon kavereita, jotka on oman some-käyttäytymisensä perusteella todella vasemmalta ja pidän siis kavereistani. Se asia, josta en pidä on kun siellä vasemmistossa valitetaan kauheen kovasti ja monesti. Mitään tutkimusta en oo tehnyt, mut tältä musta tuntuu. (vihaan ehkä eniten maailmassa kaikkia hiton tutkimuksia.)

Eipä oikeistossa (mä muuten koen, että olet oikealta tai vasemmalta vain talouspoliittisesti, loput on pitkälti populismia) taideta olla sen vähemmän valittavia. Oikeisto valittaa enimmäks vasemmiston valittamista ja sit verotuksesta ja sehän ei oo yhtään sen parempaa. Mul on ratkaisu tähän kaikkeen. Se on tinkimätön ja täydellinen vastaus ja toimii kaikkeen. Se on asenne. Kun sä valitat jostain, ni mieti, voiko sun oma tekeminen eli asenne auttaa siihen valituksen kohteeseen/aiheeseen. Esimerkiks jos sä olet köyhä ja koet, että sua ei tueta tarpeeks. Mieti, haluatko, että sua tuetaan enemmän ja mikä on siihen se keino. Vai mietitkö, mikä on se keino, millä se köyhyys ei haittaa sua. Avaan tätä nyt vähän enemmän, ku musta tuntuu, että tää aihe saa aina ihan pirusti kannanottoja.

Valtiolta tulee jeesiä köyhille summan X verran. Olkoon se mitä tahansa, niin vähää se ei ole, etteikö sillä saisi jonkinlaisen katon pään päälle ja murua vatsaan. Siis jostain päin Suomea. Otetaan esimerkiksi koko aikuisiän kotiäitinä oleva nainen. Koulutukseltaan parturi-kampaaja ja harrastaa käsitöitä. Tälläkin äidillä on jokin erityisen hyvä erikoistaito. Aivan varmasti on. Ainakin hän voi kehittää itselleen sellaisen. Suomen koulutus kun takaa niin hyvän pohjan jo peruskoulusta. Eräs tuttuni muuten on edelleen 24-vuotiaana pelkällä peruskoulun päättötodistuksella liikkeellä ja löytyy hyvä työ raksalta (on käsittääkseni myös aika hyvä siinä). Vaaditaan hyvää asennetta kulloinkin vallitsevaan tilanteeseen. Huom! Kulloinkin vallitsevaan tilanteeseen. Siis siihen ympäristöön, jossa sillä hetkellä elät. Asennoidu siihen siten, että pyrit vaikuttamaan asioihin, jotka koet tärkeiksi. Koetko tärkeäksi köyhänä ollessasi valittaa köyhyydestä vai koetko tärkeäksi pyrkiä pääsemään pois köyhyydestä? Oma asenteeni ei edes mieti tätä kysymystä.

Kuten sanoin, mulla on paljon kavereita oikealta, vasemmalta ja sellaisia joita ei politiikka yhtään vois kiinnostaa. Ja niiden keskellä oon muokannu oman ajatteluni ihan omin päin. Koen vieläpä niin, että mä voin olla omaa mieltäni ihan omissa oloissani tai mä voin kirjottaa mielipiteistäni blogin. Tämä teksti ei ole valitusta. Se on kannustusta. Vain ja ainoastaan kannustusta ja psyykkausta siihen, että kuka tahansa voi tehdä mitä tahansa.


Eikä kaikki vielä tässä


Katsokaa mihin Felix pystyi älkääkä ajatelko mitään pahaa tai negatiivisuutta tästä hypystä.

Disclose.tv - Space Dive - Red Bull Stratos Documentary BBC

Oman elämäni perustan onnellisuuteen. Pyrin aina ja kaikessa onneen. Pystyn myös olemaan vilpittömästi onnellinen, kun joku tuttu on sitä saavuttanut. Facebookissa peukutan monien tuttujen hienoja onnistumisia monta kertaa päivässä. Esimerkiks ku joku on päässy Thaimaahan lomailemaan tai on saanu työpaikan tai valmistumispaperit koulustaan tai iloitsee lenkistään. Olen aidosti ja vilpittömästi onnellinen. En peukuta näitä siks, että 50 muutakin on tykänny vaan ihan pelkästään olen onnellinen teidän onnistumistenne puolesta.

Mitä jos me kaikki oltais onnellisia toistemme saavutuksista, ammennetaan niistä voimaa itellemme ja menestytään itsekin? Se ois hienoo!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti